Rautalammin Tyyrinvirta 14.12.2010.
Virralla talvehtii nytkin useita laulujoutsenia, näkyvissä oli kymmenisen lintua.
Virta höyrysi parinkymmenen asteen pakkasessa.
Hyvin sulautuu maiseman väreihin hän.
Vain keltainen nokka erottuu selvästi muusta ympäristöstä.
Mikähän siinä on, kun näitä komeita lintuja pitää aina kuvata uudelleen ja uudelleen…
Yksi joutsenista oli ihan selvästi tottunut saamaan syömistä virralla kävijöiltä. Harmi, kun ei ollut mitään mukana, kun hän noin kauniisti tuli pyytämään.
Seuraavalla kerralla sitten, tuli luvattua.
Muutaman kilometrin päässä olevalla Nokisenkoskella oli hiljaista.
Vain yksi koskikara näytti päivystävän.
Aurinko oli koko päivän piilossa pilviverhon takana ja valaistus oli sen mukainen.
Nokisenkoski, Vaajasalmen kylällä Rautalammilla. Monta puuta oli kesäinen myrsky kaatanut virran rannalta, mm. iso pahkapuu meni nurin juurineen.
irman kuvia 
Samansinistä täällä. Vain virtaava vesi puuttuu ja joutsenet. Mistä nuo hiutaleet tulevat? Taivaaltako? Tykkään.
Tuo pilviverho taisi ylttää aika leveälle alalle. Hiutaleet saat näkyviin WordPressin blogiisi näin: Ulkoasu/Lisäasetukset/ruksi kohtaan ’Näytä lumisade blogissani’. Sade näkyy 4.1. saakka, ellei ennen sitä ota ruksia pois. Olen nähnyt myös Bloggerin blogeilla lumisadetta, mutta niistä säädöistä en tiedä mitään.
Pidän tuosta sinisestä sävystä, aivan kuin olisi sininen hetki päivästä ja se tuo jotain salaperäisyyttä näihin kuviin. Vielä nuo kauniin huurteiset ja lumiset puut. Ihanaa!
Koko päivä oli tänään yhtä sinistä hetkeä. Vesikuviin sopii hyvin tuo sävy. Veden äärellä puut ovatkin erityisen paksussa huurteessa. Kiitos, Mirja.
Sinisen hetken kuvasi ovat kauniita ja tunnelmallisia,näiden hetkien vuoksi kannattaa vähän kärsiä poskien nipistelyä ja varpaiden kipristelyä. Sulokaulaiset joutsenet ovat sulautuneet maisemaan, kaukaa niitä ei välttämättä huomaa. Pikku koskikarakin osaa olla joskus näkymätön kököttäessään kivellä. Kiitos kauniista retkestä!
Pieni viima kävikin tänään reilussa pakkasessa. Mutta pukeutumisestahan se on kiinni, paljon kerroksia vaan. Kiitos sinulle, Manteli.
Kaunista sinistä tunnelmaa. Joutsenia on aina pakko kuvata, jos on mahdollisuus. Kaunista! Koskikaraa en ole vielä bongannut, vaikkakin olen kuullut sen olevan joella. Hyvää kannattaa odottaa.. Myös viitatiainen vierailee pihallamme ja tiklikin on nähty lähipellolla.. Kaikenlaista kummallista voi talvi tuoda tullessaan!
Viitatiainen ja tikli kuulostavat kovin eksoottisilta, kumpaakaan en ole nähnyt. Viime talvena Nokisella talvehti ainakin kahdeksan karaa, nyt näkyi vain tämä yksi. Mutta joutsenia taas oli enemmän kuin viime talvena. Kiitos, Elisa.
Virtaava vesi suo monille linnuille turvapaikan ankarankin talven keskellä. Suosikkilintuni, koskikara, tuntuu olevan tuossa sinun virrassasi melko vakiintunut talviasukki. Toivon, että pääsen koskikaran itsekin näkemään tänä talvena taas, mieluummin lähietäisyydeltä 🙂
Joka talvi tässä talvehtii laulujoutsenia. Karoja myös, molemmilla virroilla. Karoja näkyi Nokisella vain yksi, yleensä niitä on ollut enemmän. Virrat ovat sen verran leveitä, että vaikea on niistä lähikuvia saada. Kiitos, Jape.
