Gamma tuli käymään. Hän on siitä harvinainen yökkönen, että lentää myös päivällä.
Monena kesänä gamma on pistäytynyt pihalla punahattujen kukkiessa.
Kylmeneviä öitä varten hän on varustautunut kunnon turkilla.
Lämpimät säärystimetkin on vetänyt jalkaansa.
Ei palella poskiakaan.
Yökköset eivät väreillä koreile, mutta siipikuviot ovat hienot.
Nimensä gammayökkönen on saanut siipien kuvioista, jotka muistuttavat kreikkalaista gamma-kirjainta.
Vaeltaja oli niin keskittynyt punahatun nektarin naatiskeluun, ettei juurikaan piitannut paparazzin pyöriskelystä ympärillään.
Maistuis varmaan sullekin…
Gamma kuuluu metalliyökkösiin. Ainakin siivet hohtavat auringonvalossa.
Kiitos, että sain kuvata pikavierailijaa.
Esitelläänpä vielä muutama kaveri. Tässä kukkakärpänen nimeltä ampiaisvieras.
Vieras lähempää.
Neitoperhonen, nokkosperhonen, kimalainen…
Minikimalainenkin tykkää punahatusta. Kukapa ei.
Gammalla on paljon kavereita.
irman kuvia 
Kyllä hienot lähikuvat gammasta, joka minulle näin läheltä katseltuna ihan uusi kaveri. Hienot kuviot siivissä ja karvaturkilla on jo varustautunut. Millaisella objektilla otat näitä kuvia? Ovat tarkkuudessaan ihan vertaansa vailla.
Näitä Suomeen eteläisestä Euroopasta alkukesällä vaeltavien gammojen jälkeläisiä näkee yleensä näihin aikoihin elokuulla. Makro-objektiivini on Canon EF-S60 mm f/2.8. Kiitos, Valokki.
Onpa upea perhonen tuo gamma! Tietääköhän tuo siis jo viileneviä ilmoja, sillä karvoitus on vailla vertaansa 😉 Sulla onkin ollut siellä ihanan paljon perhosia, meillä on satanut koko päivän vettä. Hienot kuvat, ja tosiaan tuo punahattu taitaa olla vertaansa vailla perhosmagneettina. Olenkin tässä jo kerännyt aineistoa uutta kukkapenkkiä varten ja punahattu ja mäkimeirami ovat ehdottomasti siellä.. Tulisiko muita houkuttajia mieleen 😉
Taitaa olla näillä yökkösillä yleensäkin vähän enemmän vaatetusta kuin päiväperhosilla. Tuolla turkilla luulisi jo tarkenevan. Kuvasin gamman jo perjantaina 20.8. Meille vesisade osui yön ajaksi, ihan kunnolla tulikin ja oli odotettua ja tervetullutta. Noista houkutuskasveista olikin jo aikaisemmin juttua, että pieni ala yksivuotista hunajakukkaa ilahduttaa kaikkia kukkien ystäviä. Monivuotisista kaikenmaailman mintut tuntuvat olevan myös vetovoimaisia. Minulla kasvaa esim. piparminttua, joka leviää vuosi vuodelta rönsyjensä avulla – ja saa levitäkin, on se niin hyvä magneettiikukka. Yleensä kaikki yrttikasvit ovat mieluisia perhosille ja pörrääjille. Tarhapiiskut näyttävät myös kelpaavan hyvin. Kesäkukista samettikukat, joita olen tökkinyt ympäri kasvimaata, ovat mieluisia, yksinkertaiset parempia kuin kerratut. Yleensäkin kaikki kerratut kukat ovat vaikeampia lähestyttäviä kuin yksinkertaiset, kun se mesi pitää yrittää kaivaa monen terälehden alta. Alkukesällä ei kannata pihalla liikaa vainota voikukkaa, koska se on yksi parhaimmista houkuttelijoista. Tässä muutama vinkki, kokeilemalla voi löytää yllättäviäkin perhos- ja pörriäismagneetteja. Pitääkin muistella perennoista alkukesän kukkijoita, mitkä olivat mieluisia…
Olen sanaton….
Mitenkäs siinä noin kävi, kissako vei kielen…
Ei voi kun ihastella sanatonna näitä sinun upeita kuvia, mahtavia.
Kiitos, Pehmyt piirto.
