Kiitos, THK. Jotenkin oli riipaisevaa nähdä tämä joutsen yksinään virralla. Ystävänpäivää vietetään täällä -35 asteen ”lämmössä”.
Ihastuttavat kuvat. Minullekin tuli melankolinen tunnelma, kun katselin yksinäistä joutsenta sinisen usvan sylissä. Pitkä on talven pimeys ilman ystävää, onkohan puoliso menehtynyt vai eikö ole vielä löytänyt kumppania.
Kiitos, Manteli. Tämän joutsenen puoliso menehtyi jo aiemmin, joutsen talvehti koskella yksin jo edellisenä talvena. Toivottavasti löytää tulevana keväänä uuden kumppanin.
Hieman haikeaa, mutta ylväs ja kaunis lintu on joutsen!
Olen lukenut/kuullut joskus, että kyllä nämä leskeksi jääneet pariutuvat suruajan jälkeen uudelleen. Hyvää ystävänpäivää sinullekin.
Ihastuttavia kuvia, surumieli vain siitä, että joutsen on yksinäinen. Kaunis lintu Konnekosken sulassa vedessä. Tuleepa itsellekin kaipuu niihin maisemiin. Ja kevääseen, milloin nämä uljaat linnut lentävät mökkiniemen rannan yli päästellen trumpettitöräytyksiään laskeutuessaan läheiseen lahteen. Toivottavasti löytää kumppanin keväällä.
Rautalammin avoimilla virroilla pitää aika ajoin käydä, kun ei tässä naapurikunnassa ole sellaisia. Asuinhan aikoinaan noilla seudun useita vuosia. Hiljaisia ovat nämä talvehtivat joutsenet, Tyyrinvirralla talvehtii useampikin. Mutta keväällä töräytellään!
Liian moni tuntee yksinäisyyttä lailla tämän joutsenen.Ei kukaan ilman ystävää kuitenkaan ole, sen tietää myös joutsen, niitä tulee, kun kevät saapuu.
Laulujoutsen on viisas lintu, tietää enemmän kuin arvaammekaan. Kiitos, sinulle myös hyvää ystävänpäivää. Päivät pitenevät, nyt on jo viiteen saakka valoisaa. Pakkasta oli aamulla -34 astetta!
Koskettavan kauniit kuvat, ihan tippaa pukkaa linssiin. Kauniita niin kauniita, mutta hieman surumielisiä. Iloista ystävänpäivää kuitenkin sinulle:)
Kovin on viileään ilmanalaan jäänyt tuo yksinäinen joutsen, mutta kohta tulee jo seuraa…
Haikean sininen, melankolinen kuvasarja, joka symboloi myös osuvasti sitä, että moni on ilman sitä ystävää, näin ystävänpäivänäkin…
Kiitos samoin, Jape. Vaikka kohtahan tuo päivä on mennyt… Laulujoutsenia talvehtii noilla avoimilla virroilla joka talvi, isommalla Tyyrinvirralla varsinkin useampikin. Mutta tällä koskella vain tämä yksi. Voimalinjoihin menehtyi kumppani.
Luulisi palelevan, mutta vesihän on lämmintä. Eikä se jostain syystä edes jäädy jaloistaan kiinni.
Niin, ainakin näillä keleillä vesi on huomattavasti lämpimämpää kuin ilma… Näillä lienee jaloissaan ihmeellinen verenkierto, veri jäähtyy räpylöissä. Ei sula silloin jääkään niiden alla, kun eivät lämpiä. Meniköhän tuo nyt oikein…
Onpa kauniita kuvia. Erityisesti toisessa kuvassa on jotenkin ihmeellinen sininen satuhämärä.
Kyllä talvikuukaudet ovat pitkiä yksin oleilla ja elellä. toisaalta onneksi on tuollainen ruokapaikka sitten kokonaan hänellä itsellään, ei tarvitse kilpailla vähästä ravinnosta muiden kanssa.
Virrasta nousi pakkasella höyryä, mikä teki kaukaa otetuista kuvista hämäriä. Mutta ei se näissä haittaa, tunnelmaa vaan luo. Onhan se niinkin, kun ihan järkevästi ajattelee, että ruoka riittää paremmin yksikseen. Mutta siitä huolimatta olisi suonut hänelle kaverin.
Tunti aikaa ystävänpäivää. Kiitos toivotuksista, uuvana.
Irma: ”Tunti aikaa ystävänpäivää.”
No, ei kai se ystävänpäivä rajoitu vain yhteen nimettyyn päivään?
Viisi ensimmäistä kuvaa ovat kuin suuri runo yksinäisyydestä.
Kauniisti ilmaistu, Ari. Kiitos.
Voi miten kauniita mutta haikeita kuvia. Samaa mieltä kuin edellinen että ne ovat kuin runo.
Kaunista ystävänpäivää!
Kiitos, THK. Jotenkin oli riipaisevaa nähdä tämä joutsen yksinään virralla. Ystävänpäivää vietetään täällä -35 asteen ”lämmössä”.
Ihastuttavat kuvat. Minullekin tuli melankolinen tunnelma, kun katselin yksinäistä joutsenta sinisen usvan sylissä. Pitkä on talven pimeys ilman ystävää, onkohan puoliso menehtynyt vai eikö ole vielä löytänyt kumppania.
Hyvää ja Lämpöistä Ystävänpäivää!
Kiitos, Manteli. Tämän joutsenen puoliso menehtyi jo aiemmin, joutsen talvehti koskella yksin jo edellisenä talvena. Toivottavasti löytää tulevana keväänä uuden kumppanin.
Hieman haikeaa, mutta ylväs ja kaunis lintu on joutsen!
Ei voinut välttyä pienoiselta surumielisyydeltä tätä yksinäistä katsellessa. Mutta pian saapuvat taas kaverit.
Ihanat kuvat yksinäisestä joutsenesta. Toivotaan, että se kohta saa seuraa lajitovereistaan ja löytää todellakin uuden kumppanin.
Hyvää Ystävänpäivää!
Olen lukenut/kuullut joskus, että kyllä nämä leskeksi jääneet pariutuvat suruajan jälkeen uudelleen. Hyvää ystävänpäivää sinullekin.
Ihastuttavia kuvia, surumieli vain siitä, että joutsen on yksinäinen. Kaunis lintu Konnekosken sulassa vedessä. Tuleepa itsellekin kaipuu niihin maisemiin. Ja kevääseen, milloin nämä uljaat linnut lentävät mökkiniemen rannan yli päästellen trumpettitöräytyksiään laskeutuessaan läheiseen lahteen. Toivottavasti löytää kumppanin keväällä.
Rautalammin avoimilla virroilla pitää aika ajoin käydä, kun ei tässä naapurikunnassa ole sellaisia. Asuinhan aikoinaan noilla seudun useita vuosia. Hiljaisia ovat nämä talvehtivat joutsenet, Tyyrinvirralla talvehtii useampikin. Mutta keväällä töräytellään!
Liian moni tuntee yksinäisyyttä lailla tämän joutsenen.Ei kukaan ilman ystävää kuitenkaan ole, sen tietää myös joutsen, niitä tulee, kun kevät saapuu.
Hyvää ja kuvauksellista Ystävänpäivää Sinulle;)
Laulujoutsen on viisas lintu, tietää enemmän kuin arvaammekaan. Kiitos, sinulle myös hyvää ystävänpäivää. Päivät pitenevät, nyt on jo viiteen saakka valoisaa. Pakkasta oli aamulla -34 astetta!
Koskettavan kauniit kuvat, ihan tippaa pukkaa linssiin. Kauniita niin kauniita, mutta hieman surumielisiä. Iloista ystävänpäivää kuitenkin sinulle:)
Surukin kuuluu elämään. Kiitos, samoin sinulle kaikkea hyvää.
Hyvää ystävänpäivää Irma!
Kiitos, Sasaliini! Samoin sinulle!
Hyvää ystävänpäivää Irma!
Kovin on viileään ilmanalaan jäänyt tuo yksinäinen joutsen, mutta kohta tulee jo seuraa…
Haikean sininen, melankolinen kuvasarja, joka symboloi myös osuvasti sitä, että moni on ilman sitä ystävää, näin ystävänpäivänäkin…
Kiitos samoin, Jape. Vaikka kohtahan tuo päivä on mennyt… Laulujoutsenia talvehtii noilla avoimilla virroilla joka talvi, isommalla Tyyrinvirralla varsinkin useampikin. Mutta tällä koskella vain tämä yksi. Voimalinjoihin menehtyi kumppani.
Luulisi palelevan, mutta vesihän on lämmintä. Eikä se jostain syystä edes jäädy jaloistaan kiinni.
Niin, ainakin näillä keleillä vesi on huomattavasti lämpimämpää kuin ilma… Näillä lienee jaloissaan ihmeellinen verenkierto, veri jäähtyy räpylöissä. Ei sula silloin jääkään niiden alla, kun eivät lämpiä. Meniköhän tuo nyt oikein…
Onpa kauniita kuvia. Erityisesti toisessa kuvassa on jotenkin ihmeellinen sininen satuhämärä.
Kyllä talvikuukaudet ovat pitkiä yksin oleilla ja elellä. toisaalta onneksi on tuollainen ruokapaikka sitten kokonaan hänellä itsellään, ei tarvitse kilpailla vähästä ravinnosta muiden kanssa.
Hyvää ystävänpäivää sinulle myös!
Virrasta nousi pakkasella höyryä, mikä teki kaukaa otetuista kuvista hämäriä. Mutta ei se näissä haittaa, tunnelmaa vaan luo. Onhan se niinkin, kun ihan järkevästi ajattelee, että ruoka riittää paremmin yksikseen. Mutta siitä huolimatta olisi suonut hänelle kaverin.
Tunti aikaa ystävänpäivää. Kiitos toivotuksista, uuvana.
Irma: ”Tunti aikaa ystävänpäivää.”
No, ei kai se ystävänpäivä rajoitu vain yhteen nimettyyn päivään?
Joka päivä voi olla ystävänpäivä jos haluaa…
Eipä tietenkään rajoitu tuohon yhteen amerikkalaisten keksimään päivään. Ystäviä tarvitaan joka päivä.
Sykähdyttävän hienoja kuvia!
Kiitos, Ina. Kuvauskohteet ovat sieltä parhaimmasta päästä.