Elokuun lapsi

Tulitikun mittainen on liskovauva.

Mittakaavana ihan tavallinen rautanaula.

Syysauringon lämmössä voi ottaa pikapäikkärit.

Taisinpa torkahtaa.

28 thoughts on “Elokuun lapsi

    1. Pikkuinen varmaan tykkäsi niin auringossa paistattelusta, ettei kiinnittänyt minuun huomiota. Tai sitten olin niin käsittämättömän iso, ettei hahmottanut minua mitenkään. Kun ei heilu eikä hötkyile, näitä paasee kyllä lähelle. Olin noin puolen metrin päässä. Kiitos, Tillariina.

    1. Minusta tuo ’ylimääräinen’ nahka on liikuttava. Kasvunvaraa. Tällä oli myös sisko tai veli, emo piilotteli jossain. Luottavainen ja kaunis katse on pienellä. Kiitos, Tiitsa.

    2. Kiitos! Piipahdanpa sinunkin blogillasi illemmalla tai huomenna. Kiitos osoitteesta.

    1. Pikkuinen on syntynyt vasta nyt loppukesällä, joten tuskin on ehtinyt läkähtyä… Malli on kyllä kiehtova ja kuvauksellinen. Kiitos, Ari.

    1. Tänään kuvasin toista pikku liskoa, jolta oli häntä katkennut. Kiipeili lämpimälä sienällä iltapäivän auringossa. Kyllä nämä osaavatkin olla suloisia. Kiitos, Vikki!

    1. Nyt loppukesällä näitä liskovauvoja näkee lämmittelemässä esim. kivien päällä, rakennusten portailla, seinillä jne. Nämä vauvat vaan ovat kovin pieniä, tulitikun mittaisia eivätkä paljon sitä paksumpiakaan… Kiitos kommentistasi, Jaana.

  1. Ihan kuin krokotiilivauva, mutta onneksi pienempi. Ihanan uninen kaveri. Hienot kuvat.
    Tuttu on merkkisi vielä, minä olen loikkinut ties missä ja olin yli vuoden poissakin blogistaniasta. Nyt minulla on kuvablogi wp:ssä ja yleisblogi bloggerissa. Siellä olen Siira, mutta sekään nimi ei sinulle sano mitään, mutta Uuna varmaan kuulostaa jo tutummalta.
    Terveisiä kovasti aikojen takaa🙂

    1. Olipa yllättävää saada sinulta viestiä, Uuna. Kiitos. Tuo merkki on ollut minulla ihan alusta lähtien, kohta neljä vuotta. Olen varmaan liian laiska vaihtamaan… Hyvin vähän nykyään laittelen blogilleni mitään ja huono olen vierailemaan muidenkaan blogeilla. Jotenkin ihminen vanhemmiten hidastuu tekemisissän ja tekemiset vaan tuntuvat lisääntyvän. Kaikkeen ei riitä aika. Talven tullen olen luvannut itslleni terästäytyä täällä blogipuolellakin.

  2. Sisiliskot on miellyttäviä. Meilläkin noita lapsia on täällä pihassa juoksennellut. Ilmeisen hyvä kesä sekä niille että sammakoille. Kumpiakin on paljon. Hyvää saalistusonnea pienille. Talvi tulee kohta.

    1. Vararavintoa pitää nyt tankata talvihorrostamista varten. Pihallani asustaa myös pikkiriikkinen Sisi-vauva, joka on jostain syystä joutunut pudottamaan häntänsä. Uusihan kasvaa ajan mittaan, mutta näin myöhään loppukesällä tuo hännän kadottaminen voi vaikeuttaa talvehtimista, sisiliskon vararavintovarasto kun on sen hännässä. Toivotaan, että selviytyy ja jatkaa ensi kesänä kasvuaan. Sammakoita olen minäkin nähnyt paljon. Kiitos, Yamaba.

  3. Upeita kuvia! Näitä katsellessa vierähtäisi koko päivä. Laitoin sinulle Irma viestiä sähköpostiosoitteeseesi ja odotan kovasti vastaustasi.

  4. Moi! Hienoja kuvia sisiliskosta. Itse pidin eniten tuosta ensimmäisestä lähikuvasta. Myöskin E. Salosen blogissa on jo paljon sisältöä! Aiheena yleensä on luonto ja luontokuvaus. Joitakin kirjoitussarjojakin olen jo aloittanut, kuten ”Tunnistatko?” ja ”Kuvankäsittely luontokuvauksessa”. Blogini linkkivalikoima on myös kasvanut paljon! Blogini linkki: http://esalonen.blogspot.fi/.

    Tervetuloa blogiini,
    E.Salonen

    1. Kiitos palautteesta ja blogiosoitteestasi. Anteeksi, kun en aiemmin ole ehtinyt vastata. Kiirettä pukkaa näin syksyisin. Käynpä illemmalla kurkistamassa blogiasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s