Näiden perään lammen rannalle lähdin.
Olihan siellä muutakin porukkaa.
Komea kaveri on rantahämähäkki.
Ampiaiskuningatar kaivautui esille sammalikosta auringon lämmitettyä riittävästi. Myös tummasyyskorentoja oli vielä liikkeellä.
Mutta karpaloita on nyt paljon. Joten – painukaa suolle!
irman kuvia 
Komeita mollukoita. Missä täällä on soita – siis ojittamattonia? Karttaa kun katoin niin lähimmät taitaa olla Rautavaaralla. Kaikki kartan suot on viivoitettu sinisillä…
Eihän täällä Savossa oikeasti ole oikeita, ojittamattomia soita. Noita siniviivoitettuja kyllä riittää. Nämä karpalot kasvavat muutamansadan metrin päässä kotimökistäni, lammen rannalla. Rautavaaralla vielä taitaa olla oikeitakin soita, ainakin niin kauan kunnes Vapo ehtii sinnekin kunnolla mellastamaan, kuivattamaan ja kaivamaan ”uusiutuvaa” turvetta. Yksityisetkin lienevät kuivatelleet isot alat hyviä soita metsänkasvun toivossa, paljon näkee täysin turhia yrityksiä, ei niistä koskaan kunnon metsää saa. Siihen(kin) hommaan taidettiin takavuosina jaella avokätisesti valtion taholta tukiaisia, mihinkäpä ei olisi…
Käydessäni Pyhä-Häkin kansallispuistossa viikko siiten, näkyi alueen soilla myös karpaloita paljon, paikalliset asukkaat näyttivät siellä niitä poimivan. Vähän on säästynyt soita kuivatukselta, lähinnä suojelualueilla.
Komeita ovat karpalot auringonpaisteessa köllötellessään. Käytiinpä kerran Rautavaaran soilla hillajahdissa. Ei hirveästi hillaa tullut, mutta mahottoman suuri ampiaispesä löytyi, puunoksasta killumassa. Olisipa silloin ollut kamera.
Karpalot ovat kuin miniomppuja. Samaa kirpeyttäkin niissä on kuin kotimaisissa omenoissa. Ulkomailta tuotuihin en koske, eivät maistu miltään.
No näyttää kyllä hyvältä karpalosadolta tänä vuonna, isojakin ovat.
Ja ne ovat tosi hyviä, nami!
Kai jätit noi muut löytösi silti sinne suolle?
On näitä nyt enemmän kuin moneen vuoteen. Kaihoisin mielin jätin Karvajalan ja Raitapaidan suolle.
Eipä täältä löydy soita ollenkaan. Karpalot tulee ostettua valmiina torilta tai markkinoilta. On ne sen verran hyviä, että aamulla syö niitä ja muita marjoja myslin kanssa. Kirpakkaa, makeaa ja maistuvaa. Lapsena tuli käytyä soilla Itä-Suomessa, mutta nyt ne on hävinneet.
Täystuho on käynyt soiden suhteen. Pohjoiseen pitää matkata kunnon soita nähdäkseen. Tai sitten suojelualueille, niitä pieniä aloja saatu säästymään. Surullista. Sitä arvokkaampia ovat karpalot, kun niitä harvoissa paikoissa näkee.
Hämppis, iik!! No ei oikeastaan niin hirveän kova iik enää, siedätyshoitosi tehoaa hieman 😉 Vielä siis näit korentoja, uskomatonta.. Meidän mökkireissulla ei aurinko paljon pilkahdellut, eikä ehditty suollekaan. Nautiskelen suoannoksen täältä, kiitos siis!
Eipä täälläkään tänään aurinko näyttäytynyt, kuvat otin jokin päivä sitten. Pieni on tämä lammenrantasuo, mutta riittävä minun karpalontarpeelleni. Suon hajukin siellä on. Ja kesällä kihokit.
Nuo karpalot olivat kyllä herkullisimmat 😉 Hämyri ja amppari saavat jäädä mun puolestani ihan omiin oloihinsa, vaikka upeita olivat kuvat niistäkin!
Mukavaa lokakuuta sinulle!
Kiitos samoin, Hanna. Hienoja syyspäiviä luvattu ensi viikolle. Tänään teen karpalokiisseliä.
Olipa komea hämähäkki, näkyy niitä vielä olevan,vaikka kylmääkin on ollut öisin. Meilläpäin on pieniä karpalopaikkoja, kun vain tietää, mistä hakea. Metsälampien rannoilla on joskus paljonkin punaisia mollukoita ja parilta pikku suolla tiedän niitä olevan. Meillä oli tässä aivan lähellä pieni lakkapaikkakin, mutta sekin sitten ojittiin, eihän siellä pääse enää liikkumaankaan syvien ojien yli. Karpalokiisseli on namia ja oikeita vitamiinipommejahan karpalot ovat ja tehoavat joihinkin kiusallisiin tulehduksiinkin.
Rantahämähäkki lienee suurimpia hämiksiämme. Lammenrannat ovat vielä säästyneet paljolti ihmisen vaikutukselta, hyvä kun vielä jossain on pieniä plänttejä luonnontilaisia soita, edes nämä vähät näillä main. Karpalo on ennaltaehkäisevää lääkettä moneen vaivaan.
Komeita ovat mollukat, sinulla lähellä oivat marjamaat.
Parinsadan metrin päässä on tämä marjapaikka. Herkkua ovat happaman ystävälle karpalot.
Minä jo ihmettelinkin miksei suoaiheisia kuvia ole vähään aikaan ollut!
Täälläpäin syyskuun loppupuolen sateet ovat nyt valuneet soille, joten karpaloita kerätessä saa olla tarkkaavainen ettei kastele itseään.
Kunhan suolle tulee kunnon kuura, tulee varmaan otettua enemmän kuvia sieltä. Suolla kuuluu ollakin märkää.
Lokakuinen pakkasaamu, sen upeampaa aikaa suoluonnon tarkastelulle ei heti keksikään.
Suon märkyys on toki varustekysymys ja vaatteiden vedenpitävyys pääseekin koetukselle kun on sammalpinnan tasolla.