Aamuisin

Aamu on elämän parasta aikaa. Ainakin minusta. Mitä aikaisemmin päivän heräämistä malttaa lähteä kokemaan, sitä parempi.

Aamuun liittyy usein sumu.

Lintujen aamuhuudot ja verryttelyt.

Joskus aamut ovat viileitä. Silloin höyryää härkälinnunkin hengitys.

Lepokivillä sumussa.

Vähitellen valo ottaa vallan.

Keskeltä järveä on hyvä seurata hienoa luonnonilmiötä, sumukaaren syntyä. Auringon noustessa korkeammalle sumukaari syntyy vastarannan sumuun.

Sumukaari kotijärven yllä.

Auringon ensi säteet ja ratamosarpio.

Järvisätkin.

Kun vesitatar alkaa kukkia, on jo elokuu.

 

Mainokset

Kesää kohti mennään – välillä keikkuenkin

Kyllä se kesä sieltä tulee, on ennenkin tullut. Tässä joitakin poimintoja huhti-toukokuun aikana eteen osuneista havainnoista.

H99A0037-1 copy2Kevään ensimmäisen perhostoukan tapasin metsässä huhtikuun lopulla. Talvehtinut tammikehrääjän toukka pienenä ja söpönä kannon nokassa lämmittelemässä. Kasvettuaan riittävästi toukka koteloituu ja kuoriutuu aikanaan perhoseksi.

H99A0461-1 copyTulvapellolla viihtyi monenlaista muuttomatkalaista. Tässä valkoviklo.

H99A9692-1 copy

Luntakin saatiin välillä ihan kunnolla. Ihan normaalia huhti-toukokuussa. Metsäjäniksellä alkoi kesänutun valmistus olla jo loppusuoralla.

H99A8021-1 copyRautiaista näkee harvemmin. Piilottelevan maastoon sulautuvan pikkulinnun kohtaaminen kotipihalla oli siten iloinen tapaus.

H99A2093-1 copyToinen yllättävä tapaaminen oli sääksen kalastuksen seuraaminen kotijärvellä, melkeinpä kotirannassa. Veneestä kuvasin pikkulintuja rantapuskista, kun sääksi tuli liitelemään ja lekuttelemaan lahden yläpuolelle. Sitten hyvin nopeasti se iski kyntensä komeaan lahnaan ja suuntasi kulkunsa kohti muutaman kilometrin päässä olevaa pesää, missä sääksipariskunta joka kesä pesii.

H99A4445-1 copyJouluruusu on aikainen kukkija. Nuput ovat valmiina jo lumen alla. Vasta kolme vuotta minulla ollut jouluruusu alkaa nyt vasta päästä kunnolla vauhtiin.

H99A2172-1Tästä vielä vähäsen…

H99A3877-1 copySisikin on herännyt ja löytänyt hyvän lämmittelypaikan.

H99A2632-1 copyUkkometso näytti parhaat puolensa.

045-1 copyMetsorouva eli koppelo.

H99A4505-1 copy2Kiire on, kun pitää juosta ruoka suussa.

H99A5802-1 copyMetsäkaurispariskuntakin kulki pellolla ruokailemassa.

H99A2841-1 copyVesisadekin kuuluu kevääseen. Härkälinnut saapuvat melko tarkkaan vapuksi kotijärvelleen.

H99A4024-1 copyKalatiiran kalastusta on kiva seurata veneestä.

H99A4143-1 copySamaan aikaan toisaalla. Saniaisten joukkorullautuminen on kiivaimmillaan.

H99A3556-1 copyRantasipikin on yksi niistä odotetuista.

H99A1771-1 copyNaurulokki samoin.

H99A5085-1 copy3Olematta mitenkään puolueellinen, kuuluu pikkulokki niihin odotetuimpiin.

H99A5862-1 copy2Rentukka empii vielä, auetako vai ei. Varpaatkin kohmeessa.

H99A5693-1 copyKomea on tukkakoskelokoiras.

H99A5932-1 copyPerheenlisäystä luvassa. Pienessä saaressa on laulujoutsenilla pesä, hautominen menossa. Puoliso vahtii.

