Kanerva kukkii ja kesän keijut ovat vilkkaasti liikkeellä. Sinisiipiä näkee nyt varsinkin kanervikossa isoina parvina.
Kanervikossa voi tehdä muutakin kuin ruokailla.
Männyn oksalla myös.
Pienenpieni lauhahiipijä.
Kultasiipi ja kamomillat.
Mäkimeirami on varsinainen perhosmagneetti. Nokkosperhosen ja kultasiiven rauhanomaista rinnakkaiseloa.
Näitä uuden sukupolven nokkosperhosia on nyt paljon luonnossa.
Nokkosperhonen takaa…
… selästä hän on varsin karvainen…
Mäkimeirami maistuu aina vaan.
Vastakuoriutuneet sitruunaperhoset ovat myös alkaneet käydä yrttimaalla.
irman kuvia 
Kauniita perhoskuvia taas sinulla. Ihmettelen aina, kun muut saavat kuvia sinisiivistä, minun kameran linssiä ne pakoilevat ja karttavat. Nokkosperhosia on ollut meilläpäin enemmän kuin koskaan. Kukat ovat kukkineet nopeasti ja helteet ja kuivuus ovat jopa kuihduttaneet suuria apilakasvustoja. Mietiskelen, onko loppukesäksi hyönteisille mitään evästä, ampparit alkavat jo nyt olla aika kärttyisiä.
Yleensä jään odottelemaan perhosia paikkaan, jossa ne vilkkaasti lentelevät. Perässä ei kannata juosta. Ennen pitkää joku istahtaa lähelle, joskus jopa kaksi. Näitä pariskuntia tosin pystyy kuvaamaan ihan rauhassa, ne pysyvät paikallaan visusti ja kauan. Joskus kyllä voivat vaihtaa lennossa paikkaa. Kuivaa tosiaan on luonto. Täällä satoi ja ukkosti viime yönä, joten ensiapua saatiin. Mutta ihan kunnon sade olisi nyt paikallaan.