Ruohokanukoita ja hiirenportaita

Ruohokanukkaa näkee Norjan vuonojen kalliorinteillä ja muuallakin yleisesti, mutta Kirkenesin tiellä oli pakko pysähtyä tarkempaa syynäistä varten.

Jyrkällä kalliorinteellä sitä kasvoi yhdessä tunturihiirenportaan kanssa hienosti yhteen sommiteltuna.

Kyllä Luontoäiti osaa.

Voi jo kuvitella kasvuston tulipunaisena syksyn väreissä. Ruohokanukka tekee pulleat punaiset marjat ja lehdetkin punertuvat loppukesällä. Tässä on jo aavistus syysväriä.

Tunturihiirenporras on komea pohjoisen saniainen.

Näiden takia kannatti kiivetä kivikkoon.

Siis tänne.

Pohjanvariksenmarja peittää kivet ja kalliot melkein missä vaan.

Vaivaiskoivu matelee kalliolla.

Kalliopintojen kiehtovat jäkäläkartat.  Niiden avulla voi suunnitella mielikuvitusmatkoja tuntemattomiin paikkoihin…

12 thoughts on “Ruohokanukoita ja hiirenportaita

  1. Kyllä luontoäidillä sitten on hieno värisilmä, niin on heleä vihreä ja kivien sini kauniit yhdessä.
    Ihanan värisiä kuvia.

    Jäkäläkarttojen mukaan kun voisi elämänsä suunnitella ja matkoillansa suunnistaa…

    1. Luonnossa eivät tosiaan koskaan värit ”riitele” keskenään. Noilla pohjoisilla kallioilla on valtavasti erilaisia jäkäliä, joiden tutkimisessa menisi vähintääkin yksi kesä. Kiitos, uuvana.

  2. Niin todella kauniit kuvat taasen!
    Ihanat kaikki kuvasi ovat!
    Toiseks viimenen kuva on kuin olisi suikeroalpia, mikä mulla menee täällä joka paikassa kukkamaillani, mutta ne kukkii keltasella.
    Kyllä kallio voi olla kaunista! Niin kauniita ovat kukat siinä kallioo vasten, ihanuia!
    Norja on kyllä katsomisen arvoinen maa, aina ikävä sinne!

    1. Suikeroalpia kasvaa minunkin pihallani, kukkii parhaillaan. Vaivaiskoivu suikertelee kalliota myöten tuntureilla pärjätäkseen ankarissa luonnonoloissa. Norja on onneksi ihan tuossa naapurissa, joten helppohan siellä on piipahtaa! Kiitos, harakka.

  3. Juuri ajattelin samaa kuin Valokki, että kukaan/mikään suunnittelija ei saa noin upeaa istutusta tehdyksi.. kuin siis luonto! Uskomattoman kauniita maisemia, kiviä, kasveja.. Huhhei, en edes tiedä mitä ihastelisin eniten😉 kaikkea! Norja-kuume alkaa nostaa kovasti päätään.. Onkohan tota kanukkaa täällä pohjoisessa, nimittäin mökkitien ojassa on jokin samannäköinen kasvi.. Kiviä ei voi koskaan ihastella liikaa ja saniaisetkin ovat kauneimillaan luonnossa. Kiitos irma tästäkin!

    1. Kyllä ruohokanukkaa varmaan on siellä ”sinunkin” korkeudellasi, täällä Pohjois-Savossa se ei kasva kuin ehkä joissain harvoissa paikoissa. Toisaalta sitä kasvaa meidänkin meriemme rannoilla ja varmaan myös merensaaristoissa, kasvioni mukaan. Tämä eteläisempi sisämaa-alue näyttäisi olevan ainut ruohokanukaton alue Suomessa. Itse olen nähnyt sitä vain Lapissa, Norjassa ja Ruotsissa.

      Kiitos, Elisa. Norja-kuume ei ole vaarallista ollenkaan, anna nousta vaan!

  4. Kyllä luonto on kaunis, minäkin pidän paljon enemmän näistä luonnon muovaamista puutarhoista kuin symmetrisistä kukkapenkeistä.
    Ruohokanukan muistan viimeiseltä Lapin-reissulta, mutta en tiennyt, että se tekee myös marjoja.

    1. Ei pärjää ihminen Luontoäidille, ihailla pittää. Ruohokanukan marjat eivät maistu oikein miltään. Linnut niitä kuitenkin syövät. Ruohokanukka on muuten samaa sukua kuin isot pensaskanukat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s