Yksinäinen kalastaja, osa 3

 

Aamulla taas ihan pilvessä, kuten tapana näin syksyisin.

Tässä odotellessa on hyvä kuivatella kainaloita.

Selkenee jo.

Nälkä tässä alkaa jo ollakin.

Pienet aamuverryttelyt on hyvä tehdä, sitten vetreenä kalaan.

Tämä tekee gutaa selälle.

Kaulalihaksetkin oltava kalastajalla kunnossa.

Siivet myös.

Tottakai sukelluspuvun huolto kuuluu asiaan, monestikin päivässä.

Kohta valmista.

Särki tai ahven aamupalaksi, nam.

Mihinkähän suuntaan aluksi…

Sumukin kohta hälvenee.

Hieno päivä tulossa. Kalastajille ja muillekin.

 

Yksinäinen kalastaja, osa 2

Seuraava päivä alkoi tyynempänä, sumukin hälveni heti auringon noustua.

Merimetsokin oli kunnon kalastajan tavoin aikaisin hereillä.

Tämähän onkin uteliaan tuntuinen kaveri. No, molemminpuolista. Pukuhuolto oli ilmeisesti jo tehty heti aamutuimaan, nyt vaan kuikuiltiin omituista veneellä naksuttelijaa.

Tämä on ilmeisesti nuori lintu, kun on noin ruskea ja vaaleata mahapuolella.

Ihmettelen suuresti, kun sanovat tätä rumaksi. Komea lintu.

Otti paremman kuikuiluasennon.

Nyt alkaa selvitä, kuka tuossa veneessä raksuttelee.

Sehän on ihan naurun arvoinen oivallus.

Jatkuu seuraavassa numerossa…

Yksinäinen kalastaja, osa 1

Oli sumuinen aamu ja tuuli kävi pohjoisesta liiankin kovaa kevyelle soutuveneelleni, mutta uteliaisuus voitti. Ikkunasta olin nähnyt tumman ison linnun lentävän järveltä läheiselle lammelle ja kohta taas takaisin. Näytti ihan merimetsolta, vaikken sitä livenä ollut koskaan nähnytkään, niin kuvissa kuitenkin. Karimetsoja kylläkin Jäämeren rannalla, melkein samannäköisiä ovat. Sitä piti heti auringonnousun aikaan lähteä tutkimaan.

Suunnistin lokinpesäkivelle, koska siellä yleensä kaikki linnut tykkäävät viettää vapaa-aikaansa. Jo kaukaa näki, että merimetsohan se siellä lakisääteisellä tauolla.

Ei kuitenkaan toimettomana. Sukelluspuvun hoito on elintärkeä toimenpide sukeltavalle kalastajalle.

Aurinkokin rupesi vähitellen puskemaan sumun läpi ja antoi väriä maisemaan.

Sitten vielä tuuletus.

Ja testaus.

Ja eikun kalaan!

Jatkuu seuraavassa numerossa…

Kutturan hätähousu

Nyt tuli kiire. Onneksi on huussi lähellä.

Vielä vähän…
Ehdinpäs ajoissa.
Nyt on taas hyvä jatkaa puputtamista.
Kaikenlaista pikkupupulle sopivaa ruokaa…
Mustikoita ja variksenmarjojakin on paljon.
Taidan kuitenkin maistella noita lehtiä.
Mums.
Kyllä näillä rehuilla kasvaa isoksi pupuksi.
Talvikin tulossa, pikkuhiljaa puvunvaihto valkoiseen ja lämpöiseen. Täällä pohjoisessa Lapissa talvi onkin pitkä, luminen ja kylmä.

Telkkänuorten aamunavaus

Heinäkuisena varhaisaamuna kukonlaulun aikaan – vai pitäisikö sanoa härkälinnun tervehdyksen aikaan, kuten videon alussa kuuluu – voi veneellä rauhallisesti huopaamalla päästä lähelle kuvauskohteita. Tällä kertaa näitä kahta nuorta telkkää, jotka heräilivät vesitatarten keskellä. Kaksikko ui sitten sieltä lähemmäksi, joten ei tarvinnut tällä kertaa muuta kuin odottaa paikallaan.

Sukelluspuvun hoitohan se on ensimmäisiä hommia herättyä. Sitten voikin ottaa taas aamupäikkärit.

Huomenta.

Haapanaperheen rantaelämää

Kesä menee niin vauhdilla, ettei tahdo mukana pysyä. Eläinlapsetkin kasvavat nopeasti aikuisten kokoisiksi ja näköisiksi.

Kotirannan lahdella olen seurannut soutuveneestä haapanaperheen touhuja. Tässä muutamia kuvia ja videokooste heinäkuun 2020 ajalta.

 

Vesitatar kukkii, ulpukkakin vielä.

Haapanamamma pitää tarkkaan silmällä lasten touhuja.

Turvallisesti emon kanssa.

Rehevältä lahdelta löytyy hyvin syömistä.

Soutajaa on hyvä pitää silmällä, vaikka pysyykin ihan siedettävän välimatkan päässä.

Pesue oli alunperin isompi, nämä kaksi jäi kasvamaan.

Hiljaa huopailemalla pääsee häiritsemättä seuraamaan perheen ruokailua.

Nämä kuvat on otettu kauempaa kuin miltä kuvissa näyttää. Zoomilla kuvattu ja kuvat vielä rajattu melkoisen paljon.

Kelluslehden kukkakin maittaa.

Emo opastaa.

Turvaväli kuvattaviin on aina hyvä olla riittävä, niin ei ruokailu häiriinny.

Yhdessä on poikasten kiva etsiä sattumia.

Ruokailun jälkeen vuorossa pukuhuolto.

Ja sitten päikkäreille. Mamma vielä varmistaa, että lapset saavat nukkua rauhassa.

Soudettuani kauemmaksi myös emo rupesi päikkäreille.

 

Telkkälapset

Lapset kasvavat nopeasti. Eron huomaa jopa päivittäin näistäkin telkänpoikasista. Uusia asioita opitaan emon opastuksella.

Varhaisena kesäkuun aamuna telkkäpesue ui lepokiveltä rantaruovikkoon ja kortteikkoon ruokailemaan. Soutuveneellä hiljakseen huopaamalla pääsin ihan lähelle häiritsemättä seitsikon touhuja.

 

Vielä vähäsen

Kesän tulo ei voi enää olla kaukana Pohjois-Savossakaan, jos vanhaan sanontaan on uskomista. Kotirannan lepän oksalla lauloi tämä västäräkki varhain aamulla 24.4.2020. Pyrähti sitten Niiniveden jäälle ruokaa etsimään. Alla linkki videopätkään.

https://www.youtube.com/watch?v=4CC9MlhKiZM

 

Odotetut

Aamulla järvi raikasi kurkien huudoista. Taas on palattu pesimäpaikoille.

Vähän ennen  auringonnousua.

Aamutoimia.

Yhdessä on hyvä.

Lähdetäänpäs syömään.

Paluumuuttoliikenne oli vilkasta koko edellisen päivän. Osa jatkaa matkaansa pohjoisemmaksi.

Aurinko nousi juuri.

Tervetuloa ja hyvää matkaa edelleen!

 

Tässä sama ja vähän enemmänkin äänen kanssa:

https://www.youtube.com/watch?v=iESq7NUZsHY

Joutsenten elämää Niinivedellä

Laulujoutsenia tulee paljon kuvattua kotijärvellä. Maaliskuussa saapuvat vielä jäiden aikaan, myöhään syksyllä lähtevät, usein vasta joulukuussa, jos järvi on vielä jäätön.

Viime kesänä sain seurata joutsenperheen kasvua alusta lähtien, kun pesä oli ihan kotirannan läheisessä saaressa. Veneestä kauempaa pystyi näkemään hautovan emon. Ja lopulta pitkän haudontajakson jälkeen untuvikot olivatkin jo uimassa ja ruokailemassa vanhempiensa kanssa. Poikasia oli alunperin kuusi, mutta jossain vaiheessa yksi niistä katosi, melko isona.

Koostin tähän esitykseen vuoden 2019 aikana otettuja kuvia. Kannattaa laittaa kokonäytölle alhaalta oikealta.