Ne on täällä taas


024-1 copy

Tontut ja muu pikkuväki.

014-1 copyKaverukset.

017-1 copy3Lunta odotellaan lisää.

025-1 copyHei, minäkin olen täällä!

040-1 copyTorvisoittokuntakin paikalla.

104-1 copyTanssijat myös.

121-1 copyPikkuväen joulukuusi.

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Metsän lamppujen syttyessä

Nyt on taas se aika vuodesta.

Metsän pikkuväen lamput valaisevat viimeisiä kulkijoita ennen talviunille menoa.

Lamppumalleja on moneksi.

Tehoja riittää pienestä koosta huolimatta.

Kanervaa, kalliokasveja, limasieniä…

Vielä voi paikoittain kuulla pienten kanervankellojen kilinää.

Kello toisensa jälkeen kuitenkin hiljenee ja varpu alkaa valmistautua talvilepoon.

Kanervan tieteellinen nimi calluna on johdettu kreikankielen sanasta ’kallynein’, mikä tarkoittaa lakaista. Kasvia on käytetty varpuluutien tekoon. Kanervankukkateellä on unettava vaikutus ja kanervahunaja on tummaa ja vahva-aromista. Hunaja tosin tahtoo jämähtää kiinni kennoihin, joten kiirettä saa pitää linkoamisen kanssa…

LuontoPortista löytyy asiaa kanervastakin.

Yksi lempparikasveistani luonnossa on kallioimarre.

Lehtien alapintojen itiöpesäkeryhmät houkuttelevat kuvaamaan kasvia ”nurjalta” puolelta.

Kallioimarteen juurakko on makeaa, lakritsinmakuista. Kansa onkin antanut kasville kuvaavia nimiä: kalliomakia, mesijuuri, mäenmakeus, kivenimelä…

Nyt saa riittää.

Yksi vielä, kuiteskin.

Kallioilla viihtyy myös kalliokohokki. Vielä muutama kukka oli jäljellä.

Tätä kasvia en ole löytänyt muualta kuin korkealta, etelänpuoleiselta kallioseinämältä. Karvakiviyrtti on hän.

Tykkää asustella kallionkoloissa.

Herkullisen näköinen, mutta parempi jättää syömättä. Kielonmarja on myrkyllinen.

Kaksoistorvi.

Limasienet ovat kiehtovia olentoja. Hänen nimensä on paranvoi.

Tämäkin ryynirykelmä lienee jonkinsortin limasientä.

Suolla ja vähän kuivallakin maalla

Suota oli päästävä haistelemaan ja tutkailemaan, joko siellä mikään kukkisi. Löytyihän sieltä näitä.

Tupasvilla oli odotetusti jo kukassa.

Näitä ei helposti yhdistä kesemmällä liehuviin villatupsuihin. Tupasvilla kukkii aikaisin ja melkein huomaamatta.

Vaivero oli vielä odottavalla kannalla, vaikkei senkään kukintaan enää kauaa mene.

Vaiverolla on kauniit valkoiset ruukkumaiset kukat, jotka se avaa jo toukokuun aikana. Nämä nuput ovat olleet jo koko talven odottelemassa.

Viimesyksyisiä karpaloitakin pääsi maistelemaan, tosin parhaan kirpeytensä talven aikana menettäneinä.

Kuivalla maalla tapasin torvia, jäkälien ja sammalien muodossa.

Lumesta se pienikin kurkistaa

Päivä päivältä heitä näkyy enemmän.

Vihreä sammalmatto paljastuu ensin kivien kyljiltä.

Ei olla moksiskaan pitkästä talvesta.

Yhtä freeseiltä näyttävät he aina.

Hei, mekin ollaan olemassa!

Samalla kivellä mahdutaan hyvin kasvamaan pienten vihreiden kanssa.

Meitä onkin koolla iso porukka.

Huhhuh. Olihan tuota lunta niskassa aikamoinen kerros. Mutta ihan hyvä talvipeittohan se oli.

Herätys, kaverit. On kevät.

Töttöröö keväälle!

Aurinkolettuja

Nyt kaikki lettukesteille!

Sokuria päällä, nam.

Hyvin paistuvat näillä keleillä.

Letuissa reunat on aina parhaita.

Kärähtäneitä.

Koko pannullinen kärähtäneitä.

Lisää röpöskäreunoja.

Näitähän riittää.

Kaikkien piti tietysti päästä kuvaan.

Minkäs teit, kuvattava oli.

Saaren rannassa onkin hyvä paistatella.

Vähän on taikina roiskunut välillä, mutta haitanneeko tuo mittään…

Kaikille riittää.

Jos loppuu, paistetaan lisää.