Varangin kallioilla

Pykeijan tien varrella kallion kyljessä kukki juolukka 7.7.

Meillä tuttu suokasvi suokukka korkekalla Varangin rantakalliolla. Vartta se ei täällä viitsi kasvattaa kuin muutaman sentin.

Suomenkin Lapissa yleinen punakko viihtyy vähän kosteammassa paikassa tunturipuron reunamilla.

Mätäsrikko taas haluaa välttämättä asua kallionkolossa.

Saattaisi olla lapinkämmekkä – tai siten ei. Varren yläosan punaisuus pisti epäilemään lapinkämmekäksi.

Lapinvuokko ei ole oikeasti vuokko, vaan kuuluu ruusukasveihin. Mutta eihän nimi kukkaa pahenna.

Kukinnan jälkeen lapinvuokko vetää tonttumyssyn päähän ja alkaa odotella joulua.

Riekonmarjaa alkaa kypsyttää.

Siniyökönlehti pienenä ja pontevana.

Kissankäpälä.

Tunturihärkkikin tykkää kallionkoloista. Sitä kyllä näki muuallakin yleisesti.

Tämä pienokainen asusti Pykeijan tien varrella yöpymispaikalla. Karhunruohoa näki matkalla paljon. Suomessa olen törmännyt siihen lähinnä suolla.

Tunturikurjenherne nostaa iloisesti päätään vaivaiskoivujen välistä.

Uuvana oli jo päättänyt kukinnan, ainakin melkein…

… joku näytekukka oli vielä jäljellä.

Uuvana on oikeasti varpu, lehdet ovat talvivihannat. Tiivis patjamainen kasvutapa ja nahkeat lehdet suojaavat kasvia kevätkuivumiselta.

Nyt on parasta lopettaa tältä erää Varangin niemimaan kasviesittely. Jatkoa seuraa vielä, myös joitain muita alueen asukkaita esittäytyy.

Mainokset

12 kommenttia artikkeliin ”Varangin kallioilla

  1. Jo vain tuli sellainen nippu mielenkiintoisia uusia ja ennen näkemättömiä, että kaasujalka alkaa taas vipattamaan… Vieläköhän sitä joutais tuonne korkealle asti… Hienoja!

    1. Uuvanaa kasvaa myös Suomen Lapin pohjoisilla tuntureilla. Monet Suomen puolella harvinaiset kasvit ovat Norjassa ihan tavallisia.

  2. Pakko on taas toistaa itseään, mutta aivan ihana kasviesittely! Osa kukista on tutun näköisiä, mutta aina tulee uutta..ja kaunista. Kuviasi katsoessa pääsee ihan toiseen maailmaan, kiitos tästä ja aurinkoista tiistaita 😉

    1. Olipa mukava palaute taas sinulta, Elisa. Erityisesti tykkäsin tuosta ”kuviasi katsoessa pääsee ihan toiseen maailmaan”. Juuri sellaisia tunnelmia haluaisinkin välittää näiden kuvien kautta. Kiitos sinulle ja mukavaa tiistain jatkoa, täällä saatiin juuri vähän vettä, enemmänkin saisi tulla…

  3. Oho!
    Olipa erikoisen ihana luontoretki tuolla kallioilla. Enpä ole montaakaan ennen edes tavannut näistä upeista kasveista.
    Hienosti olet kuviisi ne vanginnut.
    Taidan ostaa pitkät saappaat ja lähteä kaaaauuuuuas metsään kallioille.
    Kertoisitko, missä nämä kalliot muuten ovat?

    1. Kuvat olen ottanut Pohjois (Koillis-)-Norjassa Varanginvuonon rannalla. Nämä kuvat ovat enimmäkseen vuonon etelärannalta, läheltä Pykeijaa. Aikaisemmin olen laittanut myös Varanginvuonon pohjoispuolisen rannan ja niemimaan kuvia. Hamningbergin tien varrelta on tulossa vielä lisää kuvia, kiviä, kallioita, kasveja, kotiloita, korppeja…

      Näitä samoja (tai ainakin osaa niistä) kasveja tapaa myös Suomen Lapista, osaa joskin harvinaisempina kuin Norjan puolella. Mutta kyllähän eteläisemmiltäkin kallioilta kuvattavaa löytyy! Samantapaiset karut kasvuolot on kallioilla joka paikassa, pohjoisessa vaan vielä karummat. Kiitos kommentistasi, Eila, ja tervemenoa kalliolle!

  4. Kiitos näistä jäämeren kukkakatsauksista, anna tulla vaan lisää. Näitä on ilo katsella ja lukea.

    Mukava nähdä oma nimikkokukkanikin. 🙂 Kauniit neulasmaiset mättäät hän kasvattaa pikku kukka-aarteileen.
    Kaunis koti on mätäsrikolla kolossaan. Lapinvuokon tonttumyssyn minäkin haluaisin vetää päähäni. 🙂

    1. Olen joskus kuvannut uuvanan Suomen Lapissa täydessä kukassa, mutta jännän näköinen on tämä kukkinutkin versio. Tuollaista hiippalakkia minunkin rupesi tekemään mieli, osaisikohan joku tehdä sellaisen vaikka huovasta… Kiitos palautteestasi, uuvana.

  5. Paljon taas minulle tuntemattomia kasveja, kaikki tavattoman kauniita. Juolukka vielä kukki siellä kun taas täällä ne ovat jo kypsiä.
    On kiva seurata Norjan retkeäsi mukavasti tuolilla istuen, tiedät kasveista tosi paljon.

    1. Monta kasvia olisi vielä siellä ”ylhäällä”, jota en ole tavannut. Pitäisi tehdä reissuja eri aikoihin kesästä, kun kukkivatkin eri aikoihin. Olihan se tavallaan ”aikamatka” kevääseen, pohjoiseen matkustaminen, kevät tuli vastaan enemmänkin Suomen Lapissa, missä koivunlehdet olivat vielä heleän vihreitä eivätkä vielä täysikokoisia. Meren rannalla taas kesä on pitemmällä. Vielä näitä Norjan – ja myös vähän Lapin – kuvia on tulossa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s