Takapihan taivaantulet

Tiistai-iltana 17.3.  avaruuden repolaiset järjestivät ihan kunnon valoshown. Tässä muutama otos hännänheilauksista.

402-1 copy

437-1 copy

436-1 copy

425-1 copy

422-1 copy

421-1 copy

419-1 copy

418-1 copy

415-1-2 copy

414-1 copy

413-1 copy

412-1 copy

409-1 copy

405-1 copy

403-1 copy

398-1 copy

397-1 copy

392-1 copy

390-1 copy

388-1 copy

381-1 copy

Mainokset

Kasvun ihmeitä

Sadonkorjuu kasvimaalla on yhtä juhlaa.

Porkkanoita ei voi koskaan olla liikaa. Jos ei itse jaksa kaikkia syödä – eikä jaksakaan! – löytyy aina sopivia uhreja näiden vastaanottajiksi.

Ihan hyvinhän nuo kasvoivat tänä kesänä.

Porkkanoita ei kannata ruveta nostamaan ennen lokakuuta. Nehän kasvavatkin vielä syyskuussa vaikka hurun mykky. Kellarinkin pitää viiletä riitävästi, muuten pötkylät rupeavat pukkaamaan uutta naattia.

Useammankin saavillisen saa vielä kellariin kuskata.

Sitten onkin lanttujen vuoro. Hekin tykkäsivät kesän lämmöstä ja pullistuivat komeiksi. Palanut hevosenlanta maassa antoi lisäpotkua kasvun ihmeelle.

Purjoilla ei ole mikään kiire mihinkään. Parhaiten ne säilyvätkin kasvupaikallaan, eivät ole pakkasista moksiskaan.

Purjojakin tulee aina laitettua yli oman tarpeen. Takana vilkuttelee palsternakkakasvusto.

Palsternakatkin kannattaa pitää maassa mahdollisimman kauan. Joskus olen jättänyt osan koko talveksi kasvupaikalleen, ihan hyviä olivat vielä keväällä.

Kiveä

Merta ja kiveä – niitä Norjalla on enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Liuskekiveä.

Kotiinviemisiä.

Lisää kiveä.

Näitä on kyllä jännä tutkia.

Pieni meritähti oli laskeutunut kalliolle, liekö nousuveden vai aallokon tuomana.

Ilta pääsee yllättämään kallioita syynätessä. Yöpymispaikka pitäisi vielä löytää.

Nousu merenrannasta Gildetunille on jyrkkä. Täällä olisi tarjolla lumikylpyjäkin.

Mökkejä ja muuta majoitusta on niitä kaipaaville tarjolla tällä näkymällä höystettynä. Eteenpäin – tässä tapauksessa myös jyrkästi alaspäin – kuitenkin piti päästä, alas merenpinnan tasalle jälleen. Pienen vuonon pohjukasta löytyikin hyvä yöpymispaