Vuosikymmen kuvablogia

Marraskuun 2. päivänä 2008 se alkoi, kuvablogin värkkääminen. Vaikka aktiivisuus päivityksissä on vaihdellut aika ajoin, ei tästä ole malttanut luopuakaan.

Tilastoista näkyy, että kuvia on blogilla yhteensä 6442, julkaisuja 1491, kävijöitä 438824, kommentteja 12216. Hyvä tästä on jatkaa toisellekin vuosikymmenelle.

Laitoin tähän yhden kuvan jokaiselta vuodelta 2008-2018.

2008   Tämä kuva suon pikku hirviöistä oli ihan ensimmäinen julkaisu. Kihokkeja on tullut sen jälkeenkin joka kesä kuvattua.

2009   Pikku kettu mustikkametsässä oli tuon kesän huipputapaaminen.

2010   Juhannuksenviettäjät rämesuolla suopursun lehdellä. Eivät pitäneet kiirettä, suokeltaperhoset.

2011   Toukokuun alussa kukkii kaarnikka (variksenmarja). Kukinta menee nopeasti ohi ja saattaapa jäädä huomaamattakin.

2012   Kesä parhaimmillaan, unikko kukkii, kimalainen pörrää ja kukkahämähäkki vaanii saalista.

2013  Varhaisen toukokuun lopun aamuna olin soutelemassa ennen töihin lähtöä. Kaukaa katsoin, että noita kiviä ei ole ennen ollut tuossa kohtaa järveä. Hirvethän siinä olivat juuri tulleet veteen Hirviniemestä ja kahlasivat rantavedessä. Uivat sitten takana näkyvään saareen, ylittivät sen ja uivat taas saaren takaa toiselle rannalle.

2014   Ukkometson tapaaminen oli alkukesän komeimpia kohtaamisia.

2015   Metsäjäniksen poikanen kävi monena päivänä kasvimaallani hommissa. Tässä vuorossa lutukan kitkentä.

2016   Töyhtötinteillä oli pesäkolo lahossa lepänpökkelössä järven rannassa. Veneestä huomasin niiden touhut. Varovasti liikkuen lintuja häiritsemättä sain kuvattua pariskunnan pesintäpuuhia.


2017   Talvinen sateenkaari 28.1. aamulla. Kaari syntyi, kun auringon noustessa alkoi sataa jäätävää vettä. Aamukävelyllä jäällä kuvattu.


2018   Huhtikuisen päivän iloinen yllätys, palokärki hakkaamassa pesäkoloa haapaan.

Vaikka pyörin myös facebookissa, twitterissä, instagramissakin vähäsen, on tämä blogi minulle kuitenkin mieluisin. Jatkukoon siis säännöllisen epäsäännöllisesti, kuten tähänkin asti.

https://web.facebook.com/irmakaarina

 

Mainokset

Aamunavaus

Lauantaiaamuna pikkupakkanen, sumua, tyyntä. Vene vesille ja huopailemaan.

Kolme varttia auringonnousuun.

Marjapuuroa.

Sumu nousee.

Vielä vartti tulipallon näkymiseen.

Nuori lokki lepäili kivellä. Emo vahti reimarin nokassa. Muut lokit ovat jo lähteneet. Pahnanpohjimmaisen kasvua on pitänyt jäädä odottelemaan.

Sumu peitti auringonnousun, mutta valoa riitti silti.

Oikeastaan tällainen maisema on mielenkiintoisempi kuin kirkas auringonpaiste.

Hiidenvuori kuoriutuu sumusta.

Uusi päivä alullaan. Hieno päivä siitäkin tuli.

Pohjoisen matkaajat tauolla

Järripeipot pysähtyvät joka vuosi muuttomatkoillaan kotipihallani, niin tänäkin syksynä.


Värikkäät järrit sulautuvat hyvin syysväreissä olevaan pihapihlajaan.


Viherpeippo ei tykännyt, kun pohjoisen serkku yritti asettua sen vakiopaikalle istumaan.

Kirjava koiras.

Hyvää matkanjatkoa! Keväällä ehkä taas tavataan.

Syyskuun kulkijoita

 

Joitakin aamuisia kohtaamisia teillä ja pelloilla. Ihan kotimaisemissa.


Tämä komistus ylitti pellon ihan kotipihani vierestä. Ikkunasta huomasin hirvisonnin ja äkkiä ulos kameran kanssa.


Mikäs se siellä naksuttaa…


Joitakin minuutteja naksutuksen aiheuttajaa pohdittuaan hirven reissu jatkui metsän peittoon.


Hiljaisella metsätiellä varhaisena syyskuun aamuna kohtasin kymmenen nuoren teeren parven kiviä nokkimassa.


Rauhallisesti otettiin tilanne molemmin puolin.

Puolipukeinen.

Kurkiperhe käy pävittäin kotitiellä kiviä popsimassa. Koko kesän olen saanut seurata poikasen kasvamista.


Nuori kurki alkaa olla jo aikuisen mitoissa, väritys vielä kesken.


Sepelkyyhkyparvi pyrähti myös paikalle.


Puinnista jääneitä jyviä syömässä. Kotipihalta kuvattu tämäkin.


Kotilammen yllä aamusumua. Kurkipari pesii lammen rannassa joka kesä.

Pyyn tyylikäs soratien ylitys.

Nyt tarkkana, ettei tule moottorihirviöitä.

Kohta turvassa.

Soratien kivet kelpasivat myös nuorille metsoille.

Metsoja oli kaikkiaan viisi.

Koppelo.

Nuori ukko.

 

 

Pesästä pois ja takaisin

Hyvin sujuu jo lento.

Kääntyy…


Pesää kohti.

Onnistunut laskeutuminen.

Kotipesään on hyvä palata lentoharjoituksista. Veli/siskokin tuli. Huilataan välillä. Jospa emo toisi kohta kalaa.

Tänään käytiin istumassa vanhempien tähystyspuussa.

Minä kanssa!

Emo ottaa aina tuon ylimmän oksan.

Osuinpas oksalle.


Hyvähän tästä on tähystellä.

Kunhan esnin opitaan kunnolla lentämään, suunnataan kohti Afrikkaa talveksi. Näin vanhemmat ovat kertoneet. On se pitkä matka. Mutta keväällä tullaan taas takaisin pohjoiseen.

 

 

Odottavan aika on pitkä

Härkälinnuilla on nyt poikaset. Kalaa uppoaa pieniin nokkiin ja masuihin uskomattoman paljon. Toinen vanhemmista käy kalassa, toinen vahtii lapsia ruovikon suojassa.


Jokohan sitä kohta tulee….

Odotellaan tässä nyt vaan ihan rauhassa.

Tuolla kaukana näkyy isi kalastelevan…

Minäkin tahdon välillä selkään!

Sinun vuoro tulee aikanaan. Annetaan nyt pikkusiskon olla välillä.

Jos minä sitten tässä ihan vieressä odottelen sitä kalaa.

Parempi että uitte molemmat, niin ei tule riitaa.

2018-06-28 328 copy

Kohta saatte ruokaa.


Tehdäänpä pikku lenkki tässä odotellessa.

Emo ui aika lujaa…

Eikös jäädä tähän, ei emo mitään huomaa.

Tuoltakohan sitä ruokaa kohta tulee…

No nyt!

Taisit tätä jo odotellakin.

Jospa tämä riittäisi vähäksi aikaa.

Nielaisehan nyt vaan, kyllä se menee!

Nyt voi toinen ottaa masu täynnä nokoset emon siiven alla. Katsotaanpa hyvä kalapaikka, niin saat sinäkin kohta.

Vielä on kesää jäljellä pientenkin opetella kalastuksen niksit. Sitä ennen voi harjoitella vaikka hyönteisten pyydystämisellä.

Nakuttajan kevättä

Uuden pesäkolon takominen alkaa olla jo hienosäätöä vaille. Ei onnistu joka tipulta tämä homma, mutta palokärki nakuttelee koloja vaikka muille jakaa. Ja niinhän se oikeasti jakaakin, vanhat kolot jäävät muiden kolopesijöiden käyttöön.

Haapa on hyvä puu pesäkololle. Ja muutenkin.

Aika monta kertaa saa näitä kantaa ulos, ennen kuin pesäkolo on valmis.

Mitähän tuolla tapahtuu…

Nyt ei vaan jouda ottamaan selvää, työt kutsuvat.

Tätähän riittää.

Tämä purujen viskaaminen on aina kivaa!

Tulosta syntyy nopeaan tahtiin.


Ja taas lastut lentelee!

Helppoa kun sen osaa!

Lakisääteinen tuijotustauko.


Jospa katselisi välillä ulkopuoleltakin.

Ihan hyvältä näyttää.

Ovenpielissä vielä vähän hiomista.

Riittävästi on tilaa isommallekin porukalle.

Tästä on sitten hyvä ruokkia lapsukaisia.

On se hieno.