 

Keväästä kesään

Kesä ehti jo tulla, ennen kuin ehdin tänne blogimaailmaan. Työkiireet pitivät otteessaan näihin päiviin saakka, mutta nyt pääsee taas kuvauslaitumille. Jossain välissä kevättä on tullut muutamia kuvia nappailtua. Laitan niitä tähän aikajärjestyksessä.

190 copy

Toukokuun kymmenentenä päivänä, iltasoudulla näkyi merellistä porukkaa istuskelemassa lokinpesäkivellä. Meriharakat olivat pysähtyneet huilailemaan savolaiselle järvelle. Norjan vuonoilla nähdään!

416 copy

Rantasipit saapuivat taas kotikivilleen ja pesimäpaikoilleen.

194 copy

Rouva Rupikonna kutee.

414 copy

Villakärpäset ja muut pörrääjät tykkäsivät pajunkukista.

117 copy

Rouva Koppelon tapasin metsätiellä 12.5.

154 copy

Peippoherra mietteliäänä.

302 copy

Metsäjäniksen kesänuttu melkein valmis. Jussi näytti minulle kieltä…

010 copy2

Mustikka kukki hienosti eikä halla pannut.

026 copy

Kaksi toukokuuhun kuuluvaa yhdessä: vaivero ja kangasperhonen, jota nykyään myös ihan virallisesti vihernopsasiiveksi sanotaan.

290 copy

Lemppariorvokkini suo-orvokki.

307 copy

Varhaisaamun soudulla ennen töihinlähtöä kuvasin koskelopariskuntaa ja ihmettelin kameran etsimessä näkyviä kahta uutta ’kiveä’ kauempana järvessä. Hirviähän ne, olivat juuri aloittaneet kahlaamisen syvemmälle veteen. Aikamoista vauhtia ui kaksikko järven yli.

302 copy2

Raate pitää aina päästä näkemään lammen rannassa.

247 copy

”Juhannuskukka” metsäkurjenpolvi aloitti tänä vuonna kukinnan jo toukokuussa.

203 copy2

Kesäkuu ja perhoset. Aurora illakolla 8.6.

003 copy2

Illakko on myös pihlajaperhosen mieleen.

156 copy

Pieni niittysinisiipikin piipahti pihalla.

038 copy

Vanamokin aloitti kukinnan ennätyksellisen aikaisin.

062 copy

Kihokit on ihan pakko tavata joka kesä.

095 copy

Samoilla mättäillä kihokin kanssa kasvavat karpalot.

209 copy

Pikkulepinkäinen vie perheelleen iltapalaa.

280 copy

Perheenhuoltokiireitä on myös kirjosiepolla. Poikasten ruokkimisen ohessa ehtii välillä hengähtääkin.

Pöllömuorin näköhuolet

Olipa kerran Huuhkajamuori, joka asui keskellä metsää keskellä Suomea. Muori ei ollut enää kovin nuori, muttei vielä mikään ikäloppukaan, elämänsä vedossa oikeastaan. Hän eli rauhallista elämää netsässäään, kävipä välillä naapureitakin morjenstamassa. Lapset olivat lentäneet pesästä jo aikoja sitten, city-huuhkajiksi kaikki.

Pöllömuori tykkäsi tutkia ympäristöään tarkkaan, varsinkin kaikki pienet ja liikkuvat kiinnostivat häntä. Hyvä näkö oli muorilla aina ollutkin, hämärässäkin. Paitsi tänä kesänä. Muorista oli jo keväällä tuntunut siltä, ettei hän enää erottanut maastosta kaikkia pikku vipeltäjiä, eikä aina isompiakaan. Jokin oli nyt vialla. Oli kuin sumuverho olisi vedetty hänen silmiensä eteen.

Huuhkajamuori päätti selvittää asian. Hän oli kuullut muilta metsän asukkailta, että herra Repo tiesi paljon tällaisista asioista. Niinpä muori viuhtoi repolaisen tykö. Tämä vaikutti rauhattomalta, jopa kiireiseltä, ihan kuin häntä kiinnostaisi juuri nyt enemmän joen rantaan jätetyt kalanperkeet kuin muorin silmät. Vilkaisipa niitä kuitenkin.

”Ei näissä mitään vikaa ole. Turhaan sinä kallista aikaani tulet tänne tuhlaamaan.”

”Tule syksyllä uudelleen, silloin minulla on enemmän aikaa. Lomakin painaa päälle. Katsotaan, huononeeko se näkö tuosta vielä lisää kesän aikana.”

Niin lensi pöllömuori takaisin metsäänsä. Päätti, ettei ainakaan tämän herra Revon apuun enää turvautuisi.

Kesä meni nopeasti, jopa liian nopeasti. Niinhän ne nykyään menivät, kesä kesältä nopeammin.

Pöllömuorin naapurissa asui pirteä rouva Orava, joka oli näin loppukesällä ja syksyllä kovin touhukas kerätessään perheelle talviruokavarastoja. Kurrerouva kertoi tietävänsä paikan, missä saattaisi löytyä apua. Kerran hän oli käynyt silmävaivansa kanssa rouva Karhun puheilla ja saanut hyviä neuvoja.


Niinpä huuhkajamuori lensi rouva Karhun luo. Tämä oli ystävällinen ja rauhallinen, suhtautui muorin ongelmaan asiallisesti. Karhurouva oivalsi pian, että tässä tarvitaan lisätutkimuksia, joihin hänen taitonsa eivät riitä. Hän passitti muorin kiireesti muurahaisten luo kuusikon reunaan.

Muurahaiset asuivat isossa pesässä, joka oli leveä ja korkea, riittipä käytäviä ja kammioita maan allekin. Eri töihin oli omat erikoismuurahaisensa. Jokainen tiesi oman tehtävänsä. Ammattilaisten ottein he ottivat pöllömuorin tutkittavaksi. Monelta kantilta syynättiin pöllön pyöreät silmät.

Huonostihan pöllömuori näki. Sen huomasivat murkutkin. Nyt tarvittiin ihan uusia menetelmiä.

”Työnnähän pääsi ihan kokonaan keon uumeniin,” kehottivat muurahaiset.

Aika oudolta vaikutti tuo pyyntö pöllömuorista. Työnsi kuitenkin päänsä syvälle muurahaispesään.

Sielläpä surisi, vinkui ja paukkui! Aika kauan piti muorin siinä olla ihan hiljaa paikallaan, ennen kuin sai luvan vetää päänsä pois. Olipa mielenkiintoinen kokemus tämäkin, muori tuumi ja hihitteli itsekseen.

”Odottelet nyt muutaman päivän, niin ilmoitamme sinulle, mitä olemme saaneet selville,”selittivät ystävälliset muurahaiset.

Kovasti jännitti pöllömamma tuloksia. Tulihan sieltä sitten viesti pienen lähettimuurahaisen mukana. Pyrstölleen oli pyllähtää vanha rouva viestin saatuaan.

Kasvi. Mikä kasvi? Kukkako? Vai heinä… Hyvätapainen vieläpä. Hyvätapainen kasvi päässä. Mitä se siellä ja miten sinne on päässyt? Ja miksi ihmeessä siellä? Ja miksi juuri muorin päässä?

Pieni viestituoja ilmoitti myös, että pian ottaa yhteyttä herra Varis.

Kului muutama päivä ja Vaakku Varis pyrähti pöllömuorin luo. Vaakku selitti rauhallisesti, mitä seuraavaksi tehdään. Pöllön päässä kasvaa rikkaruoho, joka pitää kitkeä pois. Kasvi venyttää näköhermoja, mikä tekee näkemisen hankalaksi.

Pelottaa. Jännittää. Eihän päähän saa reikää tehdä. Sehän sattuukin. Hui.

”Ei satu. Sinä nukut, etkä tiedä siitä mitään. Herätetään sitten kun homma on hoidettu,” kertoili Vaakku viisaasti ja luottamusta herättävästi..

Mutta pelottaa se silti.

Viikko vielä.

(jatkuu)

Satu jatkuu taas. Ja tämäkin on tietysti ihan tosi.

Pöllömuorin aika kului miettiessä niitä näitä, syntyjä syviä. Elettyä elämää tuli kelattua useampaankin kertaan takaperin. Tulipa mietittyä, oliko kaikki tehty ollut ihan viisastakaan. Elettyä elämää kuitenkin kaikki, hyvinhän asiat nyt kuitenkin olivat.

Muorin naapurissa asuu mukava herra Viiru, joka ystävällisesti saattoi pöllähtäneen mamman sovittuun paikkaan, Hoitamoon. Lupasipa tulla vielä hakemaan takaisinkin kotimetsään.

Kummallinen asia tapahtui heti, kun muori pääsi perille. Kaikki jännitys ja pelko oli tipotiessään, hän tunsi olevansa hyvissä kynsissä ja nokissa.

Hoitamossa hyöri monenlaista apujoukkoa, kaikki tuntuivat tietävän oman hommansa ihan tarkkaan. Erityisen mieleenpainuva oli Pohjoisesta muuttanut rouva Kara, joka oli erikoistunut ruoan jakeluun ja kuuluttikin siitä kovalla äänellä Hoitamon toiselta laidalta saakka.

Vaakulla tuntui olevan paljon muitakin hoidettavia, joten Pöllömuori joutui vielä odottelemaan seuraavaan päivään itse operaatiota. Muorin sydäntä ja paineita mittailtiin, vertakin laskettiin. Kaiken piti olla kunnossa itse operaatiota varten.

Siinä odotellessa Pöllömuori sai tutustua mielenkiintoisiin potilastovereihin ja mitä kummallisimpiin vaivoihin, joista hänellä ei aiemmin ollut mitään tietoa.

Hirvirouva kärsi selkävaivoista, sama juttu rouva Saukolla. Herra Mäyrällä oli outo kapistus kätkettynä paksun turkkinsa alle, jokin kumma sykyttäjä se on, mistä muori ei ollut kuullutkaan. Rouva Kauriin siron pään kätköihin on asettunut pahatapainen rikkaruoho, jonka poistaminen on osoittautunut hankalaksi tavallisin keinoin. Kaikille uusille kavereille Pöllömamma toivoi hoitojen onnistumista ja paranemista.

Lopulta koitti sitten muorinkin hetki päästä hoitopöydälle. Ja sepäs tapahtuikin niin nopeasti, ettei tämä ehtinyt koko hommasta juuri mitään tajuta. Sitten vaan jokin ystävällinen ääni kukahteli, että koetahan herätä jo, kaikki on ohi nyt! Aikaa oli mennyt kolme tuntia, vaikka vasta äskenhän muori nukahti. Voiko pöllö enää pöllämystyneempi olla kuin tällaisella hetkellä!

Pöllömamman pyöreä homssuinen pää oli kääreessä, jossain silmän yläpuolella oli haava, jossa komeat kiiltävät niitit. Ja siellä höyhenien alla reikä, umpeen muurattu. Aika hömelö oli olo. Mutta hyvin oli rikkaruohon poisto sujunut ja juurineen oli pois kitketty. Ja sepäs oli helpottava tieto se! Kiitos kaikille auttajille, oli Pöllömuorin esimmäinen järkevähkönoloinen tunne ja ajatus.

Ensimmäisen päivän ja yön muori vietti tehostetussa hoidossa monien osaajien taitavissa käpälissä. Kävipä Vaakkukin tervehtimässä Huuhkajamuoria ja testailemassa heti tuoreeltaan tämän näkökykyä. Ja olihan se ihmeellistä: maailma näkyi taas ihan uudessa valossa, kaikki kohdallaan! Nuori herra Jänis piti tehovalvonnan loppuaikana tarkkaa huolta muorin voinnista, kunnes tämä pääsi toipumaan muiden potilaiden luo.

Monenlaisiin tuntemattomiin vaivoihin ikänsä terveenä elänyt pöllömuori sai nyt tutustua uusien kavereidensa kautta. Kaikilla heillä on yhteistä halu tulla terveiksi. Sitä vartenhan he olivat kaikki tänne tulleet. Paras mahdollinen tieto ja taito oli käytettävissä tässä ison metsän ja järven reunalla sijaitsevassa Hoitamossa.

Pari päivää kului Pöllykkämuorin pään putsauksesta. Olo on ihan hyvä siihen nähden, että päässä on reikä. Kotimetsään tekisi jo mieli, vaikka hyvä hoitohan täällä on. Saa olla passattavana ihan nolouteen saakka. Onhan kieltämättä mukava välillä syödä toistenkin pyydystämää ruokaa!

– Maltahan vielä jokin päivä, sanovat asiasta paremmin perillä olevat. Liikaa ei saa vielä riehua ja pitää antaa ystävien auttaa tarvittaessa.

Saihan muori sitten luettavakseen sen kertomuksen itse operaatiosta, nyt kun näki taas lukeakin kunnolla. Sepä vasta jännittävää tekstiä olikin! Eipä uskoisi, että tuo kaikki oli tehty juuri hänen päässään. Koukullakin kalasteltu. Huhuu.

Vieraitakin muorilla kävi. Tai vanhoja tuttuja ennemminkin. Muorin yksi poikasista pyrähti keikkakiireittensä lomassa ihmettelemässä mamman pöllämystynyttä oloa tämän juuri operaatiosta palattua. Havaitsi kuitenkin kyseisen olotilan olevan enemmän ulkoista kuin sisäistä laatua, ihan tavallinen entinen pöllömuorihan se siinä edelleen…

Rouva Kuvailijakin ehti työkiireittensä lomassa piipahtaa tervehtimässä. Ystävä vuosien takaa, Kaiken Pienen ja Ihmeellisen Taitaja, oli myös kuullut muorin hoitamoreissusta ja yllätti käynnillään. Mielessään kiitti muori kaikkia käynnistä, vähän juro kun on joskus ihan ääneen kaikkea huhuilemaan.

Lähtöpäivän aamuna Pöllömuori suki sulkansa ja valmistautui tapaamaan vielä nuoriherra Korpin. Tämän tehtävä oli antaa lopullinen lupa muorin paluulle kotimetsän kätköihin. Niinpä sitten kävikin, muori oli toipunut riittävästi, jotta kotimatka saattoi alkaa.

Huuhkajamuori pyysi karvaista kaveriaan herra Ilvestä viemään Viirulle viestin, että kotimetsään voisi palailla heti samana päivänä. Ilvesherra oli ollut Hoitamossa tapaamassa ystäväänsä rouva Kurkea, joka oli joutunut juuri ennen muuttomatkaa jäämään hoitoon pienen siipivamman takia. Ja niin loikki ilvesherra muorin kotimetsään viestiä viemään.

Ja Viiru, tunnetusti kiltti pöllykkä, tuli noutamaan edelleen vähän päästään pyörällä olevan muorin pois isosta Hoitamosta.

Viikko kotona on kulunut pikkuhiljaa arkeen palatessa. Päässä tuntuu edelleenkin, että jotain siellä on operoitu. Natisee, rutisee, ei sentäs kilise… Mukava on Huuhkajamuorin kotimetsässä taas olla.

Pöllömuori näkee taas. Kiitos kaikille auttajille!

Alkukuva, Huuhkaja: Mirja Nuutinen.

Heräämisiä

Ampiaismuori heräilee. Tarkemmin katsottuna hän on puna-ampiainen.

Käenkaali eli ketunleipä aamulla.

Kimalaisemot ovat olleet hereillä jo pidemmän aikaa. Vielä löytyy siitepölyä pajuista, muttei enää kauan. Viimeisiä viedään.

Maamehiläinen kantaa siitepölyälastia vanhan sorakuopan pesäkoloonsa.

Kielon kevätkääryle.

Rämeiden kaunotar, vaivero.

Variksenmarjan mystinen kukinta.

Peltokortteen kevätversot.

Kevätpiippo kukkii huomaamatta.

Suo-orvokkikin avaa silmänsä.

Muurahainen työmatkalla.

Hei rullaati-rullaati. Saniainen.

Kesänuttu kohta valmis.

Krassimaan kansalaisia

Krassi on hyvää. Maistuis varmaan sullekin!

Lähtisiköhän reissuun… Tuo vihreä niitty näyttää herkulliselta.

Kukkaistyttö.

Naapurin puolella voisi välillä piipahtaa.

Krassimaan Virallinen Valvoja.

Kukkaishelmet.

Helmen pesä.

Verkostoituja.

Terve!

Sukeltaja.

Tähystelijällekin on krassi maistunut.

Kaskas.

Seuraavaksi voisit tulla tänne Punahattu-Puuhamaahan!

 

 

Aamuhelmiä

Helmiaurinko.

Helmiverhot.

Helmet taivaalla.

Helmihelma.

Helminauha.

Helmiansa.

Loppukesän ja syksyn aamut ovat helmeilijän kulta-aikaa.

Klikkaamalla kuvia ne saa näkymään vähän isompina ja tarkempina.