Elokuun loppupuolella sain viettää viikon ystävien mökillä Kutturassa. Tämä oli nyt neljäs kerta siellä, joten tiesin kuukkeleiden tulevan pihalle ennemmin tai myöhemmin. Tulivat heti, kun huomasivat savun tulevan piipusta ja liikettä pihalla.
Kuukkelit ovat sympaattisia ja uteliaita lintuja. Olin varannut tuliaisiksi pari talipötköä, jotka viikon aikana hävisivät parempiin nokkiin.
irman kuvia 
Naureskelin itsekseni, että ”kutturan kuukkelit” olisi uusi lempeämpi jollekin muulle kiroukselle, mutta nuo ovat nyt niin ihania ja pieniä ja kauniinvärisiäkin lintuja, että pysyn vielä vanhoissa lausunnoissa ja ”kutturan kuukkelit” voisikin olla iloisen ihmettelyn sanonta! Lämpimät terveiseni!
Juu, ei ole riittävästi ärriä! On ne niin ihania, ettei kyllä kiroilu tule mieleen ensimmäisenä. Kiitos, terkkuja sinnekin. Meillä jo syksyä ilmassa.
Meillä vielä vain 30C nurkilla, mutta onneksi ei metsäpaloja ja hurikaanituhoja ihan lähellä. Hauskaa loppuviikkoa.
Kiitos samoin, kaima 🙂
Mukavia kuvia kuukkeli-ystävistä. Varmasti hieno viikko siellä tosi tosi ylhäällä pohjoisessa (tsekkasin oikein Kutturan sijainnin).
Kyllä Kutturaan tekee aina uudestaan mieli. Tuntuu melkein kuin kotiin tulisi. On kaukana kaikesta Ivalo-joen rannalla vaaran rinteessä. Ei asu kylässä montaakaan asukasta. Tiekin päättyy siihen, mistä kääntyy pikkutie mökille. Turistirysiin ei ole mitään kaipuuta ja ne kierretään kaukaa. Kiitos!
Very nice indeed 👌!
Värikkäitä ja kauniita ja uteliaita lintuja, jotka on ilona siellä pohjoisessa. Tykkäävät kai ihmisistä, kun ymmärtävät tulla lähelle. 🙂
Tulevat siksi, kun arvelevat saavansa syömistä. Varsinkin nuotion sytyttäminen houkuttelee kuukkelit paikalle. Ihminen ja ruoka liittyvät yhteen. Vievät nyt jemmaan talvivarastoja, kuten serkkunsa närhi täällä etelämpänä.