Hassuja havaintoja metsässä

Hömötintti tervehtii aina yhtä sympaattisesti metsässä. Nyt ei kuitenkaan joutanut poseeraamaan.

Käpytikkuli kurkisteli männyn oksalta, muttei ehtinyt hänkään seurustelemaan. Kiireitä oli kuulemma.

Välillä tuntui siltä kuin puiden takaa olisi tuijottanut pulu…

Jostain kumman syystä sain närhistä kuvan.

Vielä kummallisempaa oli, että sain toisestakin närhistä kuvan. Jotenkin muistuttaa tässä kovasti kuukkelia.

Jotain hän kovasti tiiraili.

Eipä malttanut närhi kovin kauaa paikallaan istuskella. Rääkäisi ja lentää räpsytteli pois.

Pikkutirppaosastolla tuijotteli tällaisia. Viisaammat kertokoot kuka hän lienee.

Uuvana tunnisti tirpan pohjansirkuksi. Kiitos!

Teki mieli nykäistä parrasta…

Ylväs sienimaailman edustaja.

Oravanmarjaa alkoi jo kypsyttää.

Näillä alkoi jo keittää.

Upouudesta potkupallosta oli jo melkein lähtenyt ilmat pois. (On ihan oikeasti metsätähden siemenkota)

Vanamo pukkasi uutta kukkaa, nuppukin oli vielä.

Mikäs kuukausi nyt olikaan?

38 thoughts on “Hassuja havaintoja metsässä

  1. Vau mikä kuvasarja. Vanamo on kauniin herkkä kukka ja niin ihanan värinen ja tuo ”potkupallo” kyllä minusta muistuttaa ihan golfpalloa tiin päällä. Kiitos edellisistä kuvista. Ne piristivät kummasti noita sateisia ja tuulisia päiviä.

    1. Kiitos, Mirja. Ennen sateita ehdin juuri ottaa nuo aikaisemmat kuvat. Nämä ovat tämänpäiväisiä.

  2. Ihastelin samantien monen päivän kuvat, kiitos! Tuo närhi on erikoisen kaunis väritykseltään, enkä tietenkään ole nähnyt sitä koskaan luonnossa.

    1. Kiitos, Katriina. Närhiä näkee täällä kyllä runsaasti, mutta niiden kuvaaminen on melkein mahdotonta, huomaavat pienimmänkin liikkeen. Siksi ihmettelinkin, miten metsässä sain näistä kuvia, mutten pihassa.

  3. Sinulla oli antoisa metsäretki, verrattomia kuvia, aivan ihana ja erikoisen näköinen tuo metsätähden siemenkota. Oravanmarjat ovat kauniita, ovatkohan ne vähän myrkyllisiä?
    Vanamo kukkii syyskuussa, on se aika ihmeellistä.
    Närhistä ei tahdo kuvia saada, sait vielä kahdesta samalla kertaa. Sanon närhiä mielessäni ikkunalinnuiksi, koska niistä saa kuvia vain sisältä ikkunan läpi.
    Hömötiaisenkin löysit, mihinkähän ne aina keväällä katoavat. Seuraavan kerran niitä näkee vasta näin syksyllä.
    Kiitos metsäretkestä, tänään itse en ehtinyt, mutta käyhän se näinkin mukavasti.

    1. Kuljin metsässä pari-kolme tuntia hitaasti ja hartaasti, jonkun herkkutatin nappasin mukaani. Lintuja näin monenlaisia, mutta suurin osa lensi pois tai oli kiusallisesti piilossa puiden takana. Oravanmarjat ovat myrkyllisiä, muttei noissa paljon syömistä olisikaan. Saas nähdä, mitä kaikkea alkaa ensi viikolla kukkimaan, kun on luvassa lämpenevää… Närhi on kyllä aika mahdoton kuvattava, minä en saa edes ikkunan läpi kuvia, kun huomaavat jo liikkeen sisältäkin. Sitäpaitsi tässä talossa on vanhat ”valuneet” ikkunat, jotka vääristävät kuvan. Hömöt ovat kesät metsässä, talven tullen ilmaantuvat ruokintapaikoille. Kiitos retkiseurasta!

  4. Olet kyllä varsinainen intiaani, kun huomaat pienenpienet hömötinttisetkin ja liikut niin huomaamattomasti, että pääset lähelle. Tuota taitoa pitäisi tosissaan opiskella. Nykyisellään näen linnut yleensä siinä vaiheessa, kun ne pyrähtävät karkuun.

    1. Kiitos, Häivähdys. ”Intiaanin” -arvonimen otan vastaan erittäin mieluusti. Tänään otin metsässä liikkumisen tosiaan hötkyilemättä, vaikka jäniksenlahtaaja paukuttelikin melkoisen lähellä. Paineli onneksi toiseen suuntaan, toivottavasti jäi ilman pupupaistia.

  5. Onpas mukavasti rakennettu kuvasarja, vähäsen syksynsynkeästä metsästä päädytään raikkaiden värien kautta vanamonkukkaan – mukava matka!
    Ja uusi potkupallokausikin tuli taas avattua. ;D Eiköhän sieltä varapallo jos toinenkin löydy vaikka tästä menikin heti ilmat.

