Kokopäivätyötä

Jos ei sitä ole tekemässä, on se aina kuitenkin mielessä…

– Ahaa, tuolla sitä on.

– Lumen alta löytyy parhaimmat.

– Johan alkoi löytyä.

– Kuoret pois ja nam!

– Aina näitä vähän tippuu, kun pitää valikoida…

– Niinpä.

– Minulla on nyt siemenkiintiö täynnä vähäksi aikaa. Jospa haukkaisi hieman talimakkaraa.

– Nyt saadaankin ruokailla rauhassa, kun on tämä uusi verkkoviritelmä. Närhikopla tahtoi aikaisemmin rohmuta talipötköt isoihin kitoihinsa, jonnekin jemmaan veivät.

– Maistuu hyvin maapähkinätkin, kiitos!

– Ujostuttaa.

– Tulenpa uudelleen, kun on vähän rauhallisempaa.

– Kompostilta löytyy aina sattumia.

– Jaaha, pitihän se arvata…

– Kun ei kerran pääse talille, kelpaavat nämä puutarhajätteetkin mainiosti. En ole ronkeli.

Pihakuusen latvasta kuului iloista pulinaa. Pikkukäpylintujen parvi sinne pölähti käpyaterialle. Käyvät nappaamassa oksasta kävyn, vievät sen sopivaan paikkaan ja alkavat popsia siemeniä. Kovin käyttökelpoisen näköinen ruokailuväline onkin tuo nokka. Kuvausolosuhteet eivät olleet mitenkään hyvät, pilvistä ja hämärää, korkealta latvasta oli pikkuputkella vaikea kuikuilla kuvaa.

Ruoka oli kuusitiaisellakin mielessä kierrellessään kavereidensa kanssa kuusien oksilla. Porukassa oli joku töyhtötiainenkin.

Päivän aterian etsiminen on kokopäivätyötä pienille ja vähän isommillekin.

24 thoughts on “Kokopäivätyötä

  1. Monen kuukauden jatkuva tankkausrupeama on pienillä edessä, että jaksaa kevääseen. Onneksi on monenlaista ruoka-apua siellä tarjolla. Tuo verrkoviritelmä on varmaan hyvä närhinkarkotin, saavat tintitkin rauhassa osansa.
    Onpas jotenkin kirkkaan keltanokkainen mustarastas, melkein keväisen näköinen. Talvisinhan nokka yleensä tummuu myös vanhoilla koirailla.

    Mukava kavalkadi on siellä monenlaista siivekästä. Tuota kuusitinttiä on täällä kaupungissa aina joskus vähän ikävä, se on niin hauska pieni isopäinen veijari.

    1. Kun näitä seuraa, ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että kyllä syöminenkin työstä käy. Päivät lyhenevät ja yöt kylmenevät. Ihme, miten pienet selviävät. Sen jälkeen kun närhit olivat popsineet/jemmanneet pari talipötköä muutamassa päivässä, piti ryhtyä suojelutoimiin. Kaverini teki näitä verkkosuojuksia pari kappaletta, sijoitin ne eri puihin riippumaan. Hyvin on toiminut, pienet oppivat nopeasti kulkureitin alhaalta, yläraostakin pääsee talille.
      Tämän yhden ainoan mustarastaan olen nähnyt päivittäin ruokintapaikalla. Kovin on arka hän. Piti jäädä piiloon kuusen suojaan odottelemaan, että edes jonkinlaisen kuvan saisi.
      Kuusi- ja töyhtötintit ovat sellaisia metsäläisiä, mutta pistäytyvät välillä ruokinnallakin.

  2. Sinulla oli oikea lintusuma pihallasi, monenmoista purtavaa olet heille järjestänyt. Meillä nuo talipötköt joutuvat myös närhien saaliiksi, verkkoeste on hyvä keksintö. Menevätkö pienemmät linnut alapuolelta sisään, voisin myös tätä verkkoa kokeilla.
    Pikkukäpylintuja olen myös nähnyt korkeuksissa, ne ovat eksoottisen värisiä, vähän kuin papukaijoja. Mustarastaat ovat lähteneet pois jo aikoja sitten.
    Kiitos illan piristyksestä, lintusiin ei ikinä kyllästy.

    1. Tuossa uuvanalle juuri selitinkn verkkosuojusta. Talille pääsee sekä ala- että yläkautta. Alaosa on ihan avonainen, ylhäällä on levy suojana, mutta reunoilta pääsee myös verkon sisälle. Kannattaa laittaa, närhet rohmuavat aika nopeasti talipötköt. Pihallani pyörii sellainen puolen tusinan närhikopla, joten vähän liian tyyriiksi tulee tuon porukan ruokkiminen. Eivätkä ne edes kaikkea syö, vaan vievät jonnekin salaisiin kätköihin, joita eivät varmaan itsekään enää muista….
      Pikkukäpylintukoiras on tosiaan korean punainen, kuin toiselta pallonpuoliskolta. Hankala vaan on niitä kuvata, kun ovat aina korkealla kuusen latvoissa, missä kävytkin. Nytkin oli niin pimeä ja pilvinen päivä, ettei tämän parempaa kuvaa saanut. Laitoin sen vain siksi, kun siinä näkee, miten lintu ottaa kävyn mukaansa sopivaan paikkaan ja laittaa sen ikäänkuin ”telineeseen” havuihin kiinni ja alkaa syödä siemeniä.
      Kiitos, Manteli. En minäkään kyllästy näiden kuvaamiseen.

  3. Noilla linnuilla tuo ruokailu taitaa olla se elämän suurin haaste.
    Tuohan on hyvä kikka, laittaa verkkoa pötköjen suojaksi. Meillä käy harakat ja tikka hakkaamassa niitä, samoin kuin talia.

    Siementä menee ja siitäpä muistin, täytyy käydä kaupassa hakemassa noille pihan liitelijöille tankattavaa.

    1. Ruuhkaa tuntuu olevan ruokintapaikallani, vaikka ruokinta-automaatteja on neljä kappaletta, plus kaksi talimakkaraa kerrallaan sekä pähkinäautomaatti. Hyvin on toiminut tuo suojaverkko, talipötköt ovat liian arvokasta tavaraa närhien piilotettaviksi.

  4. Pätevältä näyttää toi verkkoviritelmä. Mä tein jo niin tiheen viritelmän punotusta 5 mm verkosta, ettei tintitkään saaneet syötyä pähkinöitä 8) Nyt mulla on samalanainen pähkinäsyötin. Kumma kyllä meillä närhille ei näy kelpaavan kuin pähkinät.

    1. Hyvin se on toiminut. Myös tuo pähkinäntarjoilulaite (komea sana!) on ollut sen muutaman euron väärtti. Jospa ne närhet siellä olivat niin mieltyneet pähkinöihin, että murjottavat nyt, kun eivät niitä enää saa…

  5. Mukavan paljon siellä vieraita käykin. Ja mustarastaskin vielä.. Käpylintua en taida olla edes nähnyt, komea nokka hällä! Viikolla ei ehdi yhtään seuraamaan vieraitten määrää, aina on kuitenkin tyhjä lintulauta odottamassa 😉 Yhden närhen olen nähnyt pihalla, ei tullut lähemmäs, mutta harakat käyvät kyllä kurkkimassa pihalla tarjontaa.

    1. Kyllä riittää. Ja hyvä niin. Tämä ainokainen mustarastaspoika on jokapäiväinen vierailija. Minulla käy puolen tusinan närhikopla, joka yrittää rohmuta kaiken mahdollisen. Närhienkin tietysti pitää elää, mutta varmasti pärjäisivät muutenkin. Tuo makkaran verkotus lopetti kokonaan sen ryöväämisen.

  6. Tänään en ole nähnyt kuin talitinttejä töihin kävellessäni ja sinulla riittää noita vierailijoita ja miksi ei riittäisi, kun on noin hyvät tarjoilut. Kunpa täälläkin olisi lunta, mutta tänäänkin oli melkein 7 astetta lämmintä ja sadekuuroja.

    1. Sulamaan päin ovat täälläkin lumet, vesi tippuu räystäiltä. Toivottavasti ei kaikki sula. Mutta eiköhän tuo oikea talvi vielä ehdi tulla.

  7. Taas hävisi kommenttini avaruuteen …????

    Ihanat lintukuvat sinulla taas – punatulkut varsinkin veivät sydämeni 🙂

    Mukavaa viikonloppua sinulle Irma!

    1. Oli heittänyt wp kommenttisi roskakoriin, mutta kaivoin sen sieltä pois. Joskus se tekee niin, mutta pitää opettaa tavoille… Kiitos näin toistekin, Hanna!

  8. Kauniita kuvia taas 🙂
    Kiva noita lintuja onkin seurata.
    Kissatkin ovat täpinöissään seuratessaan lintuja pöydältä ikkunan takaa leuka ja viikset väpättäen.
    Meillä on tänä syksynä ollut erityisen runsaasti närhiä ja harakoita.
    Yhtenä päivänä oli ruokintapaikalla ainakin 15 harakan jengi ja vielä viisi tosi isoa varista!
    Olivatkohan jollain yhteisellä vaelluksella pysähtyneet meidän baariin?
    Meillä on myös näkynyt runsaasti kuusitiaisia, vähän vaikea niitä on äkkiseltään erottaa hömötinteistä. Puukiipijänkin näin lopultakin pari kertaa, kuva jäi ottamatta, kun kamera oli jossain ihan muualla ja se kiipijä on tosi vikkelä, eipä hän paljon odottele, että saisi kameraa viriteltyä 😉
    Mukavaa marraskuista viikonloppua ♥

    1. Kiitos palautteestasi, Risusydän. Tuntuu, että kaikkia lintuja on nyt runsaasti, olisikohan hienolla kesällä osuutta asiaan. Ihan hyvä niin. Hassua tuo kissan väpätys ja ääntely sen katsellessa lintuja ikkunasta, muistan sen hyvin ajalta, kun oli useampikin kissa lasten pieniä ollessa. Vaikka puukiipijä ei juurikaan ihmistä säiky, on sen kuvaaminen tosi tuuripeliä, kun se jo painelee puunrunkoa ylös. Pitäisi melkein vahtia ja odottaa, että se lennähtäisi viereiseen puuhun. Minulle on pari kertaa käynyt niin, vaikken ollutkaan vahdissa, vaan kuvaamassa muita lintuja. Hyvää viikonvaihdetta sinullekin!

  9. Voi juku, kun hienoja kuvia taas oletkin saanut kameraasi tallennettua!
    Punatulkunkuvat ihan oikein todella upeat, kuin taulut!
    Mä tekisin sinuna niistä kuvat seinälleni.’
    Niissä on ne taustatkin niin todella upean väriset ja sopivat niihin lintujen väriin hienosti!

    Kaikki kuvat olivat upeita taas!

  10. Voi että sinulla on taas upeita kuvia! Katsoin pitkästä aikaa myös edellisiä postauksiasi ja näin, miten upeasti oli vanginnut vesipisaraan auringonsäteen. Minulla se ei ole onnistunut vaikka olen näitä arjen ”timantteja” yrittänyt kuviin vangita. Terkut sinne sisempään Suomeen, missä on jo ihanasti lunta. Meillä vielä sataa silkkaa vettä.

    1. Kiitos palautteesta, Anja. Kohta saadaan kuvat lumitimantteja, kunhan ensin pakastuu. Nyt on täälläkin lämpöasteita ja lumet tippuvat katolta. Jäisi edes maahan lunta, ettei ihan pimeätä taas tulisi.

  11. Mustarastaat on sitten veikeitä, kun ne oikein vääntää tuota päätä kuunnellessaan. 🙂 On kyllä kivat lintukuvat! 🙂

    1. Kovin arka vaan on mustarastas. Salaa yrittää käydä syömässä, ja käykin. Kiitos, Piia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s