Pysy piilossa, pikku hirvi. Punatakit ovat liikkeellä.
Muurahaiskansa on jo vetäytynyt sisätiloihin.
Myssymuotia.
Kivimamma.
Huhuu, minä olen hirmuinen kummitus!
Sammalkansa virkistyy aina syksyisin.
Harmaahapsi.
Mietteliäs. Vai unelias?
Jääpalloja.
Metsän pieni tonttukansa aamukävelyllä 10.10.10.
irman kuvia 
Huippu ihania kuvia! Mukavaa metsäkansaa metsästä löytyykin, kun osaa etsiä! Pikku tontutkin jo liikkeellä 😀
Vanhoissa metsissä on uskomaton määrä asukkaita. Osasta kuuluu vain ääni puiden latvoista, toiset taas ovat liian pieniä kuvausta varten. Isoimmat ovat hiljaa ja katselevat kulkijaa jostain salaa… Tontuilla oli ihan selvästi harjoitukset käynnissä. Kiitos, Miiwi.
Metsänkansa on sitten aina yhtä valloittavaa, joka kerta tapaa uusia tuttavuuksia.
Viimeisen kuvan tonttuparaati on riemastuttava (ahkera paraatimarssi pitää myös näköjään hoikkana ;)).
Pikku hirvi on ainakin hyvin maastoutunut, eivät punatakit varmaan häntä tuosta hoksaa.
Totta, porukkaa riittää oikeassa metsässä. Pikkujoulukausi taitaa jo olla alkamassa, kun tontutkin ovat liikkeellä. Tämä on muuten turvallinen metsä, metsästys kielletty. Ettei vaan eksyisi pikku hirvi minnekään kauemmas. Kiitos, uuvana.
Ihania, rakastan niin sammaleista vihreää metsää. Tonttukansan aamukävely hauska, ihana oivallus:)
Tällaiset sammalmattoiset metsät ovat katoava luonnonvara. Nämäkin on kuvattu kansallispuistossa. Kiitos, Valokki.
Sinäkin olet samoillut satumetsässä. Oikeastaan syksyisin on mukavempikin kulkea metsässä, kun itikat ja kuumuus eivät häiritse ja metsä on ihanan hiljainen. Mahtavat kannot mittelevät voimiaan, kumpi meistä onkaan vanhempi ja suurempi. Pikku hirvi saa varmasti olla rauhassa suojavärinsä ansiosta.
Sammal on sitten kaunista, ovatkohan alimmaisen kuvan tontut sammalen kukkia?
Syksyinen metsä on hieno paikka. Tonttujen hiippalakit ovat sammalien itiöpesäkkeitä, kukkiahan sammalet eivät tee, kun ovat itiökasveja. Kiitos, Manteli.
Mitä aika ja sammal saavat aikaan kivien ja kantojen päällä? Todella kaunista ja satumaista jälkeä niinkuin kuvistasi näkyy.
Tämä metsä on saanut olla satoja vuosia rauhassa, kannotkin ovat luonnollisesti syntyneitä puiden katkettua iän tai metsäpalojen takia. Onneksi Pyhä-Häkki on suhtkoht lähellä, kävin siellä jo toisen kerran tänä syksynä. Kiitos, Mirja.
Metsä avaa salaisuuksiaan sille, ken vain haluaa ne havaita. Vanhoissa metsissä on lumoa. Ne ovat satumaisen rikkaita aarreaittoja luonnosta kiinnostuneille.
Mahtavatko tontut olla jo menossa pukinpajalle?
Tuollaisen ikivanhan metsän tunnelma on ihan oikeasti satumainen, salaperäinen. Luulenpa, että tontut olivat muuten vaan hurvittelemassa.
Syksyn myssymuoti on todella lämpöisen oloista, niin malliltaan kuin väreiltään.
Hyvin ovat varustautuneet. Tuohon päälle vielä lumihuppu, niin eiköhän tarkene.