Lumiraja nousee ylemmäs päivän edetessä. Pian ensilumesta on vain lätäkkö jäljellä.
– Hihii! Valoa näkyvissä.
Lumimyssyjen kimallusta.
– Kylmä kylpy virkisti mukavasti.
Syksyn värit sulassa sovussa talventulon kanssa.
Oravanmarjakaksoset.
– Anna kun minä poksautan!
– Minuapa ei poksauteta! Löysin mainion piilopaikan.
Jääpilarit tippakiven kyljessä tuovat ihan kevään mieleen.
Kiven kyynel. Tai sammalen.
Kohta tippuu…
Sinne män.
Kuvat on otettu sunnuntaina 17.10.10. Nyt ei lunta enää näy.
irman kuvia 
Ihanat kuvat ♥ Sinun luonasi vieraisilla pääsee aina arjesta kauas pois kauniiseen satumaailmaan, kiitos siitä 🙂
Satumaailma on keskellämme, Elisa. Sinne on kiva välillä sukeltaa vierailulle. Kiitos sinulle.
Huhhuh, onpa hurjia mikromaailmoita. Meiltä tippui molemmilta leuat rinnuksille näiden äärellä, vähän samaan tapaan kuin nuo tipat, mutta ei noin kauniisti.
Sieluni silmin näen nuo leukojen loksahdukset…
Hurmaavat kuvat! Ihanan tekstisi saivat taas hymyn huulilleni. Kiitos, päivän paras piristys 😀
Kiitos kanssaseikkailusta, Miiwi!
Voiko noin täydellistä tippaa olla, toivottavasti eivät heti sitä poksauttaneet:) Lumen ja ruskavärien yhdistelmä on herkullinen ja olet löytänyt täydellisiä jääpuikkojakin. Voi kun meillekin pian sataisi lunta.
Kiitos valloittavasta väriseikkailusta!
Noita tippoja oli sunnuntaina aika paljon lumen sulaessa. Yllättäen huomasin ison kiven kyljessä nuo jääpuikot, tuli heti keväinen olo. Kiitos sinulle, Manteli.
Toi poksahtava tippa on kyllä hieno – oikea helmi kimalluksineen. Tip, tap, tipetipe tip tap, … Se tais olla nyt joulun avaus. Kaupat on jo pullollaan…
Älä hättäile, joulu tulee aikanaan, vaikka kaupat miten yrittävät sitä tuputtaa ennen aikojaan. Mutta tip-tap -lauluja voi aina lauleskella…
Voihan ihme!
Niin kauniit kuvat, että ihan jäin tollottan niitä pitkäksi aikaa!
Teillä on siis ollut jo jääpuikkojakin???
Melkein niinkuin talvi?
En muuta kuitenkaan osaa sanoa, muutakuin niin todella hienot kuvat olet taas taltioinut!
Ihan talvenpoikanen käväisi kylässä, harakka. Kuvat otin sunnuntaina. Nyt lumet ja jäät ovat jo sulaneet. Uusia odotellaan. Kiitos sinulle kommentistasi.
Ihanan raikkaita syyskuvia . Hienoja yksityiskohtia olet taas löytänyt ja mitkä värit.
Tuo poksaus oli hieno ja sienikin on niin jäisen viileä kaiken keskellä.
Kiitos, Pehmyt piirto. Näiden kuvaaminen oli ihan ex tempore-juttu, metsässä ulkoilemisen oheistuote.
Maailma on ihmeitä täysi 🙂 kerrassaan.
Ihmeiden aika ei ole vieläkään ohi, peikko.
Värit ovat kuin karkkikaupasta 🙂
Hui, miten pakkasta jo on ollut teillä. Komeaa kuitenkin. Hieman keväisen oloista kaikesta huolimatta. Tippoja ja sillei.
Pakkasta oli parhaimmillaan viitisen astetta, ei sen enempää. Viime talvenahan sitä oli lähemmäs 40… Nyt on taas maa paljaana eikä pakkasiakaan ole ollut öisin. Ihan kesäkeli.
Menin kyllä ihan sanattomaksi – niin häkellyttävän upeita kuvia 🙂
Tämä sinun vuodatus blogisi aukesi ihan helposti 🙂 Mulla on bloggerin blogien avaamisessa tosi paljon ongelmia, kuvat eivät lataudu kommentoimaan ei pääse 😦
Kiitos, Hanna.
Blogini on wordpressissä, ei vuodatuksessa. Olen huomannut myös ongelmia pyrkiessäni joillekin bloggerin blogeille, varsinkin kommentointi tökkii.
AAAAH!!!!!!! Ihania kuvia, veti taas sanattomaksi. On sulla taito hyppysissä. 🙂
Kiitos, sasaliini. Näitä vaan tuppaa kameran eteen, joten pakkohan niitä on kuvata.
Onpa hurjan kauniita kuvia!
Kiitos!
OHO jopas on upea sarja ja yhdeltä päivältä, koviin kansiin ja heti 😉
Vai että koviin kansiin… katsotaan. Kiitos, Ari.
Oikeita herkkukuvia, tuo poksautuspisara on kuin aarre!
Syysvärit puhdasta lunta vasten ovat ehkä koko vuoden kaueimpia värejä.
Kiirettä piti, että ehdin nämä lumenrippeet ja jäät kuvata. Uutta lunta jo kaivattaisiin. Kiitos, uuvana.