Vesiautomaatilla ♪♫

Hei kaverit! Tänne kaikki heti!

385-1 copy– Nyt se on avattu, upouusi vedenjakelupiste!

211-1 copy– Tämäkö se on? Eipä näytä kummoselta.

125-1 copy– Aina on tilaa vielä yhdelle.

133-1 copy– Mitenköhän tämä toimii…

296-1 copy– Tästäkö kuuluu vetää …

293-1 copy– Hei, neuvoisko joku?

237-1 copy– Kova meteli ihan tyhjästä.

241-1 copy– Ahaa! Siinä onkin ajastus.

248-1-2 copy– Vähän hienosäätöä tarttis vielä tämä automaatti.
299-1 copy– Kätevää.

206-1 copy– Pieni tuuliviiri oon ♫♪♫

120-1 copy– Menenpä juttelemaan kaverien kanssa.

112-1 copy– Tuntuukos sinustakin siltä, että olis jo vähän kevättä ilmassa?

149-1 copy– Juu, tuntuu!

072-1 copy– Tämä onkin kätevästi piharavintolan vieressä. Voi piipahtaa välillä ottamaan hörpyt.

070-1 copy– Näyttää se jo vähän sulavan näin iltapäivän auringossa.

065-1 copy2– Kukas se tuolta tulee…

155-1 copy– Terve!

159-1 copy– Pikkulinnut lauloivat, että täällä olisi avattu uusi vesiautomaatti.

162-1 copy2– Onkohan tähän jossain käyttöohjeet…

 

 

 

 

Mainokset

Ne on täällä taas


024-1 copy

Tontut ja muu pikkuväki.

014-1 copyKaverukset.

017-1 copy3Lunta odotellaan lisää.

025-1 copyHei, minäkin olen täällä!

040-1 copyTorvisoittokuntakin paikalla.

104-1 copyTanssijat myös.

121-1 copyPikkuväen joulukuusi.

 

 

 

 

 

 

 

Kevään karvainen kipittelijä

Niin pitkä on matka…

… ja luminen tie..

Onneksi on kunnon hankikeli!

Kunnollinen talvipukeutuminenkin on hoidettu viisaasti, kun pakkasia tuntuu vaan riittävän.

Tällä haarniskalla saa olla turvassa.

Jospa välillä tuohon suuntaan…

Vaikea päättää, mihin päin menisi, kun joka puolella näyttää ihan samalta.

Onneksi aurinko paistaa ja antaa lupauksen tulevasta kesästä.

Kesällä ei tarvitsekaan enää kipitellä hangella.

Kesällä minä lennän!

Alamäkeä jo odottelinkin.

Jokohan kohta olen perillä…

Tutkimuksia.

Unohdinko esitellä itseni?

Minähän olen ruostesiiven toukka. Heräsin tähän keväiseen valoon ja nyt etsiskelen paikkaa, johon voin asettua koteloitumaan. Kesällä sitten jo lennän pienenä perhosena.

 

 

 

 

Talvi

Oikeata talvea odotellessa voi muistella menneitä. Vaakakuvat saa isommiksi klikkaamalla.

Vuosi sitten joulukuun 13. oli jo talven tuntua.

Samana päivänä Niiniveden rannassa.

Tammikuussa 2010 Rautalammin Nokisenkoskella. Pakkasta noin 30 astetta.

Nokisella tämäkin.

Koskikara Nokisenkoskella tammikuussa 2010.

Keltasirkku.

Kiteitä katajalla.

Järviruokokin on koristautunut.

Lepät myös.

4.11.2006  kotijärvi oli jo jäässä.

Siipien kantavuutta kokeilemassa…

15.12.2010

Tyyrinvirran talvehtijat tammikuussa 2011.

Konneveden Siikakoskella 15.1.2011.

Siikakosken aamuhöyryjä tammikuussa.

Aurinkokylvyssä

Pakkasta ja aurinkoa, mitä mainioin ulkoilukeli. Siis jäälle.

Luodolla.

Saaren halava.

Halavan eminorkko.

Halava luopuu norkoistaan vasta keväällä.

Heinät luodolla.

Muutaman viikon kuvaustauko on välillä ihan terveellistä. Siitä kun selviää, kaikkea pitää kuvata enemmän kuin välttämättä olisi tarpeenkaan…

Saaren mäntyä…

Lepänkäpyjä, tottakai…

Talviasuisia rantakukkia…

Auringossa kylpeviä järviruokoja.

Puolenpäivän jälkeen alkoi taivaalle vyöryä pilviverho.

Sumuakin nousi vähän.

Kohtapa ollaankin ihan pilvessä.

Lyhyestä valonajasta kannattaa nyt ottaa kaikki irti. Parin tunnin kävely jäällä antoi ihmeesti energiaa.

P.S. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Talven yritystä

Sunnuntaina 7.11. aamu sananmukaisesti valkeni.

Puut saivat vauhdilla – jos ei nyt vielä talvipalttoota – niin ainakin välihousut ylleen.

Pahimman myräkän mentyä piti lähteä tutkimusretkelle rantaan, miltä maailma siellä näyttää.

Joka vuosi se aina yhtä suuri ihme – lumi.

Telkkäkin sitä kummasteli.

Iloinen uimari.

Toinen iloinen uimari yllätti ruovikossa: saukko!

Tässä vaiheessa veijari huomasi paparazzin, sukelsi ja ui pois. Harmi, olisihan tätä kaveria enemmänkin kuvannut, lähempääkin.

Sinitintti sitävastoin ihan esiintyi ruokailun ohessa.

Kyllä se on jäätä.

Joutsenperhettä jo kaipasinkin, kun se yllättäen lensi niemen takaa ja paineli toiseen lahteen.

Eivät muuta vielä. Pysyvät kotijärvellään, kunnes se jäätyy.

Rannan pikkupihlajassa herra punatulkku mutusteli viimeisiä marjoja.

 

 

Tippakivellä

Lumiraja nousee ylemmäs päivän edetessä. Pian ensilumesta on vain lätäkkö jäljellä.

– Hihii! Valoa näkyvissä.

Lumimyssyjen kimallusta.

– Kylmä kylpy virkisti mukavasti.

Syksyn värit sulassa sovussa talventulon kanssa.

Oravanmarjakaksoset.

– Anna kun minä poksautan!

– Minuapa ei poksauteta! Löysin mainion piilopaikan.

Jääpilarit tippakiven kyljessä tuovat ihan kevään mieleen.

Kiven kyynel. Tai sammalen.

Kohta tippuu…

Sinne män.

Kuvat on otettu sunnuntaina 17.10.10. Nyt ei lunta enää näy.