Nyt on se aika, kun metsän pikkuväen pihamailla ja kulkureiteillä syttyvät monenlaiset lamput.
Tämä on yksi suosituimpia malleja.
Jokaiselle löytyy sopivanlainen.
Erityisen hankaliin paikkohin on viisasta panostaa kunnolla.
Hämyvalaistus.
Ihan oma lamppu on hänellä.
Rinnepaikat vaativat erikoismallin.
Maasta se pienikin lamppu ponnistaa.
Näitä…
kyllä…
riittää…
joka paikkaan.
Aamut ottavat joskus koville pienillä…
ja vähän isommillakin.
Aurinkoisina päivinä saadaan huilata.
irman kuvia 
Hee onpas iloinen kuvasarja, täällä on välillä sulaa ja välillä lunta, mutta en ole hoksannut katsoa jalkoihini 😉
Siellä on niin komeat maisemat, että unohtuu niitä ihaillessa jalkoihinsa katsella…
Toinen toistaan upeampia kuvia 🙂 Ihania kuin sadusta!
Mutta tämähän onkin satua – ja totta samalla. Kiitos, Miiwi.
Ai kun on ollutkin monipuolinen lamppuvalikoima siellä, oikein lamppumessut näkyy olleen.
Minäkin näitä pikkuisia tänään katselin, mutta oli niin sumuinen ja hämärä päivä ettei paljon kuvailusta mitään tullut. Hienoja valoja ja värejä olet löytänyt – taas näkyy miten hienot ja sävykkätt loppusyksyn värit ovat!
Harmaata ja pimeätä täälläkin tänään oli, kuvat on otettu useana päivänä. Ja lampuissa löytyy jokaiselle sopivia.
Ihanat varjostinvalaisimet ja niin hyvä valikoima. Kateelliseksi tulisi moisesta lamppuliikkeen omistajakin. Satumaisen kaunis ja mukava kuvasarja.
Kiitos, Valokki. Näitä on hauska bongailla ja kuvata.
Aivan valloittavan ihania lamppuja metsän pikkuväellä ♥
Olimme tänään metsässä keräämässä havuja havutöitäni varten.
Kiinnitin myös huomiota samaan juttuun, sammalikko oli tiheänään näitä erilaisia pikkuisia lampunvarjostimia. Täällä satoi sen verran rankasti, että jätin kameran suosiolla laukkuunsa.
Melkoisen kosteaa puuhaa havujen kerääminen sateisessa metsässä 😉
Oikein mukavaa alkavaa marraskuuta sinulle!
Tänään jätin minäkin kuvauksen suosiolla, sen verran kostea ja pimeä oli sää. Kuvat on otettu vähän aiemmin. Kiitos, Risusydän.
Hieno kuvasarja näistä lampuista. Upea bokeh ja valo useimmissa kuvista. Lisäksi kuvauksen kuvakulmat on kiinnostavia.
Kiitos, Jape. Kuvakulmista saa kiinnostavia, kun asettuu rähmälleen sammalikkoon…
Upeita pikkulamppuja ;);)
Niiden loistetta tarvitaankin marraskuun pimeinä hetkinä!
Hyvin on järjestetty metsän pikkuväen asiat. Kiitos, Hanna.
Oi kuinka kauniita nämä metsän pienimmät, oikeita vanhanajan jalkalamppuja montaa eri kokoa ja väriä. Sinä aina löydät nämä pienet ihanat yksityiskohdat metsästä, joita moni ei huomaakaan. Olisikohan pikku lappuja vielä jossain tällaiselle Mattimyöhäiselle:)
Iloista marraskuun alkua sinulle!
Kun ei ole kunnollista pitkää putkea, on katsottava lähemmäs. Sitäpaitsi tunnen olevani omimmalla alueellani mönkiessäni ojanpohjilla ja metsän sammalilla… Kyllä on pikku lamppuja edelleen ja paljon, mutta ovat näillä pimeillä keleillä hankalia kuvata. Nämä kuvat otin, kun oli vähän enemmän valoa. Olen huomannut, etteivät monet näistä pienistä ole moksiskaan pakkasista, loistavat vaan. Kiitos, Manteli.
Ja nämä toimivat tietysti aurinkoenergialla. Eikö vain?
Tottakai. Latautuvat aina, kun aurinko vähänkin pilkahtaa. Pilvisellä säällä latautuminen on hitaampaa, mutta toimii myös silloin.
Paljon pieniä lamppuja, tuollaisten kuvaaminen käy jumpasta 😉
Niinpä käykin, Tia.
Uskomattoman hienoja kuvia!
Millä objektiivilla? Mikä aukko ja aika?
Kiitos, Ina. Kuvat olen viimeistä lukuunottamatta ottanut Canonin 60 mm makro-objektiivilla, useimmat aukolla f2.8 ja ISO:lla 400.
Voi, kun ihania pikkusia lamppuja!
Mäkin katselin näitä samanlaisia ja joitakin kuviakin otin.
Mutta sulla on kyllä hyvä valikoima , voi valita mieleisensä.
Vaikka mä en osaa päättää, kun kaikki ovat niin kauniita!
Nämä ovat mukavia kuvauskohteita, pysyvät paikallaan ja jaksavat poseerata. Kiitos, harakka.
Aika matalana olet kulkenut pitkin mättäitä 🙂
Kontatessa näkee parhaiten pienet olennot.
Pikkuväellä on sieviä lamppuja.
Näitä riittää.
Kertakaikkisen mainio idea! Kuvat ovat ihanan herkkiä. Voi kun valaisinvalmistajat ottaisivat enemmän mallia luonnosta 😉
Olisivathan nämä aika tunnelmallisia. Kyllä Luontoäiti osaa. Kiitos, lepis.