Paluumuuton riemua

Lunta ja jäätä oli vielä paksulti laulujoutsenpariskunnan palatessa talvilomalta kotijärvelleen Pohjois-Savoon 4.4. Merkkitapahtumaa juhlistettiin tietysti laulaen ja tanssien.


Kiitos!

Mainokset

Tupatarkastus


Kevät painaa päälle. Aika katsastaa kesämajatarjontaa. Tämä näkyykin olevan ihan uusi, vaikka on tuossa jo syksystä asti roikkunutkin. Talviruokinnalla on sitä tullut jo vilkuiltua.

Hyvältä näyttää tästäkin näkövinkkelistä.

Tutkitaanpa lähemmin.

Ihan siistiltä näyttää.


Maisemakin tuttu ja turvallinen.

Tämä otetaan harkintaan.

Rääpäsy Riisillä

Riisitunturille torstaiaamuna 21.9. varttia vaille seitsemän. Tihkusade ei lannistanut kahta pientä kulkijaa. Aurinkokin juuri nousemassa, jossain.

Tunturin persoonallisiin asukkaisiin oli kiva tutustua nousun aikana.

 

Tämäkin tervehti iloisesti ja kannusti vaan jatkamaan.

Ikivanha levähdyspaikka ei nyt houkutellut istumaan.

Riisitunturi ja suot kuuluvat yhteen.

Huipulla tuuli ja tihutti. Sade loppui vähitellen, kun aloimme laskeutua polkua alas.

Yllättäen maisema valaistui.

Kasvusto kimmelsi kauttaaltaan kosteassa maastossa. Kuvaan sitä ei saanut vangittua.

Kovasta yrityksestä huolimatta tulipallo ei päässyt kokonaan pilviverhon läpi. Onneksi. Ei tullut sinitaivasta ikävä tässä hienossa pehmeässä valossa.

Riisitunturilla puut ovat persoonallisia yksilöitä, jokainen erilainen.

Kitkajärvikin näkyi, ainakin vähän.

Suoheinän ruskaa.

Pikku vanhus.

Kuukkeleiden kohtaaminen tekee aina iloiseksi.

Kivi tulessa. Riekonmarjan lehtien punastelua.

Riisillä on aina kiva pyörähtää. Säällä kuin säällä.

Keisarillinen visiitti


Syyssateiden välissä on aurinkokin toki näyttäytynyt. Eräänä sellaisena hetkenä 13.9. tupsahti kasvimaan kääpiösamettikukkaravintolaan komea vieras.


Ainoana asiakkaana keisarinviitalla oli valinnan varaa tarjoilupisteiden suhteen.

Vinhaa vauhtia vaihtoikin hän jakkaralta toiselle.


Ilmeisesti tarjoilu oli ihan kelvollista.

Asiakas viihtyikin pitkään mesibaarissa.

Keisarillinen viitta hulmuaa.

Hyvin maistuu.

Kiitos käynnistä!

Tervetuloa taas!

Aamuisin

Aamu on elämän parasta aikaa. Ainakin minusta. Mitä aikaisemmin päivän heräämistä malttaa lähteä kokemaan, sitä parempi.

Aamuun liittyy usein sumu.

Lintujen aamuhuudot ja verryttelyt.

Joskus aamut ovat viileitä. Silloin höyryää härkälinnunkin hengitys.

Lepokivillä sumussa.

Vähitellen valo ottaa vallan.

Keskeltä järveä on hyvä seurata hienoa luonnonilmiötä, sumukaaren syntyä. Auringon noustessa korkeammalle sumukaari syntyy vastarannan sumuun.

Sumukaari kotijärven yllä.

Auringon ensi säteet ja ratamosarpio.

Järvisätkin.

Kun vesitatar alkaa kukkia, on jo elokuu.

 

Käki ihan äimänä

Päätin sitten lopultakin istuttaa perunat, jo toista viikkoa jahkailtuani. Myös käki oli samaa mieltä ja kannusti päätöstäni lähimetsän kuusesta.

Kiitin kannustuksesta, jolloin käki lennähti alemmalle oksalle tekemään lähempää tuttavuutta.

Hän vaikutti melkoisen uteliaalta kaverilta.

Jatkoin pottumaan tekemistä ja seurustelu käen kanssa jäi vähemmälle huomiolle. Tämäpä otti siivet alleen ja palasi metsäänsä.

Mutta eipä hän malttanutkaan kovin kauas mennä, vaan tähtäsi läheisen koivun latvaan.

Siitäpä ei peippo tykännyt, vaan kävi ajamassa käkiherran pois, useammankin kerran. Kuvassa asia näyttää nurinkuriselta, mutten ehtinyt kuvaa ottaa hätistämisestä, kun se tapahtui kovin nopeasti.

Yritin viestittää käelle, ettei välitä peiposta, tule takaisin juttelemaan. Eipä tarvinnut kahta kertaa pyytää, männystä löytyi hyvä tiirailupaikka.

Ja lähempää vielä parempi. Tämä on varmaan se kuuluisa äimän käki.

Koeta siinä sitten keskittyä perunanistutukseen, kun toinen kukkuu koko ajan korvan juuressa. Aikansa taas kukuttuaan käki otti siivet alleen ja vaihtoi paikkaa.

– Kokeillaanpas välillä tätä leppää.

Juttu jatkui siitä, mihin äsken jäi. Aika samalta jutulta kyllä minusta vaikutti, alkoi tarina toistaa itseään….

Kovin lyhytjännitteinen oli tämä seuralaiseni, taas piti vaihtaa paikkaa.

– Tuota puuta en olekaan vielä kokeillut, tuumasi hän.

Ei ollut sekään hyvä paikka.

– Taidanpa mennä takaisin kotimetsään, kun ei tuo pottumaalla pyörijä osaa kuin yhden lauseen käki-kielellä. Ei osaa edes kähistä. Taitaa olla valekäki.

Kaakkurilammella

Kävin kevään ensivisiitillä kaakkurilammilla. Molemmilla oli pariskunta, kuten ennenkin.

Vietin lammilla parisen tuntia, istuskellen ja kuvaillen näitä kauniita lintuja, kukkivia vaiveroita, kimalaisia, sammakoita kutupuuhissa.

Olin jo tekemässä lähtöä lammelta, kun kaakkureiden käytös muuttui. Ne aloittivat soidintanssin, jollaista en ollut koskaan aiemmin nähnyt.

En laita tähän mitään tekstitystä, kuvat kertokoot tapahtuman kulun.

Ääntähän kaakkureista lähtee, vieläpä hyvin kuuluvaa sellaista. Kiitos, että sain nähdä tämän.