Kesän ja syksyn aikana on blogipäivitykset ”unohtuneet”, mutta nythän on hyvää aikaa käydä kuvia läpi. Aloitanpa näillä pienen kesävieraan ruokailu- ja nuuhkailukuvilla. Metsäjäniksen poikanen kävi monta kertaa päivässä tutkimassa kasvimaatani. Melkein kaikkea piti vähintäänkin haistella, monipuolisesti myös kasvisravintolan tarjontaa maistella.
Terve! Tulinpa taas.
Nuuh… Tuoksuu ihan syötävän hyvältä.
Sitten vähän lehtevämpää salaattia.
Herkkuannos.
Herneenvarsien houkutus.
Lutukkakin menettelee, vaikka aika tikkumainen onkin.
Mutta mitäs nyt löytyi! Porkkanamaa.
Pikku puputtaja ja porkkananvarret.
Purjojen juuretkin uppoavat nopeasti kasvavan poikasen masuun.
Peltokorte on kuulemma terveellistä.
Nytpäs on värikästä ruokaa…
Tätä taidankin vain haistella.
irman kuvia 
Tosi hellyttäviä, hienoja kuvia rauhallisesta pupulapsesta!
Kiitos. Pikkuinen oli melko luottavainen. Pääsin muutaman metrin päähän kuvaamaan. Kiva oli seurata sen touhuja.
Aivan ihania kuvia.
Kiitos, Arja 🙂
voi mikä suloisuus!
Mirja, olisitpa nähnyt livenä!
Kiitos Birgitta kaunista pupu kuvista , tuli lämin kesäinen tuntu 💖
Kiitos Nimettömälle, vaikken olekaan Birgitta, vaan Irma 🙂
Näistä kuvista tuli todella hyvälle mielelle!
Kiva kuulla (lukea). Se on tarkoituskin 🙂 Kiitos.
Ihanat, hurmaavat kuvat!
Kiitos! Kyllä tämä kaveri oli hurmaava luonnossakin 🙂
Ihastuttava tarina sekä sanoin että kuvin! Kiitos!
Kiitos käynnistä!
Heipä hei, pitkästä aikaa blogistaniassa taas…
Hienoja kuvia ja hyvässä valossa olet päässyt kuvailemaan. Usein nämä pömppii hämärissä ja kuviin jää vaan vauhtiviivat.
Taisi olla tämmöinen samanmoinen kukkaislapsi kun söi viime kesänä mun porkkanavarret ja koko hernemaan parturoi ihan sileäksi ennenkuin paljon edes versoa ehti. Supikoira avusti, jäljistä päätellen. En saanut itse teossa kiinni, mutta ei kai tämmöiselle herkuttelijalle olisi hennonnut jalkaakaan polkea. 🙂
Hei sinnekin! On tämä bloginpito jäänyt vähän huonolle hoidolle, mutta kesän kuvia peratessa ajattelin laitella näitä pikkupupun vierailukuvia, jospa innostuisi muutakin sitten. Ei tälle voinut vihainen olla. Kiva oli kun kävi. Eikä noin pieni olento paljoa kerralla syö. Herneenvarret olivat onneksi jo täysipituisia, vähän vaan alalehtiä napsi.