Muutaman millin pituinen kaskas hyppelee kasvilta toiselle, imee välillä kärsällään kasvinesteitä. Välillä päästelee pieniä kaskas-ääniä.
Kaskas mulkoilee.
Kovaa kipittää ruostesiiven toukka…
… ja käpertyy häirittäessä rullalle.
Miksi sinulla on noin suuret silmät…
Leppäkertun koteloita elämässä pientä omituista elämäänsä.
Leppäkerttuja on näkynyt tänä kesänä sen verran vähän, että saavat kuulua myös omituisten otusten kerhoon. Hän on pikkuruinen viisipistepirkko.
Omituinen tökkijä on tämä muurahainen. Kävi välillä varmuuden vuoksi tönäisemässä leppistä, ettei tämä vaan yrittäisi popsia heidän ”karjaansa”, kirvoja.
Toinen omituinen tökkijä saapuu tässä. Kukkakärpänen yrittää hätistää neitoperhosta pois pelto-ohdakkeelta.
Pyöreäraaminen hämähäkki ei suostunut tulemaan esille. Olisikohan kyseessä jokin pikkuhämiksiin liittyvä salainen operaatio…
Heinäsirkan monalisamainen ”hymy”.
irman kuvia 
Todellisia pieniä ihmeitä. Kyllä sinulla on silmät nähdä, uskomatonta. Tuo alakuvan hymy on valloittava 🙂
Eihän näitä voi olla näkemättä, Tiitsa. Näithän sinäkin sen komean toukan…
Repesin nauruun viimeisen kuvan kohdalla, kuvateksti kruunasi kaiken 🙂 Hienot kuvat myös karvaisesta toukasta.
Naurua mahtuu maailmaan, Taina. Kiitos.
Olihan noita omituisia otuksia kerrakseen. Nuo viimeiset kasvot minullekin hymyilivät loma heinikossa.
Tuo pyöreämahainen hämis on kerrassaan salaperäinen ja entäs sitten nuo leppiksen toukat, niitähän näkyy olevan monen värisiä. Kertooko väri myös leppiksen värin ja pisteiden määrän.
Luulenpa, että nämä kotelot (ei siis toukat) ovat eri ikäisiä, siitä värierot. Tuo ensimmäinen oli lisäksi kaikkein pienin, varmaan juuri toukasta muuttumassa koteloksi. En ole valitettavasti biologi, joten varma en ole asiasta. Jos joku oikeasti tietää näistä leppiksien kotelovaiheista jotain, saa korjata. Kiitos sinulle, Pehmyt piirto.
Taas on niin monta hyvää kuvaa minulle uusista ötököistä, että ei osaa oikein erikseen niistä sanoa mitään. 🙂
Ruostesiiven toukan kuvat ovat ehkä näistä jännimmät, niissä on todella kapea syvyysterävyysalue mutta itse toukka on juuri säilynyt terävyysalueella ja terävänä. Myös toukan jälkeinen kuva isosilmäisestä kukkakärpäsestä (?) on mainio 🙂
Onko viisipistepirkko eri laji kuin leppäkerttu?
Isosilmäinen on jokin kukkakärpäslaji, niitä on satoja eri lajeja. Pirkot ja kertut on ihan samoja molemmat. Virallinen nimitys taitaa olle leppäpirkko, vaikka näitä yleisesti sanotaankin leppäkertuiksi. Viisipistepirkko on siis leppäkerttu, jolla on peitinsiivissään viisi pistettä. Seitsenpistepirkko lienee yleisin leppäkerttumme, se on isompi kuin tämä viisipisteinen. Kiitos kommentista, Jape.
No niinpä on! Tuo pallo etenkin!
Näitä riittää, lepis.
Aivan kuin satuun astuisi kun pääsee näitä ihania kuviasi katsomaan, ovat aivan ainutlaatuisia, kiitos näistä! Minäkään en osaa valita mieluisinta, onneksi ei tarvitsekaan 😉 Alin kuva on hauska aloitus päivälle! Eilen sain vihdoin perhosia pihalle, ja huomasin miten kärpäset yrittivät ajaa niitä pois. Siinä sai suruvaippa suurilla siivillään räpyttelemällä koettaa pitää oman reviirinsä..
Hassun näköistä on, kun pieni kärpänen tulee vauhdilla kohti perhosta. Usein perhonen väistyykin, mutta useimmiten vain räpäyttää siipiiään ja jää paikalleen. Kiitos, Elisa.
Hurmaavan valloittavia pieniä olentoja. Usein mietin, että mitähän nämä näkevät, kun niitä kuvaamme. Kaskas mulkoilee, onkohan se epäluuloinen vai likinäköinen, hämis touhuaa omiaan piittaamatta ja heinäsirkka suorastaan asettuu malliksi 😉
Kiitos, Irma, kun taas välitit nämä ihailtavaksemme.
Tuota samaa tulee täälläkin mietittyä, millä tavoin he meidät hahmottavat. Hyönteisten verkkosilmät näkevät maailman kuitenkin vähän toisin, ainakin laajemmin. Kiitos sinulle, Manna.
Niin ihania kuvia taas ♥
Leppiksen koteloita en ole ennen nähnytkään!
Todella valloittava hymy viimeisessä kuvassa 🙂
Kovin pieniä ovat nämä leppisten kotelot, nämä oliva pionin lehdillä. Heinäsirkkoja tuli taas kuvattua enemmänkin, eihän näitä voi vastustaa. Laittelen niitä, pitää välillä jotain muutakin… Kiitos, Risusydän.
Hienot kuvat saavat ennestään tuntemattoman ronosuoneni kukkimaan 8)
”Kas kaskas.”
Ohoh. Olipas komea runo. Kiitos.
Nytpä tuo karvainen toukkakin selvisi. Sellainen tuli vastaan muutama päivä sitten ja ajttelin laittaa kuvan ikkuna Suomen luonnon tunnista-kansioon. Viimeinen kuva on kyllä mainio (toki muutkin).
Näitähän näkee yleensä kevättalvella hangella etsimässä koteloitumuspaikkaa. Luonnossa toukka oli vähän punertavanruskea, vastavaloon otetussa kuvassa näyttää mustemmalta kuin oikeasti on.
Irma: ”Viisipistepirkko on siis leppäkerttu, jolla on peitinsiivissään viisi pistettä. ”
Jaaha, taas opin uutta. Minulla on jostain lapsuudesta periytynyt luulo siitä, että leppäkertun pisteet kertovat jotain niiden iästä. Luulin että pisteitä on siis iän mukainen määrä, mutta nämä onkin siis eri leppäkerttulajeja…
No ei ole kauaa kun luulin että 22-pistepirkko on vain bändin, jotan nuoruudessa kuuntelin, nimi… 🙂
Jospa ennen on ollut tuollainen käsitys leppäkerttujen pisteistä… Niinpä, taisin tuon 22-pistepirkon (ahopirkon) kuvan laittaakin aikaisemmin. Suomessa asustelee noin 60 leppäkerttulajia, joten valinnanvaraa löytyy.
Aivan ihana tuo isosilmäinen…kärpäsentapanen? 😀 Todella mahtavia kuvia taas kerran 🙂
Kukkakärpänen on hän, isosilmäinen. Kiitos, Elina.
Hienon omituisten otusten kerhon olet taas saanut kokoon, tuo keltainen kaskas on vallan outo minulle, miten aina huomaatkin nämä pienet piipertäjät.
Leppäkertun koteloakaan en ole ennen nähnyt, upean värinen se oranssi.
Hämähäkki on kauniin valkea, oliko se kookas, näyttää isolta?
Viimeinen kuva piristi, ilme kertoo: Ollaanks kamuja?
Huomasin kaskaat siksi, kun ne koko ajan hyppelevät kasvilta toiselle. Ihan kukkamaaltani tämän bongasin. Tosin kokoa on tällä 3-4 mm, joten tarkkaan piti tiirata. Hankala kuvattava, kun ei tahdo paikallaan pysyä, näissäkin kuvissa oli koko ajan lähtemäisillään liikkeelle. Olen yrittänyt tiedustella viisaammilta, ovatko nämä kaikki saman leppislajin koteloita ja ovatko eri ikäisinä noin eri näköisiä. Ja ovatko ylipäätään kaikki leppäkertun koteloita, viimeisen tiedän varmasti, kaksi ensimmäistä on vielä arvuuttelun alla… Hämiksellä oli kokoa parisen senttiä. Heinäsirkat asustelevat kukkamaallani, joten varmasti ollaan kavereita, kun päivittäin nähdään. Kova siritys käy nyt heillä. Kiitos, Manteli.
Paljon on omituisia ötököitä, sellasiakin, ettei ole ikinä ennen nähnytkään. Ninkuin näissäkin on monta.
Mutta voi juku toi viimenen kuva, se hymy, hi hii hi, ei kyllä naurua voinu estää, ihana!
Niin, ja miten paljon on vielä sellaisia, joita ei ole koskaan nähnytkään, eikä kaikkia olemassaolevia omituisia olentoja edes tunneta… Heinäsirkat ovat aika valloittavia otuksia, tänään kuvasin myös komeita hepokatteja.
Onpas hienoja nämäkin. Näistä ötökkäkuvistasi välittyy aina niin mukava tunnelma, se että rakkaudella niitä katselet.
Osuitpa oikeaan tuossa asiassa. Mitä paremmin näihin pikku olentoihin tutustuu, sitä sympaattisemmilta ne tuntuvat. Kiitos, uuvana.