Heinäkuisena varhaisaamuna kukonlaulun aikaan – vai pitäisikö sanoa härkälinnun tervehdyksen aikaan, kuten videon alussa kuuluu – voi veneellä rauhallisesti huopaamalla päästä lähelle kuvauskohteita. Tällä kertaa näitä kahta nuorta telkkää, jotka heräilivät vesitatarten keskellä. Kaksikko ui sitten sieltä lähemmäksi, joten ei tarvinnut tällä kertaa muuta kuin odottaa paikallaan.
Sukelluspuvun hoitohan se on ensimmäisiä hommia herättyä. Sitten voikin ottaa taas aamupäikkärit.
Huomenta.
Taas niin ihania kuvia.
Kiitos, Arja 🙂
Mahtavat kuvat!
Kiitos, Susanna. Näitä on ilo kuvata. Ovat niin luottavaisiakin, että tulevat veneen lähelle suorittamaan aamutoimiaan.
Aamusi alkoi verkkaisasti linnun toimia seuraillen ❤
Verkkaisesti menee elämä nyt eläkkeellä ollessa muutenkin. Ilmeisesti sitä on jo niin verkkainen, ettei oikein ehdi mitään tehdä 🙂 Kasvimaa vie paljon aikaa, joten kuvaamiselle ei tahdo enää löytyä riittävästi tilaa. Ennen sitä ehti kesän aikana joka ötökän ja kasvin kuvata, nyt aika menee enimmäkseen haahuillessa. Järvellä kuluu aamuisin usein neljäkin tuntia, ihan vaan hissukseen huopaillessa, välillä kuvan napsauttaen. Kavereiden päivityksiä ei kunnolla tule seurattua, ei blogeilla eikä fasessa, mutta eiköhän tuokin asia korjaannu viimeistään talvella. Kesä on niin lyhyt, että sen viettää mieluummin luonnossa kuin koneen ääressä. Kiitos kun kävit. kaima 🙂