Haukka liitää, lähestyy…
kiertää ja kaartaa…
tiirailee…
tulee alemmas ja alemmas…
vieläkin alemmas…
kaartaa tyylillä…
syynää maastoa tarkemmin…
nokka kohti peltoa…
Täältä tullaan!
Laskeutumistelineet alas…
Vesiperä tällä kertaa. Vai pitäisikö sanoa ilmaperä…
Ja eikun uusiksi koko homma…
Haukan katse näkee kaiken…
Tämä jatkuu päivästä toiseen…
Monta myyrää ja hiirtä on ruskosuohaukka jo napannut pellosta.
Kuvat ovat aika onnettomat. Kamerassa oli säädöt ihan pielessä, kun huomasin haukan tulevan. Enhän minä pöllö (tark. huuhkaja) tietenkään mitään säätöjä siinä tilanteessa muistanut, vaikka pöllöjä miten viisaiksi mainitaankin…
irman kuvia 
Ihana kuvasarja, säädöistä viis! Yleensä sitä on niin tärinässä, että unohtaa kaikki säädöt, kun tulee tilanne yllättäen eteen. Itse olen painellut on/of nappulaa, laukaisimen sijaan ja ihmetellyt mikä kameraa vaivaa. Hih!
Lohdullista kuulla, että muillakin menee joskus pasmat sekaisin. Kiitos, Valokki.
Noin upea kuvauskohde olisi saanut säädöt sekaisin ainakin minulta.. Oikein hyvät kuvat on, näistä näkee selvästi mikä on homman juju!
Ensi kerralla sitten ehkä muistaisi 😉 Aurinkoista viikonloppua!
Näen usein tämän haukan lentävän pellon yllä – ikkunasta. Tällä kertaa ryntäsin ulos ja räpsin niillä säädöillä, mitkä olivat viime kuvauskerralta jääneet. Ei se mittään, kiva oli lintua seurata livenä. Kiitos, Elisa, mukavaa viikonloppua sinnekin. Sieniä ja puolukoita olisi täällä aikomus metsästää.
Ihan näkösiä kuvia komeesta liitäjästä. Mulla se yleensä on niin pielessä asetukset, että tulee vain mustia ruutuja. Eikä asiaa edistä sekään yhtään, että valitsinkiekon alumiinilevy tipahti Suvakseen männä kesänä: pyöräyttämällä kiekkoa arvomme seuraavan ohjelman…
Kiva kuulla, että sinullakin… Tuohan tuo jännitystä elämään, kun valitsinkiekkoa pyörittelee.
Oletpa saanut kuvaan koko metsästyksen kaaren, vaikkei nyt saalista tullut.
Ihana lukea tuota sinun tekstiä, pakkaa vängällä naurattamaan.
Mielenkiintoista seurata, että eri lintuyksilöt tekevät ihan saman lenkin pellon yllä. Vuosia täällä kiersi vanha koirashaukka, mutta sitä en ole enää nähnyt tänä kesänä. Tämä saattaisi olla naaras tai ehkäpä nuori haukka, kun on noin ruskea. Naura pois vaan ihan rauhassa, Pehmyt piirto, naurua ei koskaan ole liikaa tässä maailmassa.
Asia käy ilmi hianosti. Aika harvoin saa tuollaisen tilaisuuden 🙂 Eikös silloin ole tärkeää se että kuvia syntyy ja muistoja kanssa.
Oikeastaan näen haukkoja useinkin pellon yllä, mutta yleensä ne ehtivät häipyä, ennenkuin saan kameran ja itseni kuvaushollille. Kyllähän muistot ovat arvokkaampia kuin parhaimmatkaan kuvat. Kuva voi vain antaa vihjeen varsinaisesta tapahtumasta, sysäyksen muistelemiselle. Mutta kyllä silti on kiva ottaa kuviakin. Jos olisi mahdollista, tuskin muuta tekisinkään kuin rymyäisin pusikoissa ja konttaisin heinikossa kameran kanssa…
Sait todella hyvän sarjan haukasta. Minulla kävi niin hullusti maalla, että kamera oli tioetenkin sisällä, kun kurjet lensi matalalla ohi. Arvaa vaan harmittiko kauheasti. Parempi kamera kädessä ottaa kuvia vaikka asetukset pielessä, kuin olla ilman kameraa ja harmitella.
Kamera pitäisi tietysti aina olla hyvällä hollilla, kun ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Monet kerrat on tullut harmiteltua hyvän tilanteen menetystä, mutta minkäs teet. Onhan tapauksen kuitenkin nähnyt/kokenut, mikä on kuitenkin tärkeintä. Kiitos, Mirja.
Tuttua minulle myös.
Ei nämä nyt ihan käyttökelvottomia ole.
