Aamu on elämän parasta aikaa. Ainakin minusta. Mitä aikaisemmin päivän heräämistä malttaa lähteä kokemaan, sitä parempi.
Aamuun liittyy usein sumu.
Lintujen aamuhuudot ja verryttelyt.
Joskus aamut ovat viileitä. Silloin höyryää härkälinnunkin hengitys.
Lepokivillä sumussa.
Vähitellen valo ottaa vallan.
Keskeltä järveä on hyvä seurata hienoa luonnonilmiötä, sumukaaren syntyä. Auringon noustessa korkeammalle sumukaari syntyy vastarannan sumuun.
Sumukaari kotijärven yllä.
Auringon ensi säteet ja ratamosarpio.
Järvisätkin.
Kun vesitatar alkaa kukkia, on jo elokuu.
Mainokset
Aamuhetket luonnossa ovat ikimuistoisia – ja aina varhaisen heräämisen arvoisia 💚
Kesällä jäävät usein yöunet vähiin, kun on päästävä järvelle. Aamussa on jotain mystistä. Se sitten haihtuu, kun aurinko on noussut riittävän korkealle.
Oi mitkä aamuhetket, upeita kuvia!
Kiitos, minttuli 🙂
Voi miten ihania kuvia! Voisi katsella pitkään ja hartaasti! 🙂
Kiitos! Saat katsella vaikka miten pitkään ja hartaasti 🙂
Ihanat tunnelmat! En lähes koskaan näe tuollaista, sillä mulla on uni parhaimmillaan nimenomaan aamuisin, joskus menee koko yö ennen kuin nukahdan kunnolla.
Sinulla on kyllä niin hieno sivusto blogeineen ja kaikkine puutarhajuttuineen, ettei sinun tarvitsekaan nousta kukonkieunnan aikaan! Käyn kyllä lukemassa blogiasi, mutta olen huono kommentoimaan. Kiitos kun jaksat siitä huolimatta käydä täällä kurkkaamasaa.
Aivan uskomaton herääminen uuteen päivään, mykistävä kuvasarja, Irma!
Kiitos palautteesta, susupetal.
Herkän, hiljaisen kaunista. Minimalismia. Terveiset!
Kiitos, terkkuja täältäkin! Tahtoo tämä kesä karata käsistä, mutta onneksi on vielä elokuu, lempparikesäkuukauteni. Aamusumutkin lisääntyvät, mustikat ja puolukat kypsyvät, sienet nousevat…. hienoa aikaa. Fb:ssä ei ehdi kuin pyörähtää joskus illalla, blogikierroksista puhumattakaan. Talvella sitten.