    Vanamo kukkii tosiaan usein todella myöhään syksyllä. Ei tietysti niin kovasti kuin kesällä, mutta kuitenkin, kukkia löytyy vielä syys- lokakuussa jos sää sallii.

    Närhin kuvaaminen on minulta vielä tekemättä, en ole selvästikään herra Garrulukselta vielä kuvauslupaa saanut. Täytyy jatkaa tuttavuuden tekoa.
    Kovasti on kuukkeliserkun näköä hänessä kyllä tuossa kuvassa.

    1. Kiitos, uuvana. Ajattelin, että edetäänpä latvasta ruohonjuuritasolle. Uusia potkupalloja oli syntymässä lisää, osa oli selvästi hylätty laaduntarkkailussa. Ainahan vanamonkukkia näkee syksyllä, mutta joka kerta se tuntuu yhtä ihmeelliseltä… Ihmettelin tuota närhiä, onko niillä pihapiirissä matalampi pakokynnys kuin metsässä. Pakkohan niiden oli metsässäkin minut havaita. Ehkpä ne tuntevat olonsa turvallisemmaksi metsässä kuin pihamaalla, missä kyllä lähtevät pienimmästäkin liikkeestä lentoon. Nämä närkikuvat on otettu aika kaukaa ja kuvat rajattu rankasti, ei ole taaskaan laadulla päässyt briljeeraamaan.

  6. Niin vielä, tuo toistaiseksi nimetö pikkutirppa on pohjansirkku (nuorukainen/naaras).
    Pajusirkku voisi olla hyvin samanvärinen, mutta pohjansirkun tavaramerkki on tuo silmän takana oleva ja silmäkulma- ja viiksijuovan väliin jäävä vaalea pilkku, joka näkyy tuossa kuvassa oikein selvästi. Pajusirkulta se puuttuisi.
    Pohjansirkulla on lisäksi juuri tuolla tapaa päälaelta pikkuisen terävämpi tukkatöyhtö, joka saa pään näyttämään sivusta vähä kulmikkaalta.

    1. Tuopa oli mielenkiintoinen tunnistus, kiitos! Minusta nämä silmäviiruiset pikkutirpat ovat kaikki samannäköisiä…

  7. Mukava kuvasarja jälleen Irma. Siellä sinun suunnallasi sitä tapahtuu 🙂
    Närhenkin olet saanut mukaan, se on nätti ja värikäs lintu, jonka itsekin toivon joskus kohtaavani. No olen kohdannut kai kerran, mutta närhi oli mökin lintulaudalla ja minä kuvasin ikkunan läpi sisältä. En laske tuota kyllä kohtaamiseksi, ainakaan kunnolliseksi.

    1. Kiitos, Jape. Närhi huomaa pienenkin liikkeen, vaikka olisi ikkunan takana, joten ei ole takeita, että siitä saisi ikkunastakaan kuvaa. Minun pihallani närhiä pyörii päivittäin useitakin, en edes yritä niitä kuvata. Sitpäpaitsi tämän vanhan mökin alkuperäiset ikkunalasit vääristävät kuvan, jos yrittää niiden läpi kuvata. Ja heti kun menee ulos, häipyvät rääkäisten. Nämäkin närhikuvat otin melko kaukaa, joten kuvia jouduin rajaamaan reilusti – ja sen kyllä huomaa…

  8. Kauniita kuvia ja kiva tarina. Närhi on niillä seuduin kotonaan, onhan siellä Närhilän kyläkin. Vanamon kauneus jää monilta huomaamatta.

    1. Jopa tämän saman tien varrella asuu Närhi-nimisiä naapureita. Aika yleinen sukunimi lienee täällä päin, muuallakin kuin Närhilän kylällä. Itse en ole täältä lähtöisin, vaan elämän kiertoteitä tänne ajautunut.
      Vanamon edessä pitää kumartua sen kauneuden nähdäkseen. Kiitos, Kiki.

  9. Ihana metsäretki, kiitos! Tuo metsätähden siemenkota on kerrassaan loistava, ihan kuin mustekala! Silmä ja kaikki. Ja vanamo, tuoksut tuli tänne asti. Itsekin olin viikonvaihteessa vähän samoissa puuhissa.

    1. Kiitos itsellesi, kiirepakolainen. Mustekala olikin jännä tulkinta siemenkodasta, niinpä onkin lonkerot hänellä ja iso kykloopin silmä. Syksyinen metsä vetää aina puoleensa, vielä kun löytäisi jostain oikein vanhan metsän, täällä päin ne on kaikki tuhottu.

  10. Tässä sarjassa on muuten ihan erityisen hauskat kuvatekstit. Jouduin hörähtämään ääneen pululle ja oravanmarjojen kypsymiselle. Ja ”pikkutirppaosastosta” tuli sellainen hieno mielikuva metsästä, jossa kaikki linnut ovat siististi tarjolla omissa osastoissaan kuin tavaratalossa. Pönöttävät siellä oksilla valmiina poimittaviksi.