Olet antanut kameran laulaa.
Mukava sarja siitä tuli.
Lauloihan kamera ihan mukavasti, tosin vähän nuotin vierestä… Kiitos, KooTee.
En huomannut mitään vikaa kuvissa, huimia lentonäytöksiä ja syöksyjä. Eipä niitä kameran säätöjä ehdi eikä huomaa tarkastaa, kun nopea tilanne tulee eteen. Vielä useimmin käy niin, että on vääränlainen objektiivi, eipä sitä millään ehdi vaihtamaan yleensä.
Tosi hienon ja harvinaisen tapahtuman sait kuvattua.
Tuttua on tuo väärä objektiivikin kamerassa. Onneksi niitä ei ole kovin montaa. Kiitos, Manteli.
Tämä on ruskosuohaukkakoiras, siksi se on niin ruskea alta :).
Jaaha, kiitos tunnistuksesta, Hullukaali. Toisaalta se käyttäytyy ihan kuin sinisuohaukka, kiertelee peltojen yllä samaa reittiä päivästä toiseen. Eikös ruskosuohaukka elele enemmänkin rannoilla ja muilla kosteilla paikoilla?
Yleensä joo, mutta kyllä ruskosuohaukatkin pelloilla saalistavat.
Sinä varmasti tiedät nämä lintujut(kin) paremmin. Korjaanpa linnun nimen. Kiitos.
Minusta hyvä kun laitoit kumminkin koko sarjan kuvia, vaikkei kaikki niin hyvin onnistuneetkaan. Japen blogissa joku päivä sitten oli tästä puhetta myös. Minusta usean kuvan sarjasta saa kuitenkin aina erilaisen käsityksen linnusta kuin vain yhdestä tai kahdesta huippukuvasta saisi, koska saa nähdä linnun eri asennoissa ja monesta kulmasta. Linnun olemus ja koko luonne välittyy silloin paremmin, eikä siinä yhtään haittaa jos joku kuva ei ollut ihan tarkka.
Minä ainakin tykkään siksi näistä sarjoista.
Ruskosuohaukka käy minun havaintojeni mukaan pelloilla saalistamassa reilusti useankin kilometrin päässä pesimäkoskeikoilta. Viitisen kilometriä voi olla hyvinkin matkaa, sen verran olen itse arvioinut yhdellä tutulla seudulla jossa tiedän missä lähin pesä sijaitsee.
Mutta mikä siinä tosiaan onkin, että haukat tulevat sitten aina tuolla tapaa yllätyksenä ja kameran säädöt ovat silloin aina metsässä. Olen itse nähnyt nyt jopa kahtena peräkkäisenä päivänä saalistavan varpushaukan läheltä, molemmilla kerroilla kuvat ihan sinnepäin vaikka hyvät tilaisuudet oikein tarjottimella saada hyviä kuvia. Mutta aina on ollut juuri kuvaamassa jotain ihan muuta siinä ja varsinkin suljinajat ovat ollet ihan hakusessa. Kai sitä pitäisi pitää kameraa koko ajan joillakin ”haukkasäädöillä” ihan vain varmuuden vuoksi, mutta kun ei sitä aina vaan muistaeikä ehdi eikä muuten vaan voi….
Ja mitäs sitä harmittelemaan, tuleehan niitä taas.
Ajattelin nämä räpsyt laittaessani, ettei minulla ole mitään menetettävää, kun ei lintukuvani muutenkaan koskaan ole laadulla pilattuja. Ja kun kerrankin satuin kameran kanssa paikalle haukan tehdessä kierrostaan. Mainiota huomata, että se tekee ihan samanlaisen lenkin kuin sinisuohaukka, joksi tätä aluksi luulinkin, koska vanha sinisuohaukkakoiras lensi monta vuotta tuota samaa reittiä. Tänä kesänä sitä ei ole enää näkynyt, kunnes nyt loppukesällä ilmestyi tämä ruskea, jota luulin ensin nuoreksi tai naaras-sinisuohaukaksi, kunnes Hullukaali valisti tietämätöntä. On se hyvä, että tietä oikeasti tunnistavia tietäjiä pyörii täällä oikomassa mokiani. Ruskohuokaukan olen usein nähnyt järven ruovikon yllä nappailemassa vesilintujen poikasia, mutta luulin sen pysyttelevän vain niillä saalistusmailla/vesillä.
Niin, ihan hyvä, ettei kaikki aina onnistu nappiin. Itse asiassahan se olisi tylsää, jos heti eka kerralla kaikki kuvat onnistuisivat nappiin, ei olisi enää mitään odotettavssa. Toivottavasti säästymme tuollaiselta kurjalta kohtalolta… Minun kohdallani ei tosiaankaan ole siitä pelkoa. Kiitos, uuvana.