Päivän ylläri oli neidonkorennon kohtaaminen metsässä. Siinä hän istui kuusen oksalla.
Lähellä virtaa pieni joki, missä näitä todennäköisesti on enemmänkin.
Neitokainen esitteli itsensä joka puolelta.
Tytöllä on ruskeat siivet. Yhtään sinisiipistä poikaa ei näkynyt lähellä. Luulenpa, että he löytyvät helposti joelta – joskus toisen kerran sitten sinne.
irman kuvia 
Ihania korentokuvia 🙂 Nyt on kaikenlaista lentävää ruvennut näkymään oikein kunnolla ojanpientareilla ja rannoilla….
Niinpä on, Hanna. Ei perässä pysy… Kiitos sinulle ja hyvää helteistä heinäkuuta! Minä lähden pohjoiseen karkuun…
Kaunis neidonkorento. Muistaakseni olisin joskus nähnyt sellaisen tummasiipisen pienen korennon, olisikohan se ollut tämä? Näin sen jonkin pienen puron varrella, silloin ei ollut vielä digiaika, enkä kuvaa saanut. Siivet ovat kyllä erikoisen kauniit tällä korennolla.
Neidonkorentokoiraalla on hyvin kauniit tummansiniset siivet, tai oikeastaan koko korento on sininen. Käyvät reviirikamppailujaan pienten jokien ja purojen äärellä, ja esittelevät naaraille veden virtaamisnopeutta heittäytymällä veden pintakalvolle (näin luin korentokirjasta). Joskus olen saanut muutaman huonon räpsyn niistä, kun malttavat vähäksi aikaa istuutua kasveille. Niiden touhuja on kiva seurata.
Onpas siro neitokainen. kaikelaisia korentoja olen kesän mittaan bongaillut, mutta nämä on jäänyt näkemättä. Hän vissiin viihtyy virtaavan veden lähettyvillä, muistanko jotenkin oikein?
Pienen joen lähellä tämäkin oleili. Joka kesä olen äitini mökillä Etelä-Savossa näitä nähnyt myös pienen joentapaisen yllä lentelemässä.