    1. Kiva kun näytät muillekin mielikuvasi. ”Pulu” taisi olla jonkinsortin kyyhky. Niitä oli useampiakin, mutta häipyivät kulkiessani, jäivät aina ärsyttävän matkan päähän kauempana olevien puiden oksille. Kiitti palautteesta.

  11. Kiitos vaan metsäretkestä! Tuo potkupallo oli kaunein ja hauskin. Ja närhikin näyttäytyi. Riemukas retki! Minulla on Irma yksi tunnistamaton lintu (toivottavasti ei varpunen.) , jota hain kirjastani.

    1. Kiitos, Iines. Kävin katsomassa oudon lintusi. Minusta on aika vähän apua näissä tunnistamisjutuissa. Toivottavasti joku (uuvana, Hullukaali?) oikeasti lintuja tunteva käy sen tunnistamassa.

  12. Kauniita on kuvat taas, tunnelmallisia! Täällä Jyväskylässä tänään juuri katselin, kun tienvarsilla kukki lupiineja ja juhannuskukkia.

    1. Tällä viikolla onkin lämmintä taas, joten varmaan kukkivat vielä kauan kukat. Kiitos, enna.

  13. Olet löytänyt kamerasi kanssa paljon ihastuttavaa kuvattavaa metsäretkelläsi. Metsä onkin verraton aarrearkku.

    1. Kiitos, aimarii. Vielä kun olisi vanhoja metsiä lähistöllä, löytyisi vielä enemmän kuvattavaa. Satoja kilometrejä pitää ajaa, ennenkuin niitä löytää.

  14. Upeita kuvia taas sinulla – vanamon minäkin bongasin viime viikonloppuna 🙂

    Löydät blogistani tunnustuksen, jos haluat käydä poimimassa mukaasi 🙂

  15. Valtava upeita lintu ja luontokuvia, aivan ihastuttavia!
    Vanamo postaukseen jumituin, kun menneenä kesänä sitä haikailin ja tahdoin kuvat, ei ainuttakaan missään näkynyt, se on niin herkän kaunis.
    Tuttu Kirsi Kunnaksen loru tuo Tiitiäinen sivupalkissa, sitä jo 29 vuotta sitten loruttelin rakkaalle tyttärelleni, ihana!

    1. Kiitos, Seijastiina. Vanamo ei taida ihan joka metsässä viihtyäkään. Siksi laitoinkin näitä Kirsi Kunnaksen runoja sivupalkkiin, kun minäkin niitä aikoinaan luin neljälle lapselleni. Tykkäsin niistä silloin ja tykkään edelleenkin. Toinen lempparilorukirja on Laura Latvalan Pikku-Marjan eläinkirja, se, jonka ensimmäinen loru alkaa ”Aa-aa ankka, takapuoli vankka…” ja viimeinen ”Öö-öö mölyää, härkä sarvipää…”. Joka kirjaimelle on oma lorunsa. Osaan runot vieläkin ulkoa, kirja oli myös itselläni lapsena, sehän on ilmestynyt jo -40-luvun lopulla.

  16. Paljon olet taas saanut kuvia talteen, vanamo on aina vaan niin ihana katsella. Närhi meilläkin oli pihapuussa ja mietin miksi ei lentänyt pois, siltä oli pudonnut naapurin puusta hakema tammenterho ja se täytyi maasta saada mukaan, ei tietenkään minulla kameraa lähellä.

    1. Kamera ei joko ole mukana tai on väärät säädöt, kun jotain jännää kuvattavaa olisi, näinhän se menee. Kiitos kommentista, Tia.

  17. Olipas sinulla hieno ja antoisa metsäretki. Monenlaista kaunista sait muistikortille, närhenkin! Ja on tuo pohjansirkkukin soma kuin mikä. Täytyy tästä kömpiä itsekin metsään, kun vielä nuo ilmatkin lämpeni 😉

    1. Pohjansirkku oli minulle ihan uusi tirppalaji, mutta voihan olla, että olen sen ennenkin nähnyt, mutta minusta nämä pienet viirusilmät näyttävät kaikki ihan samanlaisilta. Olikin ihan kesäinen päivä tänään, töiden jälkeenkin ehtii vielä ulos ennen pimeää.

  18. Siis niin todella hieno kuvasarja linnuista ja metsän asukeista!
    Pohjansirkkua en heti meinannut männystä erottaakkaan, niin oli samanväriset.
    Muttaniin kauniita ja hienosti otettuja kuvia olitkin ottanut taas monta, niitä on aina ilo katsella.
    Kiitos tästä metsäretkestä, en olekkaan pitkiin aikoihin ite päässytkään metsään, suolla pikaisesti käytiin, muttei siellä ollut tällä hetkellä oikeen paljoakaan kuvattavaa.
    Ja oli niin pimeä päiväkin silloin vielä, ettei aurinko antanut mitään ilmettä itsestään!

    1. Kiitos, harakka. Nyt onkin taas hienoja lämpimiä päiviä tulossa, olihan tänäänkin ihan kesäkeli. Nyt voi metsäretkeen yhdistää sienestyksen ja puolukankeruun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s