Kivikansaa

Eihän näistä kivistä mihinkään pääse.

Ja kiviähän Norjassa riittää.

Jotkut ovat saaneet naamaansa aika pahannäköisen rokon.

Taitaa olla helposti tarttuvaa sorttia.

Rokko esittäytyi – kuinkas muuten, kun merenrannalla ollaan – merirokoksi. Merirokko on äyriäinen, jonka toukka kiinnittyy sopivaan paikkaan ja kasvattaa aikuistuttuan ympärilleen panssarin. Sieltä se sitten siimajaloillaan pyydystelee planktonia vedestä. Kuvassa heillä näkyy olevan päiväunien aika, kun luukut on pistetty kiinni. Merirokot leviävät helposti alusten mukana, joiden pohjiin ne kiinnittyvät salamatkustajiksi.

Laskuveden aikaan rannalla saisi ajan kulumaan tuntitolkulla.

Monta kiveä (noita pienempiä versioita) ja simpukankuorta lähti taas mukaan.

24 thoughts on “Kivikansaa

  1. Kivet näyttävät melkein eläviltä, jokaisella oma paikkansa. Kyllä pitäisi olla isot taskut, kun tuolle rannalle lähtee. Olen joskus hätäpäissäni kerännyt kiviä taskuihin ja sitten kävellyt vyötäröstä pidellen, etteivät housut putoa:D

    1. Olen jo oppinut pitämään muovipussia taskussa kaiken varalta rannalle lähtiessäni. Tuosta kertomastasi tilanteesta viisastuneena…

  2. Kauniita, sileitä kiviä, joita Jäämeren aallot ovat huuhtoneet iät ja ajat. Kyllä niitä pitää joka reissulla pikkuisen tuliaisiksi ottaa ja kohta huomaatkin, että omistat pienen palan Jäämerenrantaa.

    1. Huomattu on. Minut jäämeri toivottaa tervetulleeksi kotiin heti oven avattuani, tuulikaappikuistin pöytä alkaa olla jo aika ”kivitetty”, koristeltuna simpukankuorilla, kuningasravun kuorilla ja muilla kiehtovilla merenrannan löydöillä.

    1. Eihän tuo kaukana ole, Suomen rajalta Jäämeren rantaan on 40 kilometriä. Sinne vaan tuijottelemaan.

  3. Olipa taas tullut upeita kuvia monen postauksen verran. :))) Ja ihan tästä läheltäkin näköjään!

    En ole vähään aikaan lukenut oikein mitään blogeja, joten oli paljon katseltavaa. Kiitos! (ja nyt voin syyttää sinua siitä että en mennyt tänäänkään tositosi aikaisin nukkumaan kuten itselleni lupasin)

    1. Syytä pois vaan, ei se mittään. Kovasti tuo Varangin seutu vaan vetää puoleensa. Nyt tuli eka kerran käytyä myös ihan ”ylhäällä”, Berlevågissa ja Båtsfjordissa, yöpymispaikkana pieni Syltefjordin kylä.

    1. Niin, myös kasvit ja kaiken muun. Ihminen istuttaa puutkin riviin, oikea metsä ei tarvitse viivotinta.

  4. Komeita kiviä! Tuo rokko näyttää minusta vähän pelottavalta.. Onneksi meidän järvissä ei tuollaisia näy.

    1. Onneksi merirokko tarvitsee suolavettä, joten voidaan olla rauhallisin mielin täällä sisämaassa.

  5. Juovikkaita kiviä. Akuankallakin eikun roopesedällä oli juovikas rubiini. Se oli melkein yhtä hiano. Aaltojen ja hiekan hioma niinkuin nuo kivet. Tuonne kivipeltoon olisi mukava mennä juoksentelemaan ja tekemään pitkiä loikkia.

    1. Jättiläisrubiineja rannalla. Sepä olisikin hauska nähdä, kun peikko loikkii rantakivillä. Minulle muuten tulee Aku Ankka, joka keskiviikko… (enkä ole ainut ”kypsässä iässä” oleva, jolle se tulee). Iltalukemisena onkin kohta ’Hillohullunmylly’ ihan tuoreesta lehdestä.

  6. Niin todella kauniita kiviä siellä onkin!
    Mun pussini olisi myös täyttynyt äkkiä, ei niitä kaikkia sinne voisi jättää, ne pitäis kaikki saada siirrettyä tänne !
    Hienoja kuvia taas!

    1. Minkäs sille voi, joka puolelta kuuluu huudahduksia ’minut kanssa’, kun kaikki kivet haluaisivat lähteä reissuun naapurimaahan. Aika paha siinä on pysyä tasapuolisena, kaikkia ei voi millään mukaan viedä, pakko on tehdä valintoja. Kiitos, Harakka.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s