Nämäkin jäkälät tulevat koristeellisemmiksi, kunhan pakkasaamut laittavat niille kristallikuorrutuksen. Koskikaroja on jo tullut, kuulemma, Savonkin korkeudelle. Naapurikunnan Rautalammin koskilla niitä olen käynyt aina tiirailemassa. Talvella varsinkin niitä on kiva kuvailla.
Onpas kauniit pastellisävyt orkesterin taustalla ja vihreä/terrakotta pukee tuubistia.
Orkesteri esiintyi varjoisalla kivellä, mutta taustalla näkyi aurinkoista peltoa ja taivasta. Näistä saa taas ihan erilaisia kuvia toisenlaisessa valossa. Kiitos, Häivähdys.
Kävinpä katsomassa mukavan seikkailutarinasi. Olen sitä mieltä, ettei ole hienompia tai huonompia kuvia, on vain erilaisia näkemyksiä asioista. Jokaisella kuvaajalla on kuvissaan oma ’sormenjälkensä’. Kiitos, Birdwatcher.
Kyllä sä osaat olla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, kun taas olit noin tosi upeita kuvia ottanut, ja päässyt kuvaamaan oikein metsäorkesteria!
Ihanat värit kuvissasi!
Nämä töräyttelijät jaksavat aina innostaa kuvaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta jokainen on oma persoonansa, joten kahta ihan samannäköistä kaveria ei varmaan löydy. Kiitos, Harakka.
Upeita värejä, lumoudun aina kuviesi äärellä. Ihania 🙂
Torvet olivat varjossa kiven päälle, mutta tausta auringossa, siitä varmaan tämä värimaailma. Valo tekee värin, oikeastaanhan ne ovat sama asia… Kiitos, miiwi.
Haluaisin olla pieni ötökkä ja katsella ympärilleni kauniissa aluskasvillisuudessa. Onneksi tuot näkymät ulottuvillemme : )
Samantapainen ’lilliputtitoive’ tulee minullekin monasti mieleen. Kiitos, Mayo.
Tuo tuuba näyttää siltä että sietä törähtääkin kohta oikein aika soitot. Siinä on sitten isompikin kulkija ihmeissän että mistä kummasta se kuului 😀
Nämä on kyllä aina kestosuosikkeja, varsinkin nyt syksyllä, nyt on sammalten ja jäkälien paras aika, oikein helottavat joka puolella. Vielä kun on ollut niin lämmin syksy niin ovat tykänneet. Itsekin olen useamman kerran kontannut näitten perässä nyt.
Hyvin olet asetellut valon kuvissa, hienoja sävyjä ja heijastusvaloa.
irman kuvia 
Vielä on elämää maanpinnassa – ja hienoja mikromuotoja. Pian päästään ”koskikarajahtiin”.
Nämäkin jäkälät tulevat koristeellisemmiksi, kunhan pakkasaamut laittavat niille kristallikuorrutuksen. Koskikaroja on jo tullut, kuulemma, Savonkin korkeudelle. Naapurikunnan Rautalammin koskilla niitä olen käynyt aina tiirailemassa. Talvella varsinkin niitä on kiva kuvailla.
Onpas kauniit pastellisävyt orkesterin taustalla ja vihreä/terrakotta pukee tuubistia.
Orkesteri esiintyi varjoisalla kivellä, mutta taustalla näkyi aurinkoista peltoa ja taivasta. Näistä saa taas ihan erilaisia kuvia toisenlaisessa valossa. Kiitos, Häivähdys.
Upea kokoonpano ja halittu ikuistus.
Kiitos, Ari.
Hieno metsäorkesteri! Kävin itsekin ottamassa macrokuvia vähän aikaa sitten. Nämä ovat kyllä hienompia… 🙂
Kävinpä katsomassa mukavan seikkailutarinasi. Olen sitä mieltä, ettei ole hienompia tai huonompia kuvia, on vain erilaisia näkemyksiä asioista. Jokaisella kuvaajalla on kuvissaan oma ’sormenjälkensä’. Kiitos, Birdwatcher.
Kyllä sä osaat olla oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, kun taas olit noin tosi upeita kuvia ottanut, ja päässyt kuvaamaan oikein metsäorkesteria!
Ihanat värit kuvissasi!
Nämä töräyttelijät jaksavat aina innostaa kuvaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Mutta jokainen on oma persoonansa, joten kahta ihan samannäköistä kaveria ei varmaan löydy. Kiitos, Harakka.
Upeita värejä, lumoudun aina kuviesi äärellä. Ihania 🙂
Torvet olivat varjossa kiven päälle, mutta tausta auringossa, siitä varmaan tämä värimaailma. Valo tekee värin, oikeastaanhan ne ovat sama asia… Kiitos, miiwi.
Haluaisin olla pieni ötökkä ja katsella ympärilleni kauniissa aluskasvillisuudessa. Onneksi tuot näkymät ulottuvillemme : )
Samantapainen ’lilliputtitoive’ tulee minullekin monasti mieleen. Kiitos, Mayo.
Tuo tuuba näyttää siltä että sietä törähtääkin kohta oikein aika soitot. Siinä on sitten isompikin kulkija ihmeissän että mistä kummasta se kuului 😀
Nämä on kyllä aina kestosuosikkeja, varsinkin nyt syksyllä, nyt on sammalten ja jäkälien paras aika, oikein helottavat joka puolella. Vielä kun on ollut niin lämmin syksy niin ovat tykänneet. Itsekin olen useamman kerran kontannut näitten perässä nyt.
Hyvin olet asetellut valon kuvissa, hienoja sävyjä ja heijastusvaloa.
Tuntuu siltä kuin jäkälät oikein reimastuvat syksyn tulosta, kesällä ne ovat vaisumpia. Ja syksyn kunniaksi pitää aina töräytellä. Kiitos, Uuvana.