Kurkia näkee nyt usein tankkaamassa pelloilla muuttomatkaa varten.
Komea askellus on jo ”pienelläkin”.
Kyllä noilla siivillä jo lentää kauemmaksikin.
Ensin vähän vauhtia…
Kurkiperhe yhdessä.
Lisäys 2.9.10:
Aamulla ajoin taas saman pellon ohi, missä edelliset kuvat on otettu. Ilmeisesti myös sama kurkiperhe siellä ruokaili. Pysähdyin, vaikka tiesinkin, etteivät kurjet juurikaan jää poseeraamaan. Poikasten lentoonlähdön kuitenkin sain kuvattua.
Tyylikkäästi sujuu jo lento.
irman kuvia 
Upeita kuvia, joiden myötä tulee myös haikea olo… Totuus syksyn saapumisesta on väistämätön.
Kurjet ja joutsenet – kevään ja syksyn merkit.
Kurjethan lähtevät jo lähiaikoina, laulujoutsenet onneksi vasta talven tullen. Molempia yhtälailla odottelee taas keväällä palaavaksi, on aina yhtä sykähdyttävää kuulla isojen lintujen törähdykset talven jälkeen. Silloin mielessään (usein jopa ääneen) sanoo: ”Kiitos ja tervetuloa kotiin”. Tietysti yhtä arvokkaita ovat pienetkin lintuystävät, mutta näiden isojen paluun huomaa selvemmin.
On se komean kokoinen lintu. Jännä ”albiinoväritys” poikasella. En ole ennen nähnyt. Nopeesti ne kasvaa lentomittoihin. Kurkia on näkynyt täälläkin pelloilla, mutta oon ollut niin pimeellä liikenteessä, ettei ole valo riittänyt.
Poikasilla ei päässä ole vielä aikuisen väritystä, on tuollainen ”valkonaama”. Poikasten albiinomainen väritys saattaa johtua myös väärästä valotuksesta…
Kurki on komea lintu ja ylväät eleet ovat jo poikasella. Poikasen tosiaan erottaa noista vanhemmista hyvin, onko tuo väritys ihan normaali vai onko siinä jotain poikkeuksellista, kun ATToivonen mainitsi tuon albiino sanan.
Yhden kurkiauran olen nähnyt lentävän, täytyisi kai kamuta joskus aamusella pellon reunaan tihtaileen.
Näin tänään saman kurkiperheen pellolla. Sain kuvan molemmista poikasista lennossa, lisään kuvan postaukseen illemmalla. Pään punamusta väritys puuttuu poikasilta vielä, samoin kaulan musta väri. Saattavat olla vähän vaaleampia muutenkin.
Upeita lintuja nuo kurjet. Näin niitä maalla ollessani ja kyllä niiden äänetkin, ne törähdykset kuuluivat kaukaa.
Nyt kuulee taas kurjen ääntä. Nehän ovat hiljaa pesimäaikaan. Mutta ne kevään törähdykset ovat odotetuimmat.
Itkettää jo valmiiksi…aina kova pala, kun kurjet ottavat siivet syksyisin alleen…ja sitten, kun viimeiset pääskyt katoavat pihapiiristä, niin voi voi voi!!!
Taru, kyllä ne tulevat takaisin, älä itke. Onpahan jotain, mitä odotella…
Kurjet tankkaavat erityisen pitkään Sulvassa kraaterialueen pelloilla ennen muuttoaan. En ole koskaan ollut siellä silloin, mutta niitä lentää taivas mustanaan edestakaisin jonkin aikaa ennen lähtöä. Tulee mieleen vanha laulu ”tänne tänne jäädä täytyy…” Tunnistat varmaankin. 🙂
Sulvassa ei ole tullut koskaan käytyä, vaikkei tuonne niin pitkä matka olisi. Jotenkin pohjoinen vetää enemmän puoleensa kuin länsi… Tunnistan.
Katos kun meillä sattui kurkia samalle päivälle.
Hyvät nuo nuorukaisen lentoonlähtökuvat, siinä jalka nousee kun konetta vauhtiin polkaistaan.
Isojen lintujen lentoonlähtö on aina jotenkin säväyttävä näky, se painovoiman voittamisen ihme.
Mikähän siinä on, että kurkien lähtö tuntuu aina jotenkin lopulliselta, paljon enemmän kuin muitten muuttolintujen?
Huomasin aamulla kurkikuvasi, en ehtinyt silloin kommentoida. Käyn illalla uudelleen katsomassa paremmalla ajalla.
Isot linnut lähtevät liikkeelle kuin hidastetussa filmissä. Kurjet jättävät jälkeensä tyhjän paikan selvemmin kuin pienet, kun ovat niin isoja ja kovaäänisiä…
Oi, näitä näin viimeksi aurassa pääni päällä, matkalla etelälounaaseen.
Keväällä onnistuin kuvaamaan ehkä samalta etäisyydeltä kuin sinäkin näissä kuvissa! On se komea lintu, tuo kurkeliini.
