Suo kutsui pistäytymään lammen rannassa. Halusi näyttää, että karpaloista tulee tänä syksynä mahtava sato.
Suon miniomput.
Vielä saavat kypsyä rauhassa kuukauden pari. Hieno marja on karpalo, varsinkin tällaiselle happaman ystävälle.
Uusi sikarisatokin on valmistumassa. Tässä tuplamalli.
Rahkasammal ja suo – erottamaton yhdistelmä.
Itiöpesäkkeitä lienevät nämä punaiset pikku pikarit.
Malja suolle!
Suokeijujen golfmailoja.
Kihokit voivat edelleen erinomaisen hyvin suolla.
Kihokin siemeniä alkaa loppukesä kypsyttää.
Näitä pikku viipottajia piti varoa, ettei päälle astunut.
Rupikonnavauvoja olikin paljon liikkeellä. Kolme-neljä senttiä oli heillä pituutta.
Pikku hurmuri.
Konnavauvan katse.
Hän jatkoi matkaansa.
Suolla on uskomattoman paljon hämähäkkejä. Tällä oli poikaset selässä kyydissä. Harmi, kun huomasin ne vasta koneella, olisin ottanut selvemmän kuvan takapäästä.
Tämän hieroglyfin viesti jäi toistaiseksi arvoitukseksi.
irman kuvia 
Omenavertaus on osuva. Erikoisen kauniita kuvia, kun ei tule suolla käydyksi.
Karpalon väri on kypsänä paras. Pidän vaatteissakin sen väristä.
Mutta päästitköhän sinä prinssin karkuun?
Suolta löytää ympäri vuoden ruskavärejä, ne vaan lisääntyvät syksyä kohden.
Pikku prinssejä viipotti niin monta, että vaikea oli heistä valita ”uhria”. Päästin kasvamaan vielä…
Nyt tuli taas niin paljon ihanuuksia, että ei oikein osaa sanoa mitään.. Paitsi että tuo hämppiskuva, vaikka on kaunis, niin juuri tuosta johtuu lievä hämppiskammoni. Pienenä nimittäin näin kun nuo poikaset lähtivät liikenteeseen ja sain siitä kokemuksesta lievän trauman 😉 Hauska tuo konna kun melkein lentää tuolla suolla! Kauniit värit suolla, ilmeisesti teilläkään ei vielä myrskyä.. Täällä on ollut hurmaava hellepäivä – nyt meni vähän pilveen. Perhosetkin näyttäytyivät – amiraalit ja neitoperhot 😉
Voi sinua hämistraumoinesi, mitenkähän siitä pääsisi. Ei ole myrskyä ollut täällä, ohi pyyhälsi tällä kertaa. Pilvistä on ollut välillä, mutta enimmäkseen aurinkoista. Ja sitä hellettä riittää. Nyt ovat amiraalit lentäneet minusta ohi, kun ovat jo siellä. Yhtään en ole nähnyt, vaikka punahattukin jo kukkii…
Suon laidallahan on ollut toimekas päivä tänään. Karpalot olisivat niin herkullisia löytää. Täällä etelässä en valitettavasti tiedä mestoja 😦
Karpalo on kyllä hieno marja, ja sen poimiminen loppusyksyllä mahtavaa.
Ja sitten ne meinaavat kuivattaa kaikki suot ja polttaa kaiken turpeen. Se on peikosta ajattelematonta.
Tyhmää toimintaa on suon kuivattaminen ja polttaminen. Lisää vaan ahnehtii Vapo soita, vaikka entisiäkin on jemmassa yllin kyllin. On se niin väärin. Tulen aina yhtä äkäiseksi tästä asiasta. Mutta minkäs näille rosvoille teet, kun ovat valtiovallan erityissuojelussa.
Oi kun oli hienoja kuvia taas….. alkuun ajattelin, että pitääpä itsekin lähteä suolle, mutta kun mainitsit, että siellä oli PALJON hämähäkkejä. En taida mennäkään, minun hämiskammoni on paljon suurempi kuin Elisan!
Mutta tuo rupikonnavauva on söpö ♥
Eihän noita hämiksiä juurikaan huomaa, ellei nimenomaan sillä silmällä katsele. Eivätkä ne sinua syö, suolle vaan, toimii hyvänä siedätyshoitona… Konnavauvoilla on hyvä suojaväri, tarkkana pitää olla, ettei päälle kävele. Kiitos, Risusydän.
Suon malja ja kihokit aivan ihania!
Mä en olekkaan pitkään aikaan käynyt suolla, pitäisikin korjata asia.
Ja mä pelkään sammakoita, muttakun katson sun ottamaasi kuvaa sammakko vauvasta, niin sehän onkin sulonen, ihan selvästikkin vauvva!
Hämiksetkin kestän siellä, kun ei liian lähelle tuu1
Mutta tää hämisäiti on kuitenkin hieno!
Upeat kuvat taas!
Varsinkin syksyinen suo on hieno paikka, onhan se kyllä muulloinkin. Kiitos, Harakka.
Olipas siinä taas ihanan väriset kuvat. 🙂 Ja niin tarkat.
Kiitos, Piia. Suolta löytää värejä.
Ihanaa ja kippis suolle! Niin vedät sanattomaksi näillä kuvillasi ja aina niistä jää myös hyvä mieli = )
Hyvän mielen tuominen onkin yksi painavimmista syistä, miksi näitä kuvia laittelen. Kiitos, Taru.
Suon maljat olivat taas uutta minulle, kuinka kauniita ne ovatkaan. Hyvä tietää, että on tulossa karpaloita, tiedän yhden hyvän karpalopaikan ja siellä oli muistaakseni kihokkejakin kuvattavaksi.
Noin pieni ja söpö konna, ihmettelen aina kuinka noin pieni selviää kylmästä talvesta, talvehtiikohan se samaan tapaan kuin sammakotkin.
Hämähäkki näyttää mielenkiintoiselta, aika monta lasta hänellä oli.
Melkein huomaamattomia ovat nämä pikku maljat paljaalla silmällä. Karpalot ja kihokit kulkevat käsi kädessä suolla. Varmaan konnakin talvehtii muiden sammakkoeläinten tavoin. Kasvaahan se vielä tuosta ennen talvea.
Suolla riittää aina katseltavaa, siellä on kaunista kansaa.
Konnavauvaa pussaisin kyllä heti jos vain saisi. 😉
Hienot makrot itiöpesistä ja töpselinenäisistä golfmailoista – jälkimmäisistä tuli muuten nyt yhtäkkiä mieleen myös Liisa ihmemaassa -kirjan flamingomailat.
Melkein pääsin pussausetäisyydelle, mutta pienokainen katsoi parhaaksi painua sammalikkoon piiloon…
Upeita kuvia! Syksyn karpaloreissuja odotellen…
Suoreissut ovat jääneet näin kuumana kesänä ihan liian vähälle. Aamuisin on onneksi jo viileää ja jos sattuisi sadepäivä.
Karpaloreissut ovat tosiaan hienoja. Nyt syksyllä suo alkaa taas vetää puoleensa enemmän. Kiitos, Jani.