Sankassa sumussa soutelu tuo joskus eteen yllätyksiä. Tässä yksi niistä.
Ensin ei näy kuin sumua ja kuulu kuin heikkoa loiskintaa.
Epämääräisiä hahmoja sumun seassa.
Vähitellen alkaa selvitä…
Noista nokista ei voi erehtyä.
Koskeloiden kalastusretkikuntahan se siellä läträsi aamukalassa.
Se onkin vauhdikasta puuhaa se.
Klunks.
Sukelluspukua pitää välillä huoltaa.
Tuulettaakin….
Sitten taas mennään!
Tähystäjän perässä.
Veljekset/siskokset.
Porukassa on hyvä kalastaa.
Kimppatähystystä.
Kimppakalastusta.
Huilataan välillä.
Jatketaanhan taas.
Mihinkäs suuntaan sitten pitikään….
Aamun öttiäisiäkin voi nappailla välipalaksi.
Harjoitus tekee mestarin. Myös kalastusmestarin.
Niin jatkoi koskelopesue kalastusreissuaan ruovikon reunassa. Toki emokin oli mukana.
irman kuvia 
Oi mitkä tunnelmat ja mahtavat kuvat. Koskelot ovat ihania lintuja ja aamun usva kruunaa koko sarjan. Kiitos Irma tästä.
Salamyhkäisen sumun sisältä olet ottanut todella upeita kuvia!
Kiitos, PIrkkoinkeri. Myös tänä aamuna oli paksu sumu melkein puolillepäivin saakka. Laulujoutsenia, lokkeja ja sorsia näkyi nyt järvellä. Kuikkien ääntely kuului kauempaa. Ja teerien kukerrus!
Kiitos, Tiitsa! Kovin ovat sympaattista porukkaa nämä. Sumussa hiljaa veneellä lipuen pääsin melko lähellekin. Tosin kaikki nämä kuvat on rajattu, en ihan näin lähelle kuitenkaan päässyt.
Kaunis kuvasarja!
Kiitos, Wiltteri!
Hieno sumuinen setti! Kiva, että bongasit haikarani 😉 Lintukuvat ovat minulle sellaista TOSI harvinaista kuvattavaa, kuten varmaan olet huomannut.
Kiitos, KooTee! Olen ollut aika paljon ulkona näistä blogikuvioista (sen jälkeen kun hairahduin naamakirjaan), joten harvemmin olen käynyt kenenkään blogeilla. Yritän tehdä tässä parannusta ja paluuta blogien ihmeelliseen maailmaan, koska oikeasti tykkään siitä enemmän kuin naamailusta. Jospa syksypimeiden tullessa malttaisi kierrellä enemmänkin. Sen verran olen huomannut, että monet ’vanhat’ bloginpitäjät ovat edelleen hyvissä voimissa. Kuten sinä.