Ensin asteli rouva kynnöspellolla. Hidastahan kulku oli pehmeällä kynnöksellä.
Hyvin ehtii samalla ottaa pienet päikkäritkin.
– Mikäpäs kiire tässä onkaan, kauniina kevätpäivänä.
Pukki kompuroi perässä noin kymmenen metrin päässä.
Ympäristöä on hyvä välillä tarkkailla. Mikähän tuolla naksuttaa, talon nurkan takana…
– Päästiinhän lopultakin tielle.
– Tästä on hyvä jatkaa.
– Muori hei, älä jätä!
Nätisti kuljettiin tien reunaa pitkin.
– Vieläkös se naksuttaa…
Liikenne ei ole haitaksi tällä tiellä.
Parempi kuitenkin painua metsään.
Toivottavasti nähdään taas 🙂
irman kuvia 
Hieno keväinen kuvasarja metsäkauriiden menosta!
Kiitos, minttuli 🙂
Aivan uskomattoman hienoja kuvia olet kauriista ottanut, todella teräviä ja selkeitä!
Hieno tunnelma kuvissasi, niin kuin varmaan mielessäsikin, kun näitä kuvasit!
Kiitos!
Edellisessä postauksessasi kuvaamasi lintu myös niin kuin sitä saisi kosketella, niin lähellä se on!
Kiitos, harakka! Kauriiden eteneminen oli sen verran hidasta, että hyvin ehdin ottaa kymmeniä kuvia. Pysähtelivätkin välillä. Varmaan tuumasivat, että saa olla viimeinen kerta, kun kynnöspeltoa lähdetään ylittämään.
Edellisen postauksen kuukkelia kuvasin oikeastikin läheltä, muutaman metrin päästä. Kuukkeli on täällä harvinainen, pitää tietää paikat, missä ne asustavat. Nehän ovat hyvin paikkauskollisia, joten vuodesta toiseen kuukkelit löytää samoilta paikoilta – ainakin niin kauan kuin metsä pysyy pystyssä. Tuossakin kuukkelimetsässä on jo isoja aukkoja ympärillä.
Aivan mahtavat kuvat metsäkauriista! Ei voi kuin ihailla!
Kiitos, marjukka 🙂 Minulla oli tuuria.
Todella hienot kuvat!
Kiitos, Stalkkeri.