Keväällä ja syksyllä kurkia parhaiten saakin kuvattua, kun oleskelevat pelloilla. Pesimäaikana ne piilottelevat ja ovat hiljaa, pitää vartavasten mennä niitä etsimään nähdäkseen. Kurkipari pesii joka kesä kotini lähellä olevan lammen rannalla, joten näen niitä pitkin kesää.
Komeita ovat kurjet, kerrassaan. Täytyy taas tunnustaa, että hiukan kateellinen olen näistä(kin) kurkihavainnoista 🙂
Tuntuu niin vaivattomalta jollekin löytää näitä ja itse ihmettelen että missäs ne kurjet ovat…
No olen varmaan sjoittunut väärin, eikä etsintäkään ole niin kauhean kovaa – rehellisesti myönnettäköön 🙂
Niin, eihän nämä mitään city-kurkia ole. Maalle taitaa olla pakko mennä niitä nähdäkseen. Nyt näitä näkee ja kuulee pellolla kuin pellolla.
Komeat kuvat kurjista! Kevään ja kesän törähtelyt ovat hienoa kuunneltavaa. Haikeaahan se on, että me joudutaan jäämään tänne kylmään, kun muut lentävät talveksi lämpimään 😉
Jäähän tänne toki vielä lintuja, Elisa. Oletkos vallan unohtanut pienet lintulautaystävämme… Kurjen on mentävä, ei ole talvella tarjolla meillä sammakonreisiä eikä muitakaan kurjen herkkuja. Kiva on näitä odotella taas keväällä saapuviksi. Kiitos, Elisa.
Oi, kurjet on niin ihania ja kauniita lintuja! Komeat kuvat!
Ovathan he, Piia. Kiitos!
Olet hyvä löytämään kaikenlaisia ihmeitä. Ja sitten jaat ne kaikki. Se on mukavaa 🙂 peikko kiittää.
Kiitos ja ole hyvä, peikko! Vielä on monenmonta ihmettä löytämättä… siellä ne odottavat jossain. Sitten hihkaisevat: Kivaa, sinä löysit meidät, kerro muillekin, että ollaan olemassa!
Hienoja kuvia, voi kunpa meidänkin pelloilla joskus pysähtyisi isompi parvi. Poikasilla on kova koitos edessä, ensimmäinen muuttomatka. Ihmetellä täytyy, että muutamassa kuukaudessa poikaset varttuvat näin isoiksi ja komeiksi. Meidän lähellä pesivällä kurkiparilla oli myös kaksi poikasta, samanlaiset vaaleanruskeat päät heilläkin.
Jonain kauniina syyspäivänä muutto sitten tapahtuu, toivottavasti olen silloin pihalla. Saman päivän aikana lentää useita kurkiauroja talomme yli toitottaen jäähyväiset. Kyllä siinä väkisinkin tulee tippa linssiin.
Melkein tuntuu, kuin omat lapsensa lähettäisi maailmalle, kun on kurjenpoikasten kasvua seurannut koko kesän. Mutta kyllä ne pärjäävät. Kiitos, Manteli.
Komeat lisäkuvat, varsinkin tuossa ensimmäisessä on valokin vielä kauniisti. Hyvin myös lintujen asennot, lentoonlähdön vauhti ja jätevyys välittyy.
Tänään muuten näin kaksi kurkea korkealla taivaalla menossa suoraan pohjoiseen päin kovasti huudellen. Mikähän heiltä oli kotiin unohtunut? 😉
Jarrut löytyi nopeasti autosta nämä nähdessäni. Onneksi ei ole paljoa liikennettä, kun kurvasin tien toiselle puolelle kapealle levikkeelle. Myös kyyhkynen istuskeli pellon reunassa, mutta ehti lähteä lentoon. Minusta nämä poikaset ovat liikuttavan näköisiä, isoja ja pieniä samanaikaisesti.
Ei kai ne kurjet siellä vaan poikasiaan olleet unohtaneet… Tai sitten kuulivat sääennusteen, että ensi viikolla lämpenee, kääntyivät takaisin.
Irma: ”Maalle taitaa olla pakko mennä niitä nähdäkseen”
No kyllä tämä minun asuinseutu oikeastaan on yhtä suurta maaseutua, loppupelissä. Tämä ”keskustaajama” on vain pieni osa kuntaa, peltoja tässä on kyllä ympärillä paljon aika lähellä. Pitänee mennä ajelemaan ja katselemaan, mutta umpimähkään ajelua tuo lienee…
No ehkä onni on myötä 🙂
Jospa eivät ole kurjet vielä sinne ehtineet, tankkailevat vaan täällä pohjoisempana… Onnea kurjen”metsästykseen”!
they seem to be leaving
perhaps they ’ll pass from our place on their way south
🙂
Perhaps, who knows… Soon the cranes’ll be moving southwards. Now they spend their time eating a lot on the fields. The young ones are already big enough to fly. ”Our” cranes spend their winter in Northern Africa. And every spring we wait for them to come back, hear their tooting sounds.