Ihailen näitä katselen, mielenkiintoista tietoa mukana.
Kiva kun tykkäsit, Miiwi. Näiden kuvattavien elämästä on ihan mielenkiintoista kaivella tietoja esille.
Karvaisesta kaverista mahtavat kuvat sinulla. Mietin, tarttuvatko kastepisarat tällaiseen turkkiin vai valuvatko pois.
Tämä punahattu näkyy olevan ehdoton suosikki perhosilla ja muillakin.
Kastepisarainen gamma olisikin jännän näköinen kuvattava. Ja onhan muillakin yökkösillä paksu karvapeite. Punahattu on niitä parhaimpia perhos- ja pörriäismagneetteja. Kiitos, Manteli.
Onhan teidän gamma ollut kuvausystävällinen, meillä mennä viilettää ettei mistään kuvaamisesta ole toivettakaan. Paljon muitakin kavereita on ollut kuvattavana.
Meillä sataa ja tuntuu että tulee oikein isoja sadepisaroita ja ukkonenkin paukuttelee.
Tämä oli niin ihastunut punahattuun, ettei ollut moksiskaan kuvaamisestani. Taisi olla nälkäinen. Hienoa, että ollaan saatu vettä, kyllä olikin kuivaa. Lisääkin saa tulla.
Voi hyvä tavaton Irma näitä sun kuvia, nämä on käsittämättömän upeita. Kahlailin taas työkoneella kaffepaussilla kesän aikana ottamiasi kuvia läpi, kun edelleenkään oma koneeni kiukuttelee enkä saa sivujasi auki :(.
On uteliaisuuttani pakko kysäistä millainen kamera ja obiska noissa tarkoissa öttiäiskuvissa sulla on.
Siis ihan huikeata jälkeä. Kiitos kuvanautinnosta.
Kiitos, Kaarnikka. Kamerani on ihan harrastelijatason järkkäri, muutaman vuoden vanha Canon 400D, makro-objektiivina Canon EF-S60 mm f/2.8.
Ompas mukavaa tunkua syksyn viimekukille, ymmärrettävästi. Ihana karvaturri tuo gamma, vain yksi suppusiipinen osui linssiin kesällä. En varmaan olisi erottanutkaan, ellen olisi nähnyt lehahdusta.
Mökin lähipiirissä on naapurin lautatarha ja sen laitamilla on pietaryrtti ihan ehdoton mangeettikasvi. Mökkiryveikössämme ovat rantakukka ja väriminttu selvinneet heinien ja angervojen seassa, ne myös vetoavat. Tuo olikin kiva tieto, tuo yksinkertainen eikä kerrattu, pistänpä korvan taakse…
Luonnonkukat ovat ehdottomasti parhaimpia perhos- ja pörriäismagneetteja, mutta ne alkavat olla jo vähissä. Varsinkin lyhytkärsäisille yksinkertaiset kukat ovat helpompia lähestyttäviä.
Kauniita kuvia ♥
Sinulle tuo gamma oikein suostui poseeraamaan 🙂
Meillä vieraili hän, tai ainakin sukulaisensa, jokin aika sitten, myös punahatussa.
Oli kuitenkin sen verran kiireinen, että vain pari kuvaa sain napattua.
Silloin en kyllä tiennyt hänen nimeään, kiitos sinulle, nyt sekin selvisi !
Meilläkin ovat punahatut ja samettikukat eniten perhosten suosiossa.
Tämänkin gamman vierailu kesti vain tunnin-pari tuona iltapäivänä. En ole sen jälkeen nähnyt. Kiitos, Risusydän.
Tosi hienoja makroja, kolmas ylhäältä yksi parhaista! Noin läheltä ”ihastuttavia monstereita”.
Ihan lutunen monsteri on gamma. Kiitos, Leena.
Onpa huikea kuvasarja, ja taas minulle uudesta lajista, gammayökkösestä. Enpä häntä ole ikinä tavannut itse livenä. Hienoja lähikuvia ja makroja on useampi, mutta eniten mieleeni on viides kuva ylhäältä. Siinä ollaan jo lähikontaktissa 🙂
Näin loppukesällä yleensä kukkamaallani vilahtaa tämä gamma. Muilla kukilla vain piipahtaa nopeasti, mutta punahatulla se viipyy kauan ja hartaasti. Viime kesänä otin ihan samoihin aikoihin kuvia gammasta, joka töni kimalaiskaveriaan kukalta pois – ja päinvastoin. Täältä löytyy tuo kuvasarja. Kiitos palautteesta, Jape.
Jestas sentän, miten vaikuttavan upeita kuvia! Olen ihastuksesta lähes sanaton.
Kiitos, Aimarii.
OiOi kun on niin ihania nää sun makrokuvat.Voi kun olis itselläkin näin hyvä makro,olen niin haltioissani sun kuvista.Tää on upeeta kun näkee pikkuolioista tarkkaja asioita mitä ei paljaalla silmällä huomaa.
Makrokuvaus on tosiaan kiehtovaa – myös koukuttavaa. Samalla oppii uutta luonnosta ja sen asukkaista. Kiitos, Henrietta.
Olen ihan (lähes) sanaton. Onpas taas upeita kuvia!
Kiitos, Kaanon.
http://krisuh.wordpress.com/2010/08/23/merry-go-round/
Tulepa mukaan! Asia ei ole niin monimutkainen, miltä vaikuttaa – käyt kurkkaamassa edellisen kuvan, otat siitä jonkun asian, jonka sisällytät omaan kuvaasi ja julkaiset sen. Vain linkki alle edellisen kuvan postaukseen ja oma osuutesi on tehty!
Vaikuttaa jännältä. Mitenkäs nyt käy, jos lähden mukaan ja olen hetikohta pari viikkoa reissun päällä pohjoisessa, syyskuun alkupuolella… Kiitos kutsusta!
Voi miten pöyheä turkki hänellä onkaan! Ihan kuin jollakin pienellä eläimellä. Olisikohan ollut tuollainen gamma meidänkin pihalla. Ihmettelin kun en ollut tiennyt että yökköset saattavat lentää aktiivisesti päivälläkin.
Hänhän on pieni eläin! Tietysti tarkoitit jotain pupun tai oravan kaltaista eläintä… Turkki on vielä niin hienosti suittukin, kaikki karvat ojennuksessa. Tämä liikkuu yleensä aika vilkkaasti kukalta toiselle, ei juurikaan jää paikalleen istuskelemaan, vaan melkein lennosta hörppää mettä. Tämä punahattu teki kuitenkin poikkeuksen, gamma saattoi olla useita minuutteja samalla kukalla, siirtyi sitten toiselle punahatulle. Kyllähän yökköset yleensä hämärissä liikkuvat, tämä gamma lienee poikkeus säännöstä.
Yleensä kikattelen ihastuksissani kuvillesi ja kuvateksteillesi, mutta nyt vedit kyllä ihan hiljaiseksi. Kerrassaan upeita kuvia! Kiitos kun jaat ne kanssamme.
Minäkin joka yleensä kiljun hysteerisenä kauhusta, kun vaikkapa hämähäkki jostain tipahtaa kädelleni, alan kuviesi ansiosta nähdä ötökät uudessa valossa (tekisi mieli sanoa kauniina, mutta se on ehkä vielä toistaiseksi vähän liioittelua ;)). Ehkäpä vielä koittaa päivä, kun sinänsä viattomat mönkiäiset eivät aiheuta minulle paniikkikohtausta… 🙂
Niin, mistähän tuleekaan ihmiselle tuo ötökkäkammo, lieneekö samaa sukua kuin perusteeton susi- tai karhupelko… Kuulostaa mainiolta, että nämä kuvat voivat toimia siedätyshoitona öttiäiskauhua vastaan. Mitä lähemmin kaikenmaailman mönkiäisiin ja pörriäisiin tutustuu, sitä sympaattisemmilta ne tuntuvat, elävät kukin omaa pikku elämäänsä, jolla on myös jokin tarkoitus luonnon suuressa järjestelmässä. Kiitos kommentistasi, enna.
Ompa upea yökkönen – ja vielä upeammat kuvat siitä! Taas vaan ihailen taitoasi Irma 🙂
Ihan persoonallisen näköinen on gamma. Kiitos, Hanna.
Vau mitä kuvia, joku suunnasta olet saanut häet ikuistettua. Ei tainnut ujostella suotta kameraa.
Aika karvanaama (ja -koipi). 🙂
Gamma oli niin ihastunut punahattuun, että viittasi kuvaajalle karvaisella kintaallaan, joten sain ihan rauhassa pyöriä ympärillä.