Pöllömuorin näköhuolet

Olipa kerran Huuhkajamuori, joka asui keskellä metsää keskellä Suomea. Muori ei ollut enää kovin nuori, muttei vielä mikään ikäloppukaan, elämänsä vedossa oikeastaan. Hän eli rauhallista elämää netsässääään, kävipä välillä naapureitakin morjenstamassa. Lapset olivat lentäneet pesästä jo aikoja sitten, city-huuhkajiksi kaikki.

Pöllömuori tykkäsi tutkia ympäristöään tarkkaan, varsinkin kaikki pienet ja liikkuvat kiinnostivat häntä. Hyvä näkö oli muorilla aina ollutkin, hämärässäkin. Paitsi tänä kesänä. Muorista oli jo keväällä tuntunut siltä, ettei hän enää erottanut maastosta kaikkia pikku vipeltäjiä, eikä aina isompiakaan. Jokin oli nyt vialla. Oli kuin sumuverho olisi vedetty hänen silmiensä eteen.

Huuhkajamuori päätti selvittää asian. Hän oli kuullut muilta metsän asukkailta, että herra Repo tiesi paljon tällaisista asioista. Niinpä muori viuhtoi repolaisen tykö. Tämä vaikutti rauhattomalta, jopa kiireiseltä, ihan kuin häntä kiinnostaisi juuri nyt enemmän joen rantaan jätetyt kalanperkeet kuin muorin silmät. Vilkaisipa niitä kuitenkin.

”Ei näissä mitään vikaa ole. Turhaan sinä kallista aikaani tulet tänne tuhlaamaan.”

”Tule syksyllä uudelleen, silloin minulla on enemmän aikaa. Lomakin painaa päälle. Katsotaan, huononeeko se näkö tuosta vielä lisää kesän aikana.”

Niin lensi pöllömuori takaisin metsäänsä. Päätti, ettei ainakaan tämän herra Revon apuun enää turvautuisi.

Kesä meni nopeasti, jopa liian nopeasti. Niinhän ne nykyään menivät, kesä kesältä nopeammin.

Pöllömuorin naapurissa asui pirteä rouva Orava, joka oli näin loppukesällä ja syksyllä kovin touhukas kerätessään perheelle talviruokavarastoja. Kurrerouva kertoi tietävänsä paikan, missä saattaisi löytyä apua. Kerran hän oli käynyt silmävaivansa kanssa rouva Karhun puheilla ja saanut hyviä neuvoja.


Niinpä huuhkajamuori lensi rouva Karhun luo. Tämä oli ystävällinen ja rauhallinen, suhtautui muorin ongelmaan asiallisesti. Karhurouva oivalsi pian, että tässä tarvitaan lisätutkimuksia, joihin hänen taitonsa eivät riitä. Hän passitti muorin kiireesti muurahaisten luo kuusikon reunaan.

Muurahaiset asuivat isossa pesässä, joka oli leveä ja korkea, riittipä käytäviä ja kammioita maan allekin. Eri töihin oli omat erikoismuurahaisensa. Jokainen tiesi oman tehtävänsä. Ammattilaisten ottein he ottivat pöllömuorin tutkittavaksi. Monelta kantilta syynättiin pöllön pyöreät silmät.

Huonostihan pöllömuori näki. Sen huomasivat murkutkin. Nyt tarvittiin ihan uusia menetelmiä.

”Työnnähän pääsi ihan kokonaan keon uumeniin,” kehottivat muurahaiset.

Aika oudolta vaikutti tuo pyyntö pöllömuorista. Työnsi kuitenkin päänsä syvälle muurahaispesään.

Sielläpä surisi, vinkui ja paukkui! Aika kauan piti muorin siinä olla ihan hiljaa paikallaan, ennen kuin sai luvan vetää päänsä pois. Olipa mielenkiintoinen kokemus tämäkin, muori tuumi ja hihitteli itsekseen.

”Odottelet nyt muutaman päivän, niin ilmoitamme sinulle, mitä olemme saaneet selville,”selittivät ystävälliset muurahaiset.

Kovasti jännitti pöllömamma tuloksia. Tulihan sieltä sitten viesti pienen lähettimuurahaisen mukana. Pyrstölleen oli pyllähtää vanha rouva viestin saatuaan.

Kasvi. Mikä kasvi? Kukkako? Vai heinä… Hyvätapainen vieläpä. Hyvätapainen kasvi päässä. Mitä se siellä ja miten sinne on päässyt? Ja miksi ihmeessä siellä? Ja miksi juuri muorin päässä?

Pieni viestituoja ilmoitti myös, että pian ottaa yhteyttä herra Varis.

Kului muutama päivä ja Vaakku Varis pyrähti pöllömuorin luo. Vaakku selitti rauhallisesti, mitä seuraavaksi tehdään. Pöllön päässä kasvaa rikkaruoho, joka pitää kitkeä pois. Kasvi venyttää näköhermoja, mikä tekee näkemisen hankalaksi.

Pelottaa. Jännittää. Eihän päähän saa reikää tehdä. Sehän sattuukin. Hui.

”Ei satu. Sinä nukut, etkä tiedä siitä mitään. Herätetään sitten kun homma on hoidettu,” kertoili Vaakku viisaasti ja luottamusta herättävästi..

Mutta pelottaa se silti.

Viikko vielä.

(jatkuu)

Satu jatkuu taas. Ja tämäkin on tietysti ihan tosi.

Pöllömuorin aika kului miettiessä niitä näitä, syntyjä syviä. Elettyä elämää tuli kelattua useampaankin kertaan takaperin. Tulipa mietittyä, oliko kaikki tehty ollut ihan viisastakaan. Elettyä elämää kuitenkin kaikki, hyvinhän asiat nyt kuitenkin olivat.

Muorin naapurissa asuu mukava herra Viiru, joka ystävällisesti saattoi pöllähtäneen mamman sovittuun paikkaan, Hoitamoon. Lupasipa tulla vielä hakemaan takaisinkin kotimetsään.

Kummallinen asia tapahtui heti, kun muori pääsi perille. Kaikki jännitys ja pelko oli tipotiessään, hän tunsi olevansa hyvissä kynsissä ja nokissa.

Hoitamossa hyöri monenlaista apujoukkoa, kaikki tuntuivat tietävän oman hommansa ihan tarkkaan. Erityisen mieleenpainuva oli Pohjoisesta muuttanut rouva Kara, joka oli erikoistunut ruoan jakeluun ja kuuluttikin siitä kovalla äänellä Hoitamon toiselta laidalta saakka.

Vaakulla tuntui olevan paljon muitakin hoidettavia, joten Pöllömuori joutui vielä odottelemaan seuraavaan päivään itse operaatiota. Muorin sydäntä ja paineita mittailtiin, vertakin laskettiin. Kaiken piti olla kunnossa itse operaatiota varten.

Siinä odotellessa Pöllömuori sai tutustua mielenkiintoisiin potilastovereihin ja mitä kummallisimpiin vaivoihin, joista hänellä ei aiemmin ollut mitään tietoa.

Hirvirouva kärsi selkävaivoista, sama juttu rouva Saukolla. Herra Mäyrällä oli outo kapistus kätkettynä paksun turkkinsa alle, jokin kumma sykyttäjä se on, mistä muori ei ollut kuullutkaan. Rouva Kauriin siron pään kätköihin on asettunut pahatapainen rikkaruoho, jonka poistaminen on osoittautunut hankalaksi tavallisin keinoin. Kaikille uusille kavereille Pöllömamma toivoi hoitojen onnistumista ja paranemista.

Lopulta koitti sitten muorinkin hetki päästä hoitopöydälle. Ja sepäs tapahtuikin niin nopeasti, ettei tämä ehtinyt koko hommasta juuri mitään tajuta. Sitten vaan jokin ystävällinen ääni kukahteli, että koetahan herätä jo, kaikki on ohi nyt! Aikaa oli mennyt kolme tuntia, vaikka vasta äskenhän muori nukahti. Voiko pöllö enää pöllämystyneempi olla kuin tällaisella hetkellä!

Pöllömamman pyöreä homssuinen pää oli kääreessä, jossain silmän yläpuolella oli haava, jossa komeat kiiltävät niitit. Ja siellä höyhenien alla reikä, umpeen muurattu. Aika hömelö oli olo. Mutta hyvin oli rikkaruohon poisto sujunut ja juurineen oli pois kitketty. Ja sepäs oli helpottava tieto se! Kiitos kaikille auttajille, oli Pöllömuorin esimmäinen järkevähkönoloinen tunne ja ajatus.

Ensimmäisen päivän ja yön muori vietti tehostetussa hoidossa monien osaajien taitavissa käpälissä. Kävipä Vaakkukin tervehtimässä Huuhkajamuoria ja testailemassa heti tuoreeltaan tämän näkökykyä. Ja olihan se ihmeellistä: maailma näkyi taas ihan uudessa valossa, kaikki kohdallaan! Nuori herra Jänis piti tehovalvonnan loppuaikana tarkkaa huolta muorin voinnista, kunnes tämä pääsi toipumaan muiden potilaiden luo.

Monenlaisiin tuntemattomiin vaivoihin ikänsä terveenä elänyt pöllömuori sai nyt tutustua uusien kavereidensa kautta. Kaikilla heillä on yhteistä halu tulla terveiksi. Sitä vartenhan he olivat kaikki tänne tulleet. Paras mahdollinen tieto ja taito oli käytettävissä tässä ison metsän ja järven reunalla sijaitsevassa Hoitamossa.

Pari päivää kului Pöllykkämuorin pään putsauksesta. Olo on ihan hyvä siihen nähden, että päässä on reikä. Kotimetsään tekisi jo mieli, vaikka hyvä hoitohan täällä on. Saa olla passattavana ihan nolouteen saakka. Onhan kieltämättä mukava välillä syödä toistenkin pyydystämää ruokaa!

– Maltahan vielä jokin päivä, sanovat asiasta paremmin perillä olevat. Liikaa ei saa vielä riehua ja pitää antaa ystävien auttaa tarvittaessa.

Saihan muori sitten luettavakseen sen kertomuksen itse operaatiosta, nyt kun näki taas lukeakin kunnolla. Sepä vasta jännittävää tekstiä olikin! Eipä uskoisi, että tuo kaikki oli tehty juuri hänen päässään. Koukullakin kalasteltu. Huhuu.

Vieraitakin muorilla kävi. Tai vanhoja tuttuja ennemminkin. Muorin yksi poikasista pyrähti keikkakiireittensä lomassa ihmettelemässä mamman pöllämystynyttä oloa tämän juuri operaatiosta palattua. Havaitsi kuitenkin kyseisen olotilan olevan enemmän ulkoista kuin sisäistä laatua, ihan tavallinen entinen pöllömuorihan se siinä edelleen…

Rouva Kuvailijakin ehti työkiireittensä lomassa piipahtaa tervehtimässä. Ystävä vuosien takaa, Kaiken Pienen ja Ihmeellisen Taitaja, oli myös kuullut muorin hoitamoreissusta ja yllätti käynnillään. Mielessään kiitti muori kaikkia käynnistä, vähän juro kun on joskus ihan ääneen kaikkea huhuilemaan.

Lähtöpäivän aamuna Pöllömuori suki sulkansa ja valmistautui tapaamaan vielä nuoriherra Korpin. Tämän tehtävä oli antaa lopullinen lupa muorin paluulle kotimetsän kätköihin. Niinpä sitten kävikin, muori oli toipunut riittävästi, jotta kotimatka saattoi alkaa.

Huuhkajamuori pyysi karvaista kaveriaan herra Ilvestä viemään Viirulle viestin, että kotimetsään voisi palailla heti samana päivänä. Ilvesherra oli ollut Hoitamossa tapaamassa ystäväänsä rouva Kurkea, joka oli joutunut juuri ennen muuttomatkaa jäämään hoitoon pienen siipivamman takia. Ja niin loikki ilvesherra muorin kotimetsään viestiä viemään.

Ja Viiru, tunnetusti kiltti pöllykkä, tuli noutamaan edelleen vähän päästään pyörällä olevan muorin pois isosta Hoitamosta.

Viikko kotona on kulunut pikkuhiljaa arkeen palatessa. Päässä tuntuu edelleenkin, että jotain siellä on operoitu. Natisee, rutisee, ei sentäs kilise… Mukava on Huuhkajamuorin kotimetsässä taas olla.

Pöllömuori näkee taas. Kiitos kaikille auttajille!

58 thoughts on “Pöllömuorin näköhuolet

    1. Idea pukea omakohtainen ja ajankohtainen juttu faabeliksi tuli siitä, että todellisessakin elämässä useiden henkilöiden sukunimet olivat noita, Repo, Karhu ja Varis. Kiitos, Saila.

  1. Noin monimutkaisen vaivan hoitaminen vaatiikin tiimityötä. Onneksi pöllömuorilla on hyväätarkoittavia osaajia ympärillään. Toivottavasti neuvoista on ollut apua ja muori saa näkönsä kuntoon. Hieno kuvakertomus!

    1. Kiitos, Ina. Uskon, että pöllömuori on hyvissä käsissä ja satu päättyy hyvin.

    1. Totta joka sana, ns. oikeasta elämästä. Puettuna eläinsaduksi. Kiitos, KooTee.
      P.S. WP oli merkannut kommenttisi roskapostiksi. Onneksi ehdin sen sieltä pelastaa.

  2. Ihanaa tarinaa pöllömuorista! Kyllä sinun kaikki luontokuvasi ovat lumoavan hienoja. Ja tarinat myös.

  3. Kokokaima, kaunis satu ja syvällistä tulkintaa ihmisen elämästä. Odotetaan hyviä tuloksia ja ei toivoteta parasta vaan odotetaan parasta, koska niin se menee. Olen mukana kanssasi ajatuksissa. Liitän iltarukoukseenkin, se on jo niin pitkä, että täytyy mennä tuntia aikaisemmin nukkumaankin kuin ennen, heh heh. Itäsuomessa oli paljon eläinten nimiä karjalalaisilla. Odotan jatkoa!

    1. Kiitos sinulle. Tämän asian kanssa ei pöllömuorin näköjään tarvitse olla yksin. Kiitos kaikille myötäelämisestä. Viisas Vaakku Varis apujoukkoineen varmasti hoitaa homman mallikkaasti. Karjalaista alkuperää lienevät nämä eläinsukunimet, ovat nykyään levittäytyneet pitkin poikin maata, mutta erityisesti täällä itäisessä Suomessa heitä asustaa paljon. Jatkoa tulee.

    1. Kiitos paljon, Wiltteri! Kuvat ovat vuosien varrelta. Pöllömuori on ollut melko hiljaa viime aikoina juuri näiden näköongelmien vuoksi. Hankaloittaa myös toisten blogeilla vierailua. Jospa se tästä vielä valkenee.

  4. Voi juku, kun olikin hienosti kirjoitettu ja kuvat tukivat satua…
    Nyt odotankin jatkoa, mitä tapahtuu, kun kasvi poistetaan pöllöltä?

    1. Kiitos, harakka. Jännitys kohoaa, vielä viikko aikaa. Sinäkin sopisit hyvin satuun, hyvän onnen tuojaksi. Operaation jälkeen pöllömuori näkee taas paremmin vieraila sinunkin luonasi.

  5. Mukava tosisatu! Viehättävällä tavalla olet kertonut vaikean asian. Hieno on kuvituskin. Pöllömuori on hyvissä käsissä ja pääsee pian taas tiirailemaan luonnon ihmeitä.

    1. Kiitos Birdwatcher. Ensimmäsitä kuvaa lukuunottamatta kuvat ovat ottamiani. Karhu on tosin Ranuan eläintarhassa kuvattu. Repolaisesta olen useinkin saanut kuvia, tämä kulki tietä pitkin kotini ohi.

      Satu jatkuu. Viikon kuluttua on pöllömuorin pää ollut jo Vaakku Variksen käsittelyssä ja muori voi olla aika pöllämystynyt…

    1. Vaakku on viisas ja vakaanokkainen, ihan luotettavissa kynsissä on pöllömuori. Pöllömuori kiittää!

    1. Kiitos, Krissu! Piipahdin juuri katsomassa blogiasi, kivoja kuvia sinulla. Hyvää jatkoa!

  6. Koskettava tuo tarinasi, nyt kun sen ymmärtää omakohtaiseksi. Hienosti olet sen osannut kertoa ja kuvittaa ihanilla kuvillasi. Lämpimät toipumis-toivotukseni Sinulle!

    1. Kiitos, Ritva. Täällä olen vielä toipumassa, mutta enköhän jo alkuviikosta pääse pyrähtämään takaisin kotimetsään. Naapurin mukava Viirupöllö tulee katsomaan, että osaan perille. Ihan hyvä olo on nyt, vaikka olo onkin vielä jokseenkin pöllähtänyt.

  7. Liikuttava tarina. Sydämellistä kerrontaa, jossaon tunne mukana. Uskon kyllä Pöllömuorin saavan apua. Toivon hyvää kuntoutumista.

    1. Kiitos, aimarii. Hyvin meni operaatio Pöllömuorilta. Huomenna jo takaisin kotimetsään pöllähdetään.

  8. Hieno oli tuo jatko-osakin, paljon uskomattoman upeita kuvia! Ja mikä parasta, tarinalla on onnellinen loppu🙂 Kunhan vaan vielä muistat levätä ja ottaa rauhallisesti, että loppukin operaation toipumisesta sujuu hyvin!

    1. Kovasti on muorin pistänyt ottamaan päiväuniakin toipilasaika. Lepo taitaa olla niitä parhaimpia lääkkeitä tähänkin. Kiitos, Ritva.

  9. Kiitoksia ihanasta sadusta, tai siis tositarinasta!!! Muista levätä, kohta tulee paljon kaunista valkoista kuvattavaa ja talvilinnut.

    1. Kiitos itsellesi, Aila. Pöllykkä on levännyt ihan väsyksiin asti, jotain vipinää pitäisi jo saada aikaseksi. Kamera lähti tänään korjattavaksi, ei tietoakaan, milloin saan takaisin. Onhan minulla vanha pokkari jossain… Talvi saa kyllä jo tulla, paljon lunta ja pakkasta!

    1. Kiitos! Suurin osa on jo vuosia sitten otettuja, keräsin tähän satuuni sopivia. Ensimmäinen huuhkajakuva ei ole minun, vaan Mirja Nuutisen. Pyysin käyttää hänen kuvaansa, koska itselläni ei ole kuvaa huuhkajasta.

  10. Irma! Olet hieno tarinankertoja! On se onnellista että reissu sinne parantolaan on nyt onnellisesti ohi ja vaiva parannettu! Ja tarina tulee meille muillekin niin eläväksi kun se on noin hienosti kerrottu ja kuvitettu — ja jotenkin hyvin syvällisesti kertoo samalla elämän hauraudesta ja haavoittuvuudesta… Kiitos Irma kun jaat sen meidän kanssa…
    terv. Kirsi

  11. Arvasin kotiinmetsään olet päässyt, on näet havaittu jälkiä jo Hoitolan ulkopuolella. Ja mitä kaikkea tuletkaan vielä näkemään, uuttakin. Kivaa seon päästä omaan kotiin, ja hoidossa tulee oltua juri se aika minkäs se vaatii. Eli mukavia uutisia! Luontokuvat ovat sopineet niin rauhoittavan mainiosti kertomuksen matkalle mukaan. Eikus taas eteenpäin…..

    1. Kotimetsässä on hyvä asustaa, vaikka Hoitamossakin hyvää huolta pidettiin. Maa on saanut lumipeitteen suojakseen ja antaa valoa maisemaan. Ja kohtahan päivät alkavat taas pidentyä. Kiitollinen saa olla kaikesta avusta. Kiitos sinulle viestistäsi!

    1. On ollut mielessä. Usealtakin taholta olen saanut vastaavanlaisia kehotuksia. Saas nähdä nyt…

  12. hienostipa osasit taasen kertoa tarinana meille tämän jutun kuvineen kaikkineen. ja hyvä kuulla, että pöllömuori on saanut apua kun noinkin pelottava on vaiva kyseessä! toivottelen edelleen hyvää toipumista ja kaikenlaista tsemppiä sinne!

    (olen itse ollut vähän ryökäleen yksipuolinen bloginkäyttäjä, itse olen postaillut mutta blogikierroksia en ole sitten kerinnyt tekemään. siksi näin myöhässä kommentoin vasta nyt.)

    1. Kiitos! Onhan tämä ollut mielenkiintoinen kokemus kaikenkaikkiaan, mutta hyvinhän tässä kävi lopulta. Paljon on pistänyt asioita uuteen järjestykseen. Hyvin harvakseen on nyt blogia tullut päivitettyä. Tällaisia satujahan voisi enemmänkin värkätä tässä toipilasaikana.

  13. Toivomuksista totta; onnistunut leikkaus ja nyt on myös pakkasta ja lunta aivan riittämiin myös meillä. Maa on niin kaunis! Kuuntele joutessasi Jouluradiota ja nauti kaikista lahjoista mitä olet saanut ja kiitos kaikesta mitä olet meille muille antanut kuviesi ja tarinoittesi kautta.

  14. Toivon, että olet kuntoutunut hyvin ja tämä vuosi ja jaksat jossain vaiheessa taas bloggaillakin. Hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle.

    1. Kiitos, hyvää alkanutta vuotta sinullekin, aimarii. Hyvin olen kuntoutunut, näkö on palautunut ennalleen. Blogia on aikomus elvytellä kevään mittaan, kunhan saan uusia kuvia.

  15. Voi että miten ihana kertomus! Ja nämä kuvat vielä! Tästä pitäisi tehdä pieni kuvakirja teksteineen ja jaettavaksi sitten vaikka hoitoasemilla (onkohan se oikea sana?).
    Lääkärit voivat jakaa kirjan potilailleen, kaikenikäisille! Minä tulen sen heti hakemaan,
    kun se on valmis!

    1. Liisa, aika moni on tuota samaa ehdottanut. Ja nimenomaan lastenosastoille. Katsotaanhan nyt.

    1. Kiitos paljon, Eeva-Kaarina. Kyllä elämä nyt maistuu ja on hienoa käydä kevättä kohti ’uusin silmin’.

  16. Onnellinen loppu oli tällä tarinalla! Vieläkö päässä natisee, rutisee? Palautuiko näkö ennalleen?

    1. Ei rutise enää, eikä natisekaan. Vähän kutisee vielä välillä. Hyvältä tuntuu nyt, kun maailma näkyy taas oikealla tavalla. Iloisin mielin kohti uusia seikkailuja! Kerran vuodessa käyn vielä viiden vuoden ajan muurahaispesään pääni työntämässä, jotta näkevät, pysyykö siellä asiat kunnossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s