Suolle painuneena

Hilla lopettelee kukintaansa.

Karpalo vasta miettii asiaa.

Joku oli ottanut varaslähdön.

Vaivaiskoivusta tulee aina ikävä Lappiin…

Kopeekkalehti on yksi kansan aikoinaan antamista nimityksistä vaivaiskoivulle.

Raate kukkii vielä paikoin.

Nämä nuput kuuluvat eräälle tähtisilmälle. Kukapa arvaa/tietää, kenelle…

Unelias kihokki.

Hohhoijjaa.

Päivän pihvi on jo ”hampaissa” tällä kaverilla.

Järvikorte kasvaa.

Tervemenoa suolle!

31 thoughts on “Suolle painuneena

  1. Vaivaiskoivun kopeekki iski ja upposi herkkyydellään. Kaunista katseltavaa koko setti. Joo, mene vain. Teillä päin niitä soita on paremmin ;D

    1. Niin ja vielä tuo maaginen valoilmiökin on ottanut keskittymän noille soille. Huokaus.

    2. Jäi mainitsematta, että suolla oli valtavasti pieniä inisijöitä, verenimijöitä. Mutta sehän lienee selviö. Painun kyllä suolle uudelleen, viimeistään ensi viikonloppuna. Kiitos, lepis.

  2. Niinkuin Lepis sanoi- kaunista katseltavaa koko setti. Tuo kihokki on kiinnostava.
    Nyt aamu lehdestä luin, että kihokkia ostetaan ja maksetaan 40€ kilolta. Ei sitä Suomessa käytetä vaan vievät ulos, lääketehtaille.
    Ei niitä inisijöitä huomaakkaan jos oikein innoissaan kuvaa, itselle ainakin kävi näin. Suolla on tosiaan mielenkiintoisia vastakohtia, hilla aikaan siellä on tullut paljonkin rämmittyä. Nyt on hillareissut vähentyneet.

    Menkäämme siis suolle!

    1. Kihokki on tosiaan kiehtova olento. Joka kesä sitä pitää kuvata uudelleen ja uudelleen. Pohjoisen soilta taitavat nuo kihokin keruut enimmäkseen tehdä, sveitsiläisen lääketehtaan yskänlääkkeen raaka-aineeksi. Hilla on niin hieno marja, että hillaretkelle kannattaa lähteä, vaikkei marjoja löytäisikään… Kiitos, pehmyt piirto.

  3. Hienoja kuvia suolta. Kasvit saavat ihan uusia ulottuvuuksia kuvissasi. Niitä luonnon pieniä ihmeitä, joita ei läheskään aika (eikä kaikki) huomaa. Suolle siis, vaikka en kameroineni läheskään tuohon pysty, mutta jospa silmät näkis =DD

    1. Ainakin kihokit ovat niin pieniä ja usein piilossa sammalen sisällä, ettei niitä välttämättä huomaa, ellei tiedä niiden olemassaoloa. Suurin osa eteläisen Suomen soista on valitettavasti pilattu ojituksilla, tällaisia pieniä luonnontilaisia soita löytää vielä sieltä täältä. Suojelualueet ovat erikseen, mutta pieniähän niidenkin alat ovat. Kiitos kommentistasi, Tiitsa.

  4. Kaunista edelleen. Kopeekkalehti sanan aivan uusi minulle. Raate kuningattarena kukoistaa. Lapsena hiukan pelkäsimme noita kihokkeja. Oli minulla kasviossa se kuitenkin.

    1. Minun kasviostani ei kihokkia löytynyt, koska kotini lähistöllä ei ollut sellaista suota, jossa sitä kasvaisi. Vasta nykyään kameran kanssa olen tutustunut lähemmin kihokin salaperäiseen elämään. Kiitos, Liisa.

  5. Upeita kuvia koko sarja!!! Raate on kukka, jota en näin läheltä ole katsonutkaan ja kihokki on aika outo. Soita kun ei täälläpäin juuri ole.

    1. Kiitos, Miiwi. Outohan kihokki on, siitä ei pääse mihinkään. Ja siksi niin mielenkiintoinen.

  6. Upeita jälleen, katselunautinto taattu. Raatetta en muista katselleni näin läheltä. Järvikorte, erittäin upea, ihmeellinen, valo tulee hienosti.

    1. Raatteen kuvaukseen – kuten yleensäkin suokasvien – on parasta varustautua sadeasulla, satoi tai paistoi. Rähmälleen on märkään sammalikkoon mentävä saadakseen oikean kuvauskulman suon asukkaisiin. Kiitos, Valokki.

  7. Pidän hillan, karpalon ja tähtisilmän kuvista, Niihin olet onnistunut saamaan jotain semmoista herkkää ja koskettavaa. Kannatti niiden vuoksi olla rähmällään suolla. Olisi ihanaa päästä suolle kuvaamaan, mutta täälläpäin ei niitä ole. Vaivaiskoivua ja kihokkia en ole nähnyt luonnossa.

    1. Kiitos, Mirja. Toivottavasti vielä pääset suolle kulkemaan ja kuvailemaan. On ihan omalaatuisensa ympäristö.

  8. Kauniita ovat suon kukkaset, kihokki on kuin eri maailmasta. Ovatko ne nuppuset tähtitalvikin? Moneen vuoteen en ole tähtitalvikkia löytänyt, tiedän suunnilleen paikan, missä niitä joskus oli, voivatko ne kadota noin vain?
    Hienoja kuvia suolta.

    1. Tähtitalvikin nuppupallerot ovat nämä. Yksi ihmeellisimmistä luonnonkukista, olen ihan hassuna sen kuvaamiseen. Kovin alas vaan pitää kymmensenttisen kasvin edessä vääntäytyä siitä kunnon kuvia saadakseen. Tähtitalvikki on ilmeisesti taantunut kovasti nykyisen metsänkäsittelyn vuoksi, pienet kasvualat tuhoutuvat samalla, kun muukin metsä tuhotaan, metsänpohja mukaanluettuna. Tähtitalvikin siemen tarvitsee itääkseen kaverikseen tietynlaisen sienirihmaston. Olen yhden ainoan kasvupaikan löytänyt kangasmetsästä, kaikki muut ovat olleet joko suolla, lammenrantametsikössä tai muulla kostealla paikalla. Tässä on tähtitalvikin levinneisyyskartta. Kiitos, Manteli.

  9. Voi kun pääsisikin (suolle siis)!

    Ja ai ihanaa, sinulla on siellä tähtitalvikkeja tulossa. Oikeita taikakukkia. Niin harvoin vain olen löytänyt iitä ihasteltavaksi.
    Hienoja suon värejä ja valoja. Pidän erityisesti lakansupusta ja tuosta kortteen läpi kuultavasti auringosta.

    1. Taikakukka kukkii onneksi aika kauan, joten ehdin varmaan sen käydä kuvaamassa avautuneenakin. Harvassa kasvaa nykyään tähtitalvikki. Kiitos, uuvana.

  10. Kiitos kartasta, sen mukaan ei taida olla kovin yleinen täällä Virroilla. Visuvedellä olen joskus nuorena nähnyt tämän tähtitalvikin, paikankin muistan suunnilleen.

  11. Raate on kaunis, en muista nähneeni – tai sitten en ole tajunnut nähneeni! Vaivaiskoivu on jotenkin niin hieno, sopii ehkä tähän meidän kainuulaiseen mentaliteettiin myös😉 Kaunis on lehti hälläkin! Mukavaa kun kuvailet siellä meidän(kin) iloksi näitä kaunokaisia, kiitos siitä! Onko sinulla jalusta mukana siellä? Eilen pyörälenkillä ajattelin sinua ja suopursupostaustasi😉 Tien varressa kukki nimittäin komeasti suopursu monen kilometrin matkalla ja niissä pörräsi perhosia kovasti. Vaatii varmaan uudemman reissun, oli niin kaunista katseltavaa..

    1. Jalusta oli kyllä mukana, mutta taisin käyttää sitä lähinnä apukeppinä pehmeältä sammalelta ylös nousussa… Eli kuvat otin enimmäkseen vaakatasossa röhnöttäen. Suopursut vaativat toki useammankin reissun. Raate kukkii hyvin nopeasti ohi, joten saattaa siksi jäädä monelta huomaamatta, ellei suolle ole asiaa kesäkuun alussa. Kiitos, Elisa.

  12. Mukavaa opastusta minulle kovin tuntemattomaan kasvimaailmaan. Lähikuvat viehättävät yleisesti, mutta edelleen tuo raate ja kihokki kuvat suosikkejani. Järvikortekuvassa kauniit bokeh pallot ja muutenkin nätisti sumentunut tausta. Tykkään kyllä!🙂

    1. Kiitos palautteesta, Jape. Luonnonvaraiset kasvit ovat mielestäni kiinnostavampia kuin puutarhakasvit, joita kyllä kasvatan, mutta harvemmin tulee kuvattua.

  13. Miten hieno kuvasarja!
    Kihokki oli mulle ihan outo, vaikka nokka maassa mäkin siellä suolla usein olen kulkenutkin.

    Mutta jos ei olekkaan joka suolla?
    Mutta todella hienot kuvat, niinkuin tuolla alempanakin olevat. Ötökät upeita!

    1. Kihokkia en ole nähnyt kaikilla soilla, tässä lähilammen rantasammalikossa yleensä käyn sitä kuvaamassa. Toinen, yllättäväkin, kihokin kasvupaikka on soramonttu. Lähellä on vanha soramonttu, jonka pohjalla kasvaa valtavasti pyöreälehtikihokkia. Siellä sitä on huomattavasti helpompi kuvatakin kuin suolla… Kiitos kommentistasi, harakka.

  14. Kihokkikuvat vangitsivat nyt minut luineen ja lihoineen.
    Nautinnollinen sarja muutenkin. Etenkin kun oma aika on mennyt ”sisätöissä”, mutta nyt vapaus taas koittaa🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s