Rantaelämää

Barentsinmeren rantaa Berlevågin lähellä. Kaukaa katsottuna vaikuttaa aika elottomalta.

Mennäänpä lähemmäksi. Rakkolevä näyttää viihtyvän täällä erinomaisesti. Valkoinen kiven kyljessä on merirokkoa.

Rakkolevä poseeraa.

Onko tukka hyvin?

Levien päällä on kiva köllötellä.

Ei tässä kalliollakaan ole hassumpaa.

Kurkistanpa vähän…

Jospa minäkin sitten vähän…

Meitä on monen värisiä.

Otahan nyt kuva tältäkin puolelta.

Minusta kanssa!

22 thoughts on “Rantaelämää

  1. Onkos tuon vihreän kiven päällä olevan kotilon pinnassa levää? Silloinhan kotilo syö levää ja levä kotiloa, no ainakin ratsastaa kotilolla 🙂

    1. Menipäs moninmutkaiseksi. Yritin tiirata sitä levää kotilolta, mutten kyllä löytänyt. Jospa se on vaan eri värinen siitä kohden…

  2. Ai kun hauskoja, pirteän värisiä pikku kotiloita. Jännän pistaasinvihreä tuo yksi.
    Nuo rakkoleväkasvustot ovat kyllä komeita, Suomessa ei noin komeita pääse näkemään. Rakkolevä on muuten minusta todella kauniin väristä kun läheltä katsoo.

    1. Kotiloita oli kyllä hienon värisiä, kuviin ei vaan oikein saanut tallennettua värejä niin kuin olisi halunnut. Sääkin oli sateinen. Olenkin nähnyt leviä lähinnä Norjassa, joten en osaa verrata. Siitä on jo kulunut niin kauan kun asuin merenrannalla Suomessa (Helsingissä ja Turussa), etten kyllä muistakaan. Eikä sitä nuorena olisi varmaan kiinnittänyt huomiotakaan mihinkään leviin…

  3. Hienot kuvat!
    Ja mä meinasin kysyä vähän samaa, kuin isopeikkokin, että onko vihreen kotilo vihree levästä, vai onko se muuten kin ton värinen?
    Punanenkin oli, mistäs se sitten on värinsä saanut?
    Alempana sulla oli kanssa tosi hienoja Norjankuvia, muistot tulivat mieleeni menneiltä ajoilta, kun siellä ite käytiin, sinne tulee aina ikävä!

    1. Kotiloissa oli monissa useita eri värejä. Enpä osaa selittää, miksi niitä on eri värisiä. Onhan meitä ihmisiäkin… Kumma juttu, kaikki Norjassa käyneet ikävöivät sinne aina takaisin. Kiitos, Harakka.

  4. Tuo rakkolevä, niin kaunista kun se onkin,saa mielikuvituksen laukkaamaan. Se on kuin kaikkialle leviävää, kaiken peittävää levää, jonka leviämistä ei pysty hallitsemaan. Kotilot urheina sotureina taistelevat sitä vastaan =DD
    No, todellisuuteen takaisin, upeita kauniita ja monipuolisia kuvia jälleen. Kiitos.

    1. Onhan mielikuvituskin todellsuutta, Tiitsa. Anna tulla vaan lisää mielikuviasi. Kiitos sinulle.

  5. Minäkin näin tänään paljon kotiloita pieniä ja vähän isompiakin tosin ne olivat lehtokotiloita. Kieltämättä sinun kuvaamasi ovat värikkäämpiä kuin nuo minun näkemäni.

    1. Lehtokotiloita näkeekin yleensä paljon yhdellä kertaa, missä niitä on. Ovat kovia lisääntymään.

  6. Sinä se saat rakkolevästäkin taidekuvia aikaiseksi !

    Nuo kotilokuvat ovat mahdottoman hienoja myös 🙂

  7. Ei kyllä yhtään elotonta, kun vain on silmä tarkkana. Pikkuisia värikkäitä piipertäjiä vaikka miten. Ja miten innokkaana kameran edessä 😀 Ihania kuvia!!!

    1. Sateesta ja kovasta tuulesta huolimatta näiden kuvaaminen piti hyvin otteessaan. Kiitos, Taru.

  8. Meren ankean näköinen rantaa osaa yllättää. Vaikka näyttää tyhjältä, onkin täynnä värikästä elämää.
    Upeaa kuvausta!

    1. Mielenkiintoista noita rantoja on tutkia, on vähän erilaista kuin kotona… Kiitos, Aimarii.

  9. Kaikkea kaunista löytää kun vain etsii ja katselee tarkemmin. Rakkolevässä on hassuja ulokkeita ja kaunis väri. Pikku kotilot ovat söpöjä, kun kurkistelevat kotinsa ovelta.

    1. Ihan jännä tutkia välillä näitä mereneläviä. Harvemmin täällä Savonmualla näihin törmää…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s