Silfarin kanjonia Pohjois-Norjassa kannattaa käydä ihmettelemässä, jos sattumalta joskus kulkee Porsangerista Børselviin (Pyssyjoki) menevää tietä pitkin Ifjordin suuntaan.
Vesi on jääkylmää ja kirkasta, kolmen metrin syvyydessä uivat lohet pystyi hyvin näkemään.
Dolomiittikalkkikallioita.
Lapinvuokkoja kasvaa runsaasti kallioiden reunoilla, nämä tosin jo kukkineita 15.9.
Silfarin kanjoni on Euroopan suurimpia kanjoneita. Kanjonin reunaa pitkin noustessa kanjoni komistuu ja kosken pauhu kovenee.
Polku kapenee ja huononee, mitä ylemmäs kiipeää. Kunnon kengät pitää olla, ettei lipsahda kanjonin pohjalle. Katajat ja pikkukoivut saivat auttaa kulkijaa hankalimmissa paikoissa. Ilmeisesti polun vaarallisuuden vuoksi paikkaa ei mitenkään innokkaasti mainosteta. Toisen kerran paremmalla ajalla kesäaikaan on tänne uudelleen päästävä. Nyt syksyllä ei viitsinyt iltaa vasten lähteä kovin ylös kiipeämään…
Polun varrella on jänniä saniaisia, olisikohan suippohärkylä tämä.
Kurjenkanervakin kukki vielä.
Børselva, Pyssyjoki.
irman kuvia 
Upeita kuvia tuolta Norjan-reissulta. Vihreä vesi näyttää kirkkaalta ja houkuttelevalta, saattaa hyvin kuvitella ne lohet sinne.
Kuvat eivät tee oikeutta maisemille, tuota kanjonin syvyyttä esimerkiksi on vaikea saada kuvatuksi. Kosken pauhukin puuttuu… Mahtava paikka tämä kanjoni oli.
Pieniä on meikäläisen kivet, tuon rinnalla.
Upea paikka kuvata ja kuvat ovat sen mukaisia.
Onhan tuolla naapurissa aika hurjia kivimöykkyjä, mutta tuskin näitä jaksaisi joka päivä katsella. Parempi olla täällä vähän rauhallisemmissa maisemissa. Kuten tuossa edellä jo sanoinkin Katriinalle, kanjonin syvyysvaikutelmaa on vaikea saada kuvaan. Se pitää kokea paikan päällä.
Hienoja paikkoja löytää kun osaa etsiä ja sinä varmaankin tunnet tuota Ruijaa hyvinkin, kun retkeilet siellä ahkeraan. Täytyisi osata pysähtyä ja poiketa tieltä syrjenpään, voisi löytää tallaisia aarteita. Hienoja kuvia, en muuten tohtisi mennä urheileen tuollaisen rinteille.
Tämäkin paikka oli merkitty yhdellä pikku kyltillä tien varressa, P-paikalta oli vielä puolen kilometrin kävely kanjonille. Aika vaarallinen kulku tuolla kallion reunalla on huonokuntoiselle, tarkkana saa olla koko ajan, ettei jalka lipsahda, pudotus pohjalle on kymmeniä metrejä… Parhaat paikat tosiaan löytyvät pikkuteiden varrelta ja vielä kauempaa. Kiitos, Pehmyt piirto.
Kirkasta on ves kanjonissa – vihireetä. Ihan erilaista kuin meillä – tai ihan pohojosessa en ole käänykkään.
Tuollaista vihreätä vettä harvoin näkee pohjoisessakaan. Olisikohan kallion mineraaleilla jotain tekemistä asian kanssa.
Vesi näyttää smaragdinvihreältä ja niin kirkkaalta, täällä etelämpänä ei näin kirkkaita vesiä näe. Ymmärrän, ettei kanjonia mainosteta, kun katselen jyrkkiä seinämiä. Kaunis paikka joka tapauksessa, hienosti olet saanut kuviin korkeuseron.
Omalla vastuullahan sitä aina tuollaisissakin paikoissa kuljeskelee, ei niitä helpoimpia paikkoja, varsinkin jos kiipeää vähän ylemmäs. Mutta siitä huolimatta/juuri sentähden sinne tekee mieli mennä uudelleen… Kiitos, Manteli.
Hienoja kuvia! Miten yleensäkään maltoit lähteä tuolta ollenkaan kotiin 😉 Vesi on uskomattoman vihreää ja maisemat upeita, huoh ♥ On tosi hienoa mihin kaikkeen voi päästä näin blogien välityksellä, kiitos taas irma!
Pimeä oli tulossa, piti lähteä etsimään autolle sopivaa yöpymispaikkaa. Ja jännittää, tuleeko sade ylängöllä missä muodossa… Maisemissa ei tosiaankaan ole valittamista tuolla. Kiitos, Elisa.
Taas sain hyvän vinkin takataskuun ensi vuodeksi. 🙂
Aika upea paikka on kyllä! Ja ihanat kuvat. 🙂
Olkaahan sitten varovaisia. Ja kunnon kengät jalkaan!
Upeita kuvia. Mykistävän jylhiä maisemia.
Tämä kanjoni oli yllätys syvyydessään. Mitään etukäteistietoa paikasta ei ollut, vain nimi kartalla. Kiitos, aimarii.
Onpas komea paikka, hienon väristä kiveä ja tuo vihreä vesihän on kuin jotakin jalokivisulaa.
Ei näitä kuviasi katsoessa voi muuta todeta kuin että voi kun pääsisi joskus vielä pohjoiseen ja Norjaan, saat sellaisen matkakuumeen syyhyn täällä aikaan… 😉
Pohjoisen syyhy on ihan terve ilmiö. Sinne vaan!
fierce transparent beauty
i wish i were there
Thank you, Finn. I took these photos in Northern Norway in September.