Kukkivat kalliot

Tuolla nyt ainakaan mikään kasva.

Eikä tuolla.

Ihan mahotonta.

Vilkaistaanpa vähän lähempää…

Vielä vähän lähempää…

Ihan ilmiselvä kukkahan se siellä. Jopa kaksi.

Tuonne ylös on kiivennyt ihan isompikin porukka.

Näitähän pitää tutkailla lähempää.

Kukissa on jotain ailakkimaista.

Ja ailakkihan kuuluu kohokkikasveihin…

Valkoinen ailakin näköinen kohokkikasvi voisi tietysti olla valkoailakki, mutta jotain tässä on outoa…

Rimpsumekkokin on hänellä. Nyt ei päättelyni ole kovinkaan tieteellisellä pohjalla… terälehtiähän ne tietysti, ja tuo pullea osa on verhiö.

Kasvattaa mattoja sinne, minne pystyy.

Maakrapuna en ole tätä tietenkään ennen nähnyt.

Kotiin päästyäni tutkin Suuren Pohjolan kasvion kohokkikasvit. Sieltähän se löytyi: merikohokki, käytetään myös nimeä somermerikohokki. Ja sitähän näyttäisi kasvavan Suomessakin Pohjanlahden rannikolla. LuontoPortista löytyy ihan oikeata tietoa tästäkin kasvista.

Löytyihän sieltä tietysti ruusujuurtakin.

Sieniä… ja monta muutakin. Jätetään toiseen kertaan.

Kalliot ja kukat on kuvattu Pohjois-Norjassa, Varangin niemimaalla, Hamningbergin tiellä 8.7.10.

12 thoughts on “Kukkivat kalliot

  1. Eipä olisi uskonut tuolla mitään kasvavan ja niin kauniita! Se löytää ken osaa hakea. Taisi olla aika hankala kulkea tuolla.

    1. Vuosi sitten kävin myös Hamningbergissä, mutta silloin en nähnyt näitä merikohokkeja. Hamningbergin tie on käytännössä yksikaistainen, joten vastaantulijoita joutuu väistämään levikkeille, jolloin tulee yleensä myös kuvattua jotain. Onneksi tie ei ole ruuhkainen, päinvastoin, aika harva viitsii ajella 40 kilometriä Vardöstä kapeaa tietä pitkin, varsinkin kun loppupätkä on kuvien kaltaista kalliolouhikkoa ja putous rantaan melkoinen. Jos sattuisi auto tieltä lipsahtamaan… Silti suosittelen kaikille käymistä, on oikeata elämysmatkailua. Kallioilla oli paikoin hankalaakin kulkea, mutta sehän tekee tutkimisen vain mielenkiintoisemmaksi.

  2. Vahva elämänpalo näillä vaatimattoman kasvupaikan kaunottarilla. Kauniit kuvat ja hyvä teksti niitä tukemassa.

    1. Sinäpä sen sanoit, Tiitsa. Ihmekasveja ovat nämäkin, mutta niinhän oikeastaan kaikki kasvit ovat. Kiitos sinulle.

  3. Ovatpa kauniita nämä merikohokit, tulee jotenkin pieni mustekala mieleen tuosta kuvioinnista.

  4. Ai onpa komeat kalliot noissa alu kuvissa, voi kun tuonne pääsisi kiipeilemään. Kiven väri on niin hienoa, melkein teräksenharmaata. Melkein kuin näkymiä joltakin toiselta planeetalta.
    Ja ihmeelliset pikku kukat siellä koloissa asustelevat.
    Hienot kuvat!

    1. Onhan tuo aikamoista kuumaisemaa, ellei sitten kauempaakin. Viime kesän reissu Hamningbergiin oli niin vaikuttava, että pakko oli mennä tarkistamaan, olivatko nuo näkymät totta. Olisi minulla noista kallioista vielä kuvia vaikka miten… Merikohokkki oli minulle täysi yllätys, enpä tiennyt sen tuolla kasvavan. Kiitos, uuvana.

  5. Kovin karuissa oloissa ja vähäisen näköisin eväin näyttävät ponnistavan siellä pohjoisessa sekä kasvit että eläimet. Kallioista kumpuaa sekä herkkiä kukkia ja silmiä hiveleviä putouksia. Mukava lukea matkakertomustasi, sillä korkean paikan kammoisena en uskaltaisi itse lähteä ajamaan äkkijyrkille kippuraisille teille

    1. Juuri tuo kiehtoo minua, miten kasvit selviytyvät noissa oloissa. Tuo mutkainen kapea Hamningbergin tie on oikea elämysmatkailua ja extreme-urheilua, suosittelen jokaiselle!

  6. Kauempaa katsoen näyttäisi, ettei mitään vihreää kasva, saatika kukkivaa. Kaunis hento kukkanen, sitkeä on hän.

    1. Jotenkin ei kuitenkaan näytä kovin sitkeältä, vaan ennemminkin joltain niittykasvilta. Mutta hyvin näytti tuolla viihtyvän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s