Hamningbergin tiellä ja vähän reunoillakin

Tällaisten maisemien läpi vie tie Hamningbergiin ja takaisinkin vielä – tie nimittäin päättyy sinne.

Tie on käytännössä yksikaistainen, levikkeitä on onneksi tehty tiheään matkan varrelle. Tie on käytössä vain kesäaikaan.

Liikenne ei onneksi ole täällä pohjan perukoilla kovinkaan vilkasta.

Tieltä avautuu näkymä Barentsinmerelle koko matkan ajan.

Kallioilla on jännittävää tehdä tutkimusretkiä.

Kivien ja kasvien lisäksi löytyy monenlaista mielenkiintoista merentuomaa.

Kallioiden ylärinteillekin on päästävä vähän tutkimaan…

Tuolla on ihan selvästi Vuorenpeikon luola. Hienot saniaisistutuksetkin on oven suussa.

Jännitystäkin riittää arvellessa, putoaako – ei putoa – putoaako…

Lähempää katsottuna hän näytti paljon ystävällisemmältä.

Nyt puuttuu maisemasta vain korppi…

Heitä olikin kalliolla kokonainen pesue. Pesä oli paljon korkeammalla, toinen vanhemmista vahtii.

Kallioita pääsi ylös helpommin kuin arvaisikaan ”portaita” pitkin. Niitä lampaatkin näyttivät käyttäneen.

Perhe päivälevolla.

Ylempää näkee kauemmas.

Ruusujuurta on kuin paremmassakin kivikkoistutuksessa. Ja monta muuta kasvia, joita jo aiemmin onkin esitelty.

Kahvitauon paikka. Vesi oli kylmää ja hyvää. Vesipullotkin saivat täydennystä. Tässä olikin edellisen kesän yksi yöpymispaikoista.

10 thoughts on “Hamningbergin tiellä ja vähän reunoillakin

    1. Juuri tuo karuus kiehtoo näissä maisemissa. Ja miten näissä oloissa kasvit ja eläimet pärjäävät. Nämä itäisen Norjan maisemat ovat minusta mielenkiintoisempia kuin läntisemmän, esim. Altan seudun. Onhan siellä komeita lumihuippuisia vuoria ja kauniita vuonoja tuhansia kilometrejä, mutta jotenkin ne ovat luoksepääsemättömiä näihin verrattuina. Joku voisi sanoa näitä kallioita rumiksikin, minusta ne ovat lähinnä kiinnostavia ja tutkittavaa niissä riittää. Lisäksi ne ovat minustakin kauniita.

  1. Kyllä on ollut jytinät noiden kalliolohkareiden työntyessä jostain maan sisuksista. Jo ennen vuorenpeikon luolaa tuli mieleen kaikki ne peikot, joita norjalaiset kaupanhyllyt ovat pullollaan. Enpä ihmettele.

    1. Minulla alkaa norjalaisista peikoista puhuttaessa soida aina päässä Griegin Vuorenpeikkojen tanssi. Voin kuvitella, miten ne tulevat kuperkeikkaa pyörien alas vuoren rinnettä… Tällaisia luolia näki matkalla paljon, pitäähän joka vuorella olla oma peikkonsa.

    1. Lampaita ja poroja oli näilläkin rinteillä siellä, missä vähänkin kasvillisuutta näkyi. Ihan tyytyväisiltä näyttävät elämäänsä he.

  2. Taas päästiin jonnekin ihan muihin ja kauniisiin maailmoihin ja tunnelmiin! Lammasperhe vaikutti oikein tyytyväiseltä oloihinsa, maisemissa ei ainakaan ole moittimista😉

    1. Ovat taatusti luomulampaita he. Villeinä ja vapaina saavat elää he, kunnes… Mutta – nauttikoot elämästään niin kauan kuin voivat.

  3. Huimaa kun katselen tiekuviasi, uskaltaisinkohan tuonne korkeanpaikankammoisena. Maisemat ovat jylhät ja kauniit, en yhtään ihmettele, mistä Grieg sai inspiraationsa sävellyksiinsä. Vesi on varmaan puhdasta näissä pienissä joissa.

    1. Täytyy myöntää, että välillä hirvitti, kun vastaan tuli mutkan takaa auto ja metrin päässä tien reunasta oli jyrkkä pudotus kivikkorantaan… Yleensä vauhti oli sen verran verkkainen, että vastaantulija ehti väistää lähimmälle levikkeelle. Nekään eivät kyllä kovin leveitä olleet… Sumuinen ja sateinen sää antoivat lisätunnelmaa reissuun. Mutta – kolmannenkin kerran voisin Hamningbergissä käydä. Kirkasta, kylmää ja hyvää oli tunturipuron vesi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s