Kettu kotitiellä

Jotain iltapalaa pitäisi pesueelle vielä löytää…

Liikahtikos tuolla jokin…

Mikäs tuolla sitten napsaa?

Napsaa se näinkin päin tutkittuna.

Napsakoon. Ei kuulostanut miltään syötävältä.

Taas se sama kumma ääni.

Taidanpa arvata. Tuolla majailee sellainen utelias mummeli, liikkuu metsässäkin oudon kapistuksen kanssa. Pitää juuri tuollaista napsetta se koje.

Vaarattomaksi olen havainnut molemmat, joten antaa vaan napsutella.

Mutta minun pitäisi ihan oikeasti löytää kasvaville pennuille ravitseva ateria.

Myyräpaistista ne tykkäisivät…

Ei auta kun jatkaa etsimistä.

Pitikös tuon tulla vielä tähän naureskelemaan.

Taidanpa käydä välillä laskemassa pennut.

Kettu jolkotteli yhteisellä kotitiellämme tänä iltana puoli yhdeksältä. Huomasin repolaisen ikkunasta, sieppasin kameran ja ulos. Jäin oven taakse rappusille ja aloin napsia kuvia. Tietysti kettu kuuli sen ja kääntyi katsomaan. Useammankin kerran. Ketulla tuntuu olevan tarkka aikataulu kierroksiensa kanssa, usein olen juuri tähän samaan aikaan nähnyt ketun tiellä. Kuvat on otettu 50-100 metrin päästä, joten niiden laadussa olisi toivomisen varaa.

Advertisements

20 kommenttia artikkeliin ”Kettu kotitiellä

  1. Hauska seurattava sulla. Ei ole toi turkki komeimmillaan. Taitaa olla talvikarvan poistot meneillään. Jaa, olisko se noin aikataulutettu? Pitäs mennä golfkentälle kytille näin iltasella jos sais siitä kuvat.

    1. Jospa on emokettu, jolla pentulauma kotikolossa huollettavana, niin kärsii siinä ensimmäisenä ulkonäkö, kuten Pehmyt piirtokin sanoo. Voihan tuo aikataulu olla tietysti kettukohtainenkin, mutta eiköhän nämä enimmäkseen aamu- ja iltahämärissä liiku. Ja kesällähän koko yö on yhtä hämärää, jopa valoisaa, kun aurinko nousee nyt jo kolmen hujakoilla.

  2. Jos kerta pentuja on ruokittavana, niin kyllä siinä ulkonäkö kärsii. Pitkä kinttuinen on ja varmaan komea ilmestys paremmassa turkissa, ehkä se on jo tilauksessa.
    Asut tosiaan luonnon keskellä, kun ketutkin jolkottelee kotitiellä. Ilmankos kuvasi ovat sitä niin mukavasti pullollaan.

    1. Näinhän se yleensä emoilla on. Olen nähnyt ja kuvannut ketun paremmissakin tamineissa, taisi olla kevättalvea silloin. Olen nähnyt tällä tiellä koti-ikkunasta monenlaista muutakin menijää, hirviä, metsäkauriita, valkohäntäkauriita, ilveksen, jäniksiä nyt viime aikoina lähes joka aamu… Tiellä on vähän liikennettä, joten saavat kulkea ihan rauhassa.

  3. Harvinaista herkkua nämä kettukuvat, kiitos. Ketun kuulo on kyllä huippuluokkaa ja se näkee pienenkin liikkeen.
    Viime vuonna ihmettelin, miksi koira haukkuu aina samaan aikaan illalla eikä yhtään autoa mene tiellä. Kerran huomasin ketun, joka oli kierroksellaan. Se tuntuu tietävän, että koira ei pääse tarhastaan sitä hätyyttämään ja aivan kuin olisi lällätellyt koiralle: etpäs saa minua.
    Eräänä iltana menin suuren kiven taakse odottamaan repolaista, eipä kauaa tarvinnut odotella, kun jo punaisen hännän vilaus näkyi pensaan takaa. Muutaman epäselvän kuvan ehdin napsimaan ennenkuin repolainen äkkäsi minut. Eipä tullut enää kettu tietä pitkin, vaan meni jatkossa pellon poikki, niin varovainen sen on.

    1. Kettu on viisas, mikä on varmaan tarpeellinen ominaisuus vaarojen välttämiseksi. Ilmeisesti vaistoaa/tietää myös, milloin ei ole vaaraa. Kiitos kommentista, Manteli.

  4. Komea häntä ketulla! Ihmeen pitkät jalat, vai näyttävätkö vain, kun poikasia on ruokittu niin ahkerasti.
    Tosi hienosti erottuu, hyvät kuvat sait.
    Meillä käy pikkupuputti joka ilta syömässä apilaa nurmelta tasan kello puoli yhdeksän ja aamulla seitsemältä. Miten ne tietävät ajan niin tarkasti 😮

    1. Jalat näyttävät varmaan sen taki pitkiltä, kun repolainen on niin laiha. Luonnoneläimillä on varmaan jokin sisäänrakennettu kello. Pupuja näkee täälläkin nyt runsaasti, varsinkin aamuisin ovat tuossa tien varressa aterialla. Kiitos, Uuna.

    1. Toiveilla on taipumus toteutua, joskus jopa odottamattomalla tavalla. Odotahan vaan…

  5. Komea paksu häntä on kettu repolaisella. Kauniisti ilta-aurinko valaisee tietänsä – hyvät kuvat sain napsittua.

    1. Ihan terve on tämä kettu, mutta ilmeisen ylirasittunut pentueensa kanssa. Ei ole ehtinyt itse syömään tarpeeksi. Kiitos, Elisa.

  6. Taidat olla ketun ajatusten lukija. Melko laihalta näyttää tai olen vain kuvitellut paksummaksi, kun en ole läheltä nähnyt. Hyvin kerrottu ja kuvattu.

    1. Kyllä kettu normaalisti on vähän tukevampi, jos tuota sanaa yleensäkään voi ketusta käyttää. Kiitos, Mayo.

  7. Onpas kiva nähdä kettukuvia, niitä ei niin usein näe. Tosiaan aika hoikka kettu, vai tekisikö karvan vaihtokin sitä vain vielä laihemman näköiseksi tuossa. Aika harmaakarvaiset kyljet ja kaula hänellä vielä.
    Tarkkakorvainen kaveri on repolainen.

    1. Äitiys ja karvanvaihto varmaan yhdessä laihduttavat repolaista. Kyllähän noilla korvilla kuulee…

  8. Taisi harakka pelätä jos poikaset olivat lähistöllä. Hauska jolkottelija tuo kettu, olen kerran nähnyt.

    1. Paikalla oli myös muutama varis raakkumassa kettuparan ympärillä, mutten ehtinyt saada niitä kuvaan. Kettu kuuluu luontoon siinä missä muutkin.

    1. Muistan, I remember. It goes like this: ”Olipa kerran susi ja olipa kerran kettu ja ne söivät toinen toisensa.
      Ja siitä tuli ja siitä tuli ja siitä tulitulitulituli ketsu.
      Sitten se ketsu söi itse itsensä ja siksi ei enään ole ketsuja.”
      When my children were small, we listened often music on the radio. This was one of those songs, the words of which were so weird that they were funny… Thanks for your comment, Deslilas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s