Keisarillinen visiitti


Syyssateiden välissä on aurinkokin toki näyttäytynyt. Eräänä sellaisena hetkenä 13.9. tupsahti kasvimaan kääpiösamettikukkaravintolaan komea vieras.


Ainoana asiakkaana keisarinviitalla oli valinnan varaa tarjoilupisteiden suhteen.

Vinhaa vauhtia vaihtoikin hän jakkaralta toiselle.


Ilmeisesti tarjoilu oli ihan kelvollista.

Asiakas viihtyikin pitkään mesibaarissa.

Keisarillinen viitta hulmuaa.

Hyvin maistuu.

Kiitos käynnistä!

Tervetuloa taas!

Mainokset

Kukkakeijujen aikaa

Pieniä siipiveikkoja on helteiden mukana tullut runsain määrin pihakukille. Tässä joitain vierailijoita kesä-heinäkuulta.

021 copy

Sinisiipi löysi malvankukan.

008 copy

Hiirenvirnakin on ihan kelpo kukka.

277 copy

– Ootahan vähän…

280 copy

– Terve! Kiva kun olet laittanut palavarakkauttakin kasvamaan.

050 copy

– Ketohopeatäpläksi ihmiset minua kutsuvat.

093 copy

Puna-apila ja pihlajaperhonen ne yhteen soppii.

153 copy

Tesmaperhonen on aina yhtä tyylikäs. Ajuruohon mesi maittaa.

232 copy

Yksin ei tesman tarvitse olla.

248 copy

Loistokultasiipi maksaruohomatolla.

251 copy

Rullalla.

004 copy

Pikkuruinen harsokorentokaverikin pyörii melkein huomaamattomana kasveilla.

135 copy

– Nähdään taas!

Keväästä kesään

Kesä ehti jo tulla, ennen kuin ehdin tänne blogimaailmaan. Työkiireet pitivät otteessaan näihin päiviin saakka, mutta nyt pääsee taas kuvauslaitumille. Jossain välissä kevättä on tullut muutamia kuvia nappailtua. Laitan niitä tähän aikajärjestyksessä.

190 copy

Toukokuun kymmenentenä päivänä, iltasoudulla näkyi merellistä porukkaa istuskelemassa lokinpesäkivellä. Meriharakat olivat pysähtyneet huilailemaan savolaiselle järvelle. Norjan vuonoilla nähdään!

416 copy

Rantasipit saapuivat taas kotikivilleen ja pesimäpaikoilleen.

194 copy

Rouva Rupikonna kutee.

414 copy

Villakärpäset ja muut pörrääjät tykkäsivät pajunkukista.

117 copy

Rouva Koppelon tapasin metsätiellä 12.5.

154 copy

Peippoherra mietteliäänä.

302 copy

Metsäjäniksen kesänuttu melkein valmis. Jussi näytti minulle kieltä…

010 copy2

Mustikka kukki hienosti eikä halla pannut.

026 copy

Kaksi toukokuuhun kuuluvaa yhdessä: vaivero ja kangasperhonen, jota nykyään myös ihan virallisesti vihernopsasiiveksi sanotaan.

290 copy

Lemppariorvokkini suo-orvokki.

307 copy

Varhaisaamun soudulla ennen töihinlähtöä kuvasin koskelopariskuntaa ja ihmettelin kameran etsimessä näkyviä kahta uutta ’kiveä’ kauempana järvessä. Hirviähän ne, olivat juuri aloittaneet kahlaamisen syvemmälle veteen. Aikamoista vauhtia ui kaksikko järven yli.

302 copy2

Raate pitää aina päästä näkemään lammen rannassa.

247 copy

”Juhannuskukka” metsäkurjenpolvi aloitti tänä vuonna kukinnan jo toukokuussa.

203 copy2

Kesäkuu ja perhoset. Aurora illakolla 8.6.

003 copy2

Illakko on myös pihlajaperhosen mieleen.

156 copy

Pieni niittysinisiipikin piipahti pihalla.

038 copy

Vanamokin aloitti kukinnan ennätyksellisen aikaisin.

062 copy

Kihokit on ihan pakko tavata joka kesä.

095 copy

Samoilla mättäillä kihokin kanssa kasvavat karpalot.

209 copy

Pikkulepinkäinen vie perheelleen iltapalaa.

280 copy

Perheenhuoltokiireitä on myös kirjosiepolla. Poikasten ruokkimisen ohessa ehtii välillä hengähtääkin.

Melkein kuin kolibri

Eräänä heinäkuisena iltana soitti naapurini viiden kilometrin päästä, että heidän ritarinkannuksissaan pörrää jokin kiitäjä. Sinne heti.

Matarakiitäjähän se siellä nautiskeli komean kukan mettä.

Mielikuvalta kolibrista ei voinut välttyä.

… ja taas seuraavaan pikaruokapaikkaan…

Aiemmin olin nähnyt matarakiitäjän vain toukka-asteena. Monasti olin toivonut näkeväni tämän aikuisena.

Täällä on kuvia toukasta.

Kiitos.

Ritarillista

Ritareita olin nähnyt vauhdikkaasti lentävän ohi useinkin pitkin alkukesää, useimmiten paikoissa, joissa ei ollut kamera mukana tai en ehtinyt ajoissa. Mutta vihdoinkin pihasyreeni houkutteli perhosen paikalle aikana, jolloin olin kotona.

Ritariperhonen räpytteli siipiään melkein jatkuvasti ruokaillessaan, joten epätarkkoja kuvia tuli vaikka miten paljon. Jonkin tunnistettavankin sain talteen.

Herkkupatojen äärellä.

Sepäs maistui!

Alapuoli.

Räpsytystä.

Tätä komistusta ei malttanut olla kuvaamatta niin kauan kuin hän syreenillä viipyi.

Ja viipyihän hän aika kauan.

Kiitos!

 

Pieniä vihreitä

Näitä on tänä keväänä näkynyt vähän siellä sun täällä.

Havupuut ovat heille mieluisia levähdyspaikkoja.

Hiekkatieltä voi imeskellä kosteutta.

Männynneulasella.

Kuivalla heinällä.

Suopursulla.

Vastakuoriutunut kangasperhonen kuivattelee siipiään katajalla. Ainakin arvelin tämän olevan vastakuoriutunut, koska siipien väri oli noin tumma eikä perhonen lähtenyt karkuun, istuskeli vaan kauan paikallaan.

Verrokkiväriä.

Kesemmällä pieniä vihreitä ei enää näekään. Aikakaan minä en ole koskaan nähnyt kangasperhosia muulloin kuin kevätkesällä.

Tulivathan he sittenkin!

Kauan odotettu vierailija yllätti silloin, kun sitä vähiten odotti.

Siinä nukkapähkämöllä amiraali istua kökökki ja katseli ympärillä olevia kukkia.

Auringonkukat vetivät eniten puoleensa.

Perhosbaarin avulla olisi amiraaleja varmaan saanut aikaisemminkin tulemaan vierailulle, mutta päätin luottaa näihin luomubaareihin. Ovathan he ennenkin tulleet ilman erityishoukuttimia.

Ja hyvin maistui.

Maistui se näinkin päin.

Hienot ovat siipien alapuoltenkin kuviot amiraalilla.

Kaverikin tuli osingolle.

Teehän vähän tilaa.

Mitäpä muuta täältä löytyy…

Huhuu, täällä ollaan!

Nokkosperhonen tykkäsi mäkimeiramin viimeisistä kukista.

Kukkakärpäset taas ruiskukista.

”Punaiset” auringonkukat ovat kukkakameleontteja. Nyt ovat tämän värisiä.