Ohdakeperhosia on näkynyt päivä päivältä enemmän – ei kuitenkaan siinä määrin, mitä viime kesän massavaellusten aikaan.
Avautumassa oleva syysmaksaruoho veti erityisesti perhosia puoleensa.
Ohdakeperhonen on kuvaajaystävällinen tapaus. Tuntuu, että sille on ihan samantekevää, vaikka hassu ihminen pyörii ja konttailee ilman mitään tapoja ruokapöydän ympärillä.
Kätevä rullaati-rullaati -imukärsä.
Mitähän se minusta oikein ajattelee…
Voisi antaa jo ruokarauhan.
Tällä turkilla luulisi tarkenevan.
Maistetaanpa välillä olkikukankin nektaria.
Samettikukkakin menettelee.
Kyllä maksaruoho kuitenkin on paras tankkauspaikka.
Kimalaiskaverikin huomasi ihan saman. Hyvin tähän mahdutaan molemmat.
Ohdakeperhosesta löytyy asiapitoistakin tietoa tiiviissä paketissa, kun vierailet LuontoPortissa.
irman kuvia 
Ihan kuin olisit lukenut ajatukseni 😉 Meinasin juurikin laittaa saman perhosen kuvia! Sinulla on vain sata kertaa kauniimpia.. Hän muistuttaa kovasti äkkiä nokkosperhosta, mutta tosiaan ei välitä kuvaajista ollenkaan..
Näitä perhosiahan nyt pitää laittaa, kun ovat ajankohtaisia. Amiraalia odotellessa… Kiitos, Elisa. Laitahan toki sinäkin perhoskuvia näytille.
Huikeita kuvia.
Kiitos, Tiitsa.
Upeita kuvia ja niin tarkkoja, kaikki piirtyy kuvaan tarkempaa tarkempana. Täytyy kyllä ihmetellä sinun vakaata kättä jos et jalustaa käytä, kuka tuohon muu pystyy kuin irma.
Näissä kuvissa en käyttänyt jalustaa, maata röhnötin maassa kukkapuskan vieressä ja nojasin kyynärpäihini. Kyllä minä jalustaakin käytän – joskus. Kiitos, Pehmyt piirto.
Upeita kuvia upeasta perhosesta! Meilläpäin ei ole ohdakeperhosta näkynyt.
Kiitos, Raija. Mitenkäs se teidät on hylännyt…
Onneksi peikoilla on paljon kauniimpi naama. Olisi ihan kauheeta olla perhonen ja rakastua tuolliseen kieltää roikuttavaan pystynokkaan 🙂 Vai olisikohan se seikkailu? 😉
Voisihan se olla haasteellista ja (henkisestikin) kypsyttävää…
Aivan huimia taas. Mietin, että olenkohan koskaan nähnyt siipien alapinnan kuvioita ja kasvonpiirteitä noin kauniina ja tarkasti, edes painetuissa opuksissa.
Erityisesti tuota kolmanneksi ylintä katselin lumoutuneena.
Kiitos!
Kiitos itsellesi, Manna. Vaakakuvathan saa klikkaamalla isommiksi, useimmiten vielä toisen kerran napauttamalla vielä vähän isommiksi.
S A N A T O N on tämä täti taas kerran….
Jos nyt jotain saan kirjoitettua niin laitampa, että
ovatpahan kuvat TÄYDELLISIÄ!
KIITOS, Hanna!
Kiva huomata, että samoja perhosia pörrää eri puolella Suomea. Amiraalikin näkyi eilen kun etsin sudenkorentoja. Todella hienoja lähikuvia olet saanut.
Varmaan sitten amiraali on pian täälläkin. Kiitos, Sakari.
Kyllä on hienot värit perhosessa, meillä mökillä olivat perhoset arkoja en päässyt kuvaamaan.
Rauhallisesti vaan lähdestyt niitä, kyllä se siitä.
Tuijottelin aamupäivän numeroita taulukossa ja siitä tylsistyneenä vietin ruokatunnin tutkimassa sinun kuviasi. Pakko on toistaa itseään, että ihanasti veit minut suolle ja metsiin, pois tästä konttorista 😉 Näin kauniita perhosia ja seittejä, kiitos tästä!
Toivon, että joskus tekisit sen k:lla alkavan asian – ainesta on. Aurinkoista viikonloppua sinulle Irma 😉
Sinä taisit tehdä isommankin lenkin. Söitkös lainkaan vai piditkö ”liikuntatunnin”?
K:lla alkava asia on mielessä – syksyllä ja kokeilumielessä. Kiitos samoin sinulle, Elisa.
aaah..ihania kuvia!
Kiitos käynnistä, Sasaliini!
Näissä kuvissasi huomaa ohdakeperhosen kauneuden, vallan hienot kuviot siipien alapinnalla. Kätesi on ollut kyllä vakaa, niin tarkkoja kuvia olet ottanut. Tältä kesältä taitaapi jäädä tämä perhonen näkemättä minulta, vielä ei ainakaan ole lennellyt meilläpäin. Tänään näin vain yhden lauhahiipijän ja muutaman lanttuperhosen.
Mitenkäs ne perhoset sinua välttelevät, toivotaan, että niitä vielä tulee. Amiraalit sun muut. Tänään ihmettelin valkoista perhosta, jonka siipien alapuolet olivat kuin auroraperhosella, yläpuolella tummia kuviota. Löytyihän hänelle nimikin: sinappiperhonen, en ollut ennen nähnytkään.
Onpa raikkaan kauniita kuvia. Olet yhyttänyt täydellisen mallin, joka on yhtä kaunis siipien yltä ja alta ja vielä osaa poseeratakin! Hienoja nuo lähikuvat. Minkälaisella putkella olet tähtäillyt?
Kiitos, Häivähdys. Ohdakeperhonen on niitä helpoimpia kuvattavia perhosmaailmassa, pääsin sitä niin lähelle kuin makrolla yleensä voi mennä. Minulla on Canonin 60 mm makro-objektiivi.
Todella hienoja kuvia sinulla on täällä!
Kiitos, Elina. Kiva kun piipahdit.