Häntä on melko vaikea olla huomaamatta.
Hän tykkää syödä horsmaa, myös matarat maistuvat.
Ihan pulskassa kunnossa on hän.
Tutkitaanpa kaveria vähän tarkemmin…
Pää on pieni ja sileä.
Hurmaavat niskamakkaratkin löytyy.
Kuin 60-luvun marikangaskuosia.
Peräpään mystinen sarvi. Pelottelukeino?
Ja sivulta.
Välillä hän kääntyy ja alkaa kulkea toiseen suuntaan.
Jatkaa edelleen horsman rouskuttamista. Toukan pitää kohtapuoliin etsiä koteloitumispaikka talveksi.
Keväällä kotelosta kuoriutuu kaunis matarakiitäjä.
Toissakesänä kuvasin myös matarakiitäjän toukkia. Yksi versio oli vihreä, toinen ruskea. Värin vaihtelu johtuu toukan iästä.
irman kuvia 
No huh! Jos tuota ei tietäisi vaarattomaksi, niin tuota punaista törötintä saattaisi säikähtää! Upeat kuvat ja erittäin informatiiviset.
Sinä olet varsinainen pikakommentoija, lepis! Sittenhän ”törötin” tekee tehtävänsä, kun olisit saattanut säikähtää sitä. Varmaan sen on tarkoitus matkia pistintä, otaksun. Kiitos kommentista.
Eihän tuollaista uskaltaisi lähestyä. Hienoja värejä ja kuvioita löytyy toukista.
Ihan kiltti tämä on. Varmaan noiden kuvioidenkin tarkoitus on pelotella nälkäisiä saalistajia.
No huh huh kun näyttikin ihan jättiläistoukalta, eikä ihan pieni kaveri taida ollakaan. Piti ihan netistä käydä katsomassa minkä näköinen on matarakiitäjä, kun sait niin kiinnostumaan tästä veijarista ihanilla kuvillasi!
Ehkä en minäkään kovin lähelle uskaltaisi, mutta komea on väritys! Aurinkoa keskiviikkoosi Irma 😉
Onhan se ehkä 8 cm pitkä, aika paksukin. On muuten vieläkin horsmalla ihan kotini lähellä, kävin juuri katsomassa. Oli siirtynyt viereiseen maitohorsmaan, syötyään kaikki ylimmät ja vihreimmät lehdet tästä. Ihmettelen vaan, miten se jaksaa tässä helteessä koko päivän olla, aurinko paistaa tuohon paikkaan suoraan aamusta iltaan. Kiitos, aurinkoa myös sinulle, Elisa – sitä riittää nyt. Muistellaanpa vähän viime talven paukkupakkasia…
Uppista keikkaa! huh, ompas siinä otus. Vähän iljettää, vaikka on omalla tavallaan oikein kaunis;) Upeat tarkat kuvat!
Aika mötkäle tosiaan on tämä. Ajattele häntä perhosena, Valokki. Kiitos sinullekin.
Tämä toukka on vaikuttavan näköinen. Kaivautuu maan alle koteloitumaan. Satuin vahingossa viime vuonna näkemään, kun eräs kaivautui kova kyytiä luontopolun multaan.
Kiitos taas Irmalle kauniista kuvistasi, joita olen koko kesän ihastellut!
Voi sinua onnellista, kun olet tuon tapahtuman nähnyt, Kuvatar. Kiitos sinulle, kun olet jaksanut täällä vierailla.
Onpas pullea mötkö, syöminen on tainnut maistua. Tuo punainen uloke näyttää vähän linnun nokalta. Tällaista vihreää yksilöä en ole nähnyt, mutta ruskeaa olen kuvaillut joskus. Tuntuu jännittävältä, että kohta hän koteloituu ja uinuu koko talven, ja ensi kesänä saamme ihailla kaunista kiitäjää. Kyllä luonto on uskomaton.
Varmaan koteloitumien vie paljon energiaa, kun noin pitää tankata. Ihmeellisiä ovat perhosen kehitysvaiheet, niin toisistaan erilaiset.
kylläpä kannatti tämä ympärillä toista tuntia pyöriä – ja ei ihme vaikka ajantaju menikin. Komea otus.
Aika Michelinin ukko niskapuoleltaan. 😀 Tuo peräpään sarven lähikuva on hieno! Erikoinen uloke tosiaan…
Huomasin, että olen ihan pudonnut kelkasta uusien postaustesi kanssa, upeita matkakuvia on katsomatta minulta koko läjä. Nyt painaa uni silmään, mutta teenpä kyllä toisen reissun lähipäivinä!
Jännä seurata tätä, muuttaako vielä väriään. Tosin luin jostain, että ennen koteloitumista matarakiitäjän toukka on likaisenvihreä väritykseltään, eikös tämä sellainen ole… Sarvi varmaan leikkii olevansa pistin tai piikki, jotta linnut pysyvät siitä erossa. Ihan rauhassa se näköjään saa köllötellä horsmalla aukealla paikalla. Luottaa ilmeisesti suojaväriinsä.
Jälleen hieno, ”oppikirjamainen”, lähikuvasarja ja tutustumismatka minulle uuteen toukkaan. En lupaa, että kerralla jäisi asia muistiin, mutta ehkä jotain tarttuu 🙂
Nyt on hyvää toukka-aikaa. Monet toukat ovat mielenkiintoisen näköisiä ja kuvaajalle ihanteellisia: eivät karkaa. Kiitos, Jape.
Taisin osua oikeaan etsiessäni toukalle nimeä viime viikolla?
http://liisankuvat.blogspot.com/2011/07/mika-tasta-tulee.html
Oikeaan osuit.