Ison meren pieniä asukkeja

Hamningbergin rannalla aamulla 8.7. Sumua ja vettä tihkuttaa, helle on jossain kaukana. Vanhan kalastajakylän vakituiset asukkaat ovat lähteneet jo -60-luvulla, nykyään asunnot ovat lomakäytössä, kahvilakin löytyy.

Rakkolevää on riittävästi rantakivikossa.

Tutkitaanpa lähempää…

Merenmörön naamassa on jotain mielenkiintoista.

Merirokkoahan se – ja rakkolevää.

Kylästä taitaa sittenkin löytyä vakinaisia asukkaita.

Sinisimpukoita.

Paikallinen sääennustajakin päivystää.

Ja toinen.

Väreissä ja muodoissa löytyy.

Levällä viihtyivät he.

Kivilläkin heitä kuljeskeli – tosin hitaanlaisesti.

Maakrapu kameran takana ilahtui suuresti näistä pikku kuvattavista.

Kuvaussää ei tosin ollut kehuttava, mutta mallit ainakaan eivät hötkyilleet.

Niinpä näitä pienokaisia tulikin sitten kuvattua ihan reilusti.

Pieniä olivat kotilot, sentistä pariin kolmeen senttiin. Ja heitä oli paljon.

10 thoughts on “Ison meren pieniä asukkeja

    1. Äkkiäkös tuonne Jäämerelle huristelette veneellänne. On siellä vielä vanha satamakin tallella… Säästyisitte samalla myös 40 kilometrin mittaiselta kapealta tieltä, joka kiemurtelee jyrkkien kallioiden reunoilla. Oli myös minun mieleiseni paikka, viime kesänä tuli myös siellä käytyä ja taas piti päästä. Oikeasti ei haittaa vaikka sataisi pikku-ukkoja, tuollainen sää tekee paikasta vaan mielenkiintoisemman, myös kuvaamisen kannalta. Eikä tarvinnut kärvistellä helteessä.

  1. Nämä kuvattavat taitaisivat pysyä linssin takana paremmin kuin mulla esim perhoset. Ovat kauniita, ihan kuin vähän nokallaan nöpsöttävät.. Kivikuvat rannalta sumun kera ovat satumaisia.

    1. Onhan ne oikeastikin limaisia, mutta niinhän niiden kuuluukin olla. Ihan sympaattisia ovat.

  2. Kiitos komeista matkakuvista, kahlasin ne kaikki läpi. Tätä levää jäin kuitenkin miettimään – mahtaako olla rakkolevä, kun niitä rakkoja ei näy missään? Ruskoleviä on Itämeren ulkopuolella suurissa merissä useampiakin lajeja. (Toisaalta mieleen tulee myös epämääräisiä muistikuvia tiedosta, että rakkolevästäkin joissain oloissa puuttuisivat rakot.) Mene tiedä.

    1. Enpä tuota varmaksi tiennyt, onko rakkolevää vai ei. Monissa paikoin rakkolevää kuitenkin näki, joten oletin tämänkin sitä olevan. Läntisten vuonojen rannoilla rakkolevää on yleisesti, niissä rakkulat näkyivät ihan selvästi. Olisi pitänyt ottaa tarkempia kuvia levistä, oma moka. Kiitos kun jaksoit kahlata kuvat läpi – ja asiallisista kommenteista.

  3. Tällaisia ovat siis kotiloiden asukkaat, keräilin tyhjä kotiloita aikoinaan Norjan reissulla. Muistan vielä meren suolaisen tuoksun ja harmaan kostean päivän. Kivet ovat todella liukkaita, tekeekö meriveden suolaisuus liukkauden?
    Jatkan tästä ihanaa kuvakertomustasi seuraavaan juttuun, toukkakuviakin kävin jo ihailemassa.

    1. Nämä olivat suloisia pikku otuksia kulkiessaan verkkaiseen tahtiin rantakivillä. Ja niitä oli valtavasti. Meri – etenkin valtameri – on tällaiselle sisämaan asukkaalle alituinen ihmetyksen aihe. Vuorovesien vaihtelu tuo siihen lisää mielenkiintoa. On myös jännä seurata lintuja, kun ne kokoontuvat etsimään rannoilta syötävää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s