Niin kauniita kuvia, onko joki sulana koko talven? Näyttä laajalta alueelta sulalta.Täällä on suurin osa jokien koskista jo jäätynyt. Joutsenet aina arvokkaan ja uljaan kauniita, olet saanut niistä upean kuvasarjan.
Virta pysyy kyllä yleensä sulana läpi talven, mutta sula alue supistuu kovina talvina. Tässä on sen verran kova virtaus, että pysyy jäättömänä. Joutsenet ovat aina hienoja kuvauskohteita. Kiitos, Valokki.
Onpa siellä sinivalkoista!
Se on näinä aikoina yleisimpiä väriyhdistelmiä 🙂
Niin todella kauniit kuvat taas!
Alhaalta toinen ja neljäs kuva ihan ihmeelliset satukuvat!
Ne vois olla vaikka tauluja seinällä!
Kyllä joutsenet ihmeesti tarkenevat, mutta niin kauan on hyvin, kun joki virtaa, että on joki auki jostain kohtaa, mistä pääsevät sukeltamaan ruokaa itselleen.
Hyvää Joulunaikaa sulle!
Kiitos, harakka. Kyllä tämä virta pysyy kylminäkin talvina sen verran jäättömänä, että joutsenet saavat kuroteltua pohjasta syömistä. Kokonaanhan ne eivät sukella. Kiitos, mukavaa joulunodotusta sinullekin.
Upeita maisemia ja hienoja lintuja, tuo pienikin.
Pieni taisi olla sorsa. Joutsenet ovat aina upeita. Kiitos, tia.
Kauniita ihania kuvia. Mutta tuntuu hassulta katsoa Joutsenia tuossa maisemassa…kun yleensä ne on ne linnut joita keväisin odottaa…Ja nyt ollaan talvessa.
Kyllähän nämä pärjäävät talvessakin, kunhan on syömistä. Joka talvi heitä talvehtii tällä virralla. Kiitos, sasaliini.
Aika kylmän veden kylpiköitä ovat nua linnut.
Kyllä he pärjäävät, on hyvät eristykset.
Onpas hienon pakkasensinistä ja komeat on joenvarren kuurat puissa – kylmää kyllä varmaan on, ei varmaankaan siellä pahemmin viitsi paikallaan seisoskella kuvaamassa.
Enpäs ole itse ikinä tavannut tuollaista puolikesyä laulujoutsenta. Täytyyhän sinun kyllä ensi kerralla viedä jotain tuliaista hänelle. 🙂
Virralla käy paljon lintubongaajia ja -kuvaajia, jotka varmaan myös tuovat syömistä linnuille. Harvemmin tuolla tulee käytyä, kun on naapurikunnan puolella useankymmenenen kilsan takana. Kylmä oli tuonakin päivänä, kuten kaikkina senjälkeisinäkin. Parempi kunnon pakkaset ja lumet kuin paljas maa ja räntäsade, pitää vaan pukeutua sen mukaisesti. Eipä ole montaa vuotta siitä, kun lumia sai odotella joulun yli, kuten järvien jäätymistäkin.
Sinisen hetken lumo on jotain aivan käsittämättömän kaunista.
Niin on, ja sitä sinistä hetkeä riittää nyt koko päivän.
Rautalammilla on vielä varsin puhtaat latvavedet.
Niin, ainakin vielä.
Ei mikään voita rautalampilaisia maisemia, Tyyrinvirtaa, Nokisenkoskea, Konnekoskea ja pikkuruista Karikoskeakaan. Hienoja kuvia kaikki ja ihan sydämessä läikähtää, kotiseutuni oi! Mutta kun kauas maailmaan läksin kulkemaan, niin muistot kertautuu näitä kuvia katsellessa. Ihanat talviset maisemat. Kiitos näistä, Irma.
Niin, nämä kosket varmaan pysyvät samannäköisinä vuodesta toiseen. Konnekoskellakin tulee käytyä usein, täältä nykyiseltä asuinpaikaltani kun kosket puuttuvat. Asuin aikoinaan myös Rautalammilla seitsemän vuotta, muutaman kilometrin päässä Nokiselta. Kiitos kommentistasi, Anja.