Yksinäinen kalastaja, osa 2

Seuraava päivä alkoi tyynempänä, sumukin hälveni heti auringon noustua.

Merimetsokin oli kunnon kalastajan tavoin aikaisin hereillä.

Tämähän onkin uteliaan tuntuinen kaveri. No, molemminpuolista. Pukuhuolto oli ilmeisesti jo tehty heti aamutuimaan, nyt vaan kuikuiltiin omituista veneellä naksuttelijaa.

Tämä on ilmeisesti nuori lintu, kun on noin ruskea ja vaaleata mahapuolella.

Ihmettelen suuresti, kun sanovat tätä rumaksi. Komea lintu.

Otti paremman kuikuiluasennon.

Nyt alkaa selvitä, kuka tuossa veneessä raksuttelee.

Sehän on ihan naurun arvoinen oivallus.

Jatkuu seuraavassa numerossa…

Yksinäinen kalastaja, osa 1

Oli sumuinen aamu ja tuuli kävi pohjoisesta liiankin kovaa kevyelle soutuveneelleni, mutta uteliaisuus voitti. Ikkunasta olin nähnyt tumman ison linnun lentävän järveltä läheiselle lammelle ja kohta taas takaisin. Näytti ihan merimetsolta, vaikken sitä livenä ollut koskaan nähnytkään, niin kuvissa kuitenkin. Karimetsoja kylläkin Jäämeren rannalla, melkein samannäköisiä ovat. Sitä piti heti auringonnousun aikaan lähteä tutkimaan.

Suunnistin lokinpesäkivelle, koska siellä yleensä kaikki linnut tykkäävät viettää vapaa-aikaansa. Jo kaukaa näki, että merimetsohan se siellä lakisääteisellä tauolla.

Ei kuitenkaan toimettomana. Sukelluspuvun hoito on elintärkeä toimenpide sukeltavalle kalastajalle.

Aurinkokin rupesi vähitellen puskemaan sumun läpi ja antoi väriä maisemaan.

Sitten vielä tuuletus.

Ja testaus.

Ja eikun kalaan!

Jatkuu seuraavassa numerossa…

Haapanaperheen rantaelämää

Kesä menee niin vauhdilla, ettei tahdo mukana pysyä. Eläinlapsetkin kasvavat nopeasti aikuisten kokoisiksi ja näköisiksi.

Kotirannan lahdella olen seurannut soutuveneestä haapanaperheen touhuja. Tässä muutamia kuvia ja videokooste heinäkuun 2020 ajalta.

 

Vesitatar kukkii, ulpukkakin vielä.

Haapanamamma pitää tarkkaan silmällä lasten touhuja.

Turvallisesti emon kanssa.

Rehevältä lahdelta löytyy hyvin syömistä.

Soutajaa on hyvä pitää silmällä, vaikka pysyykin ihan siedettävän välimatkan päässä.

Pesue oli alunperin isompi, nämä kaksi jäi kasvamaan.

Hiljaa huopailemalla pääsee häiritsemättä seuraamaan perheen ruokailua.

Nämä kuvat on otettu kauempaa kuin miltä kuvissa näyttää. Zoomilla kuvattu ja kuvat vielä rajattu melkoisen paljon.

Kelluslehden kukkakin maittaa.

Emo opastaa.

Turvaväli kuvattaviin on aina hyvä olla riittävä, niin ei ruokailu häiriinny.

Yhdessä on poikasten kiva etsiä sattumia.

Ruokailun jälkeen vuorossa pukuhuolto.

Ja sitten päikkäreille. Mamma vielä varmistaa, että lapset saavat nukkua rauhassa.

Soudettuani kauemmaksi myös emo rupesi päikkäreille.

 

Joutsenten elämää Niinivedellä

Laulujoutsenia tulee paljon kuvattua kotijärvellä. Maaliskuussa saapuvat vielä jäiden aikaan, myöhään syksyllä lähtevät, usein vasta joulukuussa, jos järvi on vielä jäätön.

Viime kesänä sain seurata joutsenperheen kasvua alusta lähtien, kun pesä oli ihan kotirannan läheisessä saaressa. Veneestä kauempaa pystyi näkemään hautovan emon. Ja lopulta pitkän haudontajakson jälkeen untuvikot olivatkin jo uimassa ja ruokailemassa vanhempiensa kanssa. Poikasia oli alunperin kuusi, mutta jossain vaiheessa yksi niistä katosi, melko isona.

Koostin tähän esitykseen vuoden 2019 aikana otettuja kuvia. Kannattaa laittaa kokonäytölle alhaalta oikealta.

 

 

Ensiräntä

Kotijärvi on tähän aikaan jo hiljainen. Ainoastaan joutsenperhe viipyilee vielä jäiden tuloon saakka. Tänä aamuna saatiin ensimmäinen lumiräntäsade. Monta kertaa ehtii vielä sataa ennen pysyvää lumipeitettä.

 

Aamulla joutsenperhe ui rantaruovikon suojasta väljemmille vesille.

Poikasista yksi on kadonnut viime päivien aikana. Alunperin niitä oli kuusi.

Aamuverryttelyä.

Takana olevassa saaressa oli joutsenparilla pesä tänä keväänä, kuten usein aiemminkin.

Räntäsateessa ruokailua.

Kesäaamu

 

2018-06-14 040 copy

Löysin vanhoja videopätkiä vuodelta 2012. Yhdistin ne 9 minuutin pituiseksi pötköksi. Varhainen kesäkuinen aamu kotirannan edesmenneellä vinolla laiturilla. Horisontti häilyy välillä uhkaavasti kallellaan, mutta selvittiinhän siitä. Ei tullut jalustakaan mukaan. Lintujen ääniä paljon, kalojen polskintaa. Kolme kuukautta enää näihin tunnelmiin.

Aamunavaus

Lauantaiaamuna pikkupakkanen, sumua, tyyntä. Vene vesille ja huopailemaan.

Kolme varttia auringonnousuun.

Marjapuuroa.

Sumu nousee.

Vielä vartti tulipallon näkymiseen.

Nuori lokki lepäili kivellä. Emo vahti reimarin nokassa. Muut lokit ovat jo lähteneet. Pahnanpohjimmaisen kasvua on pitänyt jäädä odottelemaan.

Sumu peitti auringonnousun, mutta valoa riitti silti.

Oikeastaan tällainen maisema on mielenkiintoisempi kuin kirkas auringonpaiste.

Hiidenvuori kuoriutuu sumusta.

Uusi päivä alullaan. Hieno päivä siitäkin tuli.