Aamut ovat aina erilaisia. Valoltaan, väreiltään, ennen kaikkea tunnelmaltaan.
Syyskuun viidennen aamu.
Kultainen valo.
Siimapalpakon aamuvalokylpy.
Härkälinnun myös.
Vaaleanpunainen aamu. Tiirat pesäkivellään heinäkuun lopulla. Saivat vielä ’iltatähden’ ensimmäisten poikasten lennettyä pesästä.
Kurkiperhe ohitti soutelijan aamunkajon aikaan.
Elokuisen aamun lempeä sumuvalo.
Härkälintuemo ja kohta jo aikuinen poikanen aamukalassa.
Kuikka kotijärvellä.
Laulujoutsenen lento aamutuimaan.
Värikäs aamu.
Uusi aamu sumun hälvetessä.
Kaikki kuvat olen ottanut aamusouduilla kotijärvelläni.
Mainokset
Upeat aamut! Kannattaisi ehkä joskus vääntäytyä sängystä auringonnousun aikaan.. se vain on niin vaikeaa, niin vaikeaa 😀
Mahtava kuva tuo värikäs aamu, näyttää kuin taivaanranta olisi tulessa.
Ellei sada kaatamalla, pyrin joka aamu käymään soutelemassa järvellä. Pari tuntia vierähtää monasti ihan huomaamatta. Kahta samanlaista aamua ei ole. Kiitos, Saila ♫
Aamuvirkku nappaa aina…parhaat sumukuvat.
Sumu on kieltämättä edukseen kuvissa. Kiitos, KooTee.
Huikean kauniit kuvat, ihanat aamut!
Sumu, aamu-usva tekee maailmasta satumaisen.
Olen jo monena iltana toivonut, että seuraava aamu olisi sumuinen, menisin metsään kuvaamaan hämppyjen verkkoja…..
Monena aamuna olen nähnyt noita hämyjen kosteita verkkoja. Ja niitä on paljon! Aurinko vaan nopeasti haihduttaa kosteuden ja tekee verkoista näkymättömiä. Kiitos palautteestasi!
Ihania kuvia taas, kummasti aamu tekee maisemista pehmeitä, se valo on vaan niin kaunis ja usva keventää.
Kiitos, Tia. Nyt syksymmällä (en sano syksyllä, koska on vielä niin kesäistä) aamusumut järvellä ovat komeita. Ne muuttuvat jatkuvasti auringon noustessa ja lopulta haihtuvat. Joka aamu uusi esitys.
Kiitos ihanista kuvista! Ja niiden jakamisesta!
Kiitos, Pike. Kiva kun kävit kurkkaamassa.
Upeita kaikki, muutama suorastaan henkeäsalpaavan kaunis.
Kiitos, Pirkkoinkeri!
Mykistävän kauniita kuvia.
Kiitos, Aimarii.
Aikaisella nousemisella on omat lahjansa, kauniit aamuruskot, linnut, laineet…kaunista, kaunista on. Taustala oleva luontokuva on niin tyyni ja seesteisen hiljainen.
Nyt syksymmällä auringonnousut ovat joka aamu myöhemmin, joten enää ei tarvitse kolmen-neljän aikaan nousta aamutunnelmiin. Nyt parhaillaan tätä raapustaessani kello on puoli kahdeksan ja aurinko nousemassa. Aamuissa on taikaa. Kiitos ♫
Entistä upeampia kuvia sinulla 🙂 voi mitä olenkaan jäänyt paitsi pitkäksi venähtäneen taukoni aikana. Yritän soluttautua blogimaailmaan löytöretkeilijän tavoin….
Aivan mahtavia kuvaushetkiä sinulle.
T: hanna
Hei Hanna! Et ole jäänyt mitään paitsi, itsekin olen aika harvakseen päivittänyt blogiani. Nyt syksyllä virittelen sitä uudelleen, pikkuhiljaa. Kiitos ♫