Päivän yllättäjä numero yksi, mustarastas pihapihlajassa.
Pikku kotkottaja.
Yllättäjä numero kaksi, puukiipijä.
Jotain öttiäisiä sieltä löytyy.
Sinne jatkuu kiipijän ruoanhakureissu ylös latvaan. Sitten lento alas toisen puun tyvelle, josta etsintä jatkuu taas ylös.
Teeriä ei paljoakaan nykyään näy. Muutaman linnun parvi pyörii täällä koivuissa ruokailemassa.
Teerien kuvaaminen on aina tällaista: kaukaa ja vasten valoa. Huomaavat ihmisen jo kaukaa, hyvä niin.
irman kuvia 
Sinä onnistuit kuvaamaan puukiipijän, hienoa. Hyvät kuvat jälleen saitkin.
Näin myös, mutta oli väärä putki ja vaihdettuani ei lintua sitten enää näkynyt. Vikkelä on sekin. 🙂
Teeriä en ole livenä nähnyt vuosiin, toivottavasti kanta elpyisi taas.
Puukiipijä on vähän hankala kuvattava, kun painelee koko ajan vikkelästi ympäri runkoa ylöspäin. Nämä kuvat on otettu aika kaukaa, joten niitä on rajattu rankasti. Pari vuotta sitten sain puukiipijästä kuvan parin metrin päästä, kun se pöllähti suoraan edessä olevan puun tyvelle. Onneksi oli kamera hollilla. Teeret ovat kovasti vähentyneet. Kiitos, Tiitsa.
Hieno saalis 🙂 Puukiipijän minäkin bongasin viime sunnuntaina, mutta kuvat oli hänestä tosi epäkelpoja.. mukava puun ympäri kipittelijä! Hauska tirppa.
Kiva on puukiipijä aina nähdä, vielä kivempi, jos saa kuvattuakin. Kiitos, Elisa.
Todella hienot kuvat taa slinmnuista, olet onnistunut tosi hyvin samaan ne kuvaan.
Alempanakin on tosi kauniita kuvia linnuista.
Sä osaat ne kuvaamiseen niksit lintuja kuvatessasi ja muutenkin!
Nikseistä en tiedä, kunhan räpsin. Oikea lintuobjektiivi minulta puuttuu, joten kovin kaukaa pitää näitä yrittää kuikuilla. Kiitos, harakka.
Mitä, onko siellä noin paljon lunta? Ei ihme, että tiput lähestyvät.
Yöllä sulivat taas nämäkin vähät lumet. Näyttävät linnut silti ruokinnalla käyvän ahkerasti.
Haa, puukiipijä on ihan uusi tuttavuus… nimen olen kyllä kuullut, mutten ole muistaakseni edes kuvaa nähnyt ennen! Toimivalta työkalulta näyttää hänen nokkansa.
Mustarastaita täällä meillä kyllä riittää, eivät vaan kovin mielellään anna kuvata itseään 🙂
Kuvauksellista lokakuun viimeistä viikkoa sinulle Irma ♥
Nokan lisäksi puukiipijän varpaat (kynnet) ovat varsin tarkoituksenmukaiset, eivät kuitenkaan näy näissä kuvissa kunnolla. Ujonpuoleinen on mustarastas täälläkin, ei pääse kovin lähelle häntä. Kiitos, Risusydän.
Ihana ylläri tuo puukiipijä, ohut käyrä nokka sopii varmaan kaarnan tonkimiseen. Puukiipijä on kyllä outolintu, sitä ei näe koskaan muualla kuin kiipeilemässä puunrunkoa. Pari kertaa minäkin hänet tapasin tänä syksynä ja kunnollisia kuvia en saanut. Oksia on aina niin paljon edessä ja kiipeilyvauhti on huimaa.
Ylimmäinen rastaskuva on kaunis, pieni musta lintu syksyn värien ympäröimänä.
Teeriä on meilläkin näkynyt kaukaisissa puissa, niistä ei varmaan lähempää kuvia saa kuin tuurilla.
Niin, joko kiipeämässä rungolla (tai oikeastaan se hypähtelee) tai sitten lentämässä alas toisen puun tyvelle. Puukiipijä pitää kiirettä ruokaillessaan. Kiitos, Manteli.
Taisi lentää ne mustarastaat täältä sinne alemmas, kun en ole sen yhden kuvan oton jälkeen nähnyt yhtään. Puukiipiä olisi kiva tavata, joskus se tuolla kuusessa on runkoa pitkin kavunnutkin, mutta ei vuosiin ole näkynyt. Teeriä en pihaan millään ilveellä saa tulemaan, mutta pyitä on joka talvi näkynyt.
Joskus aiemminkin olen todennut, että sinulla on rikas luonto ympärilläsi.
Enpä ole täällä pihallani nähnyt kuin tämän yhden mustarastaan, useampikin olisi tervetullut. Täällä maaseudulla näkee vielä monia lajeja, vaikka yksilömäärät eivät suuria olisikaan. Eilen näin ilveksen jäljet tuoreella lumella ihan tässä kotitiellä. Harmi, kun isot kissat kulkevat enimmäkseen hämärissä ja pimeällä… Kiitos, pehmyt piirto.
Tykkään kovasti tuosta ensimmäisestä kuvasta. Mustarastas on kauniisti keltaista ruskaväriä ja koivikkoa vasten. Vuodenaika tulee mukavasti esiin myös puun oksien ohuessa lumessa.
Pidän itsekin tuosta kuvasta, vaikkei linnusta paljoa selvää saakaan. Kiitos, Häivähdys.
Tipuja on nyt liikkeellä ja näin meidänkin puussa puukiipijän kiipeilevän.
Pihoille ovat nyt tulleet monenlaiset tirpat, kivaa.
Onpa kiva päiväsaalis. Puukiipijänkin sait oikein kuviin. Minulla ei ole koskaan onni käynyt hänen kanssaan, aina on kamera jotenkin ei-hollilla kun on kohdattu. Kiipijä ei usein tosin paljoa tunnu ihmisestä välittävän, päästää usein kovin lähellekin katsomaan, mutta liikkuu kyllä kovin vilkkaasti.
Muutaman kerran olen sattunut olemaan hollilla, kun puukiipijä on pölähtänyt viereiseen puuhun. Aika välinpitämätön on hän tosiaan ihmisen suhteen, keskittyy lähinnä ruoan etsintään. Lintua ei ole varmaan koskaan vainottu, kun on niin luottavainen.
Miten mahtaa taas käydä mustarastaille? Osa taitaa jäädä talvehtimaan. Upea lintu, jonka laulua aina keväisin tulee odotettua.
puukiipijöitä näen joskus omalla pihalla, mutten ole saanut noin hyviä kuvia niistä. Sukkela se on kiertäessään puuta ympäri ja ylös ja alas.
Entäs teerit. Harvoin näkee näilläkin seuduin. Viimeksi näin riekkoja, joilla ei ollut vielä täysin valkeaa höyhenpukua.
Kyllä täälläkin joka talvi pihalla pyörähtelee syömässä. Sen hauskaa tervehdystä on aina kiva kuulla. Niin, ja sitä keväistä laulua.
Kiirettä piti, että ehdin nämä kuvat napata. Hassu lintu.
Teeriä olisi kiva nähdä enemmänkin, mutta minkäs teet. Ne pitäisi, metsojen ohella, rauhoittaa kokonaan. Metsoja näkee vieläkin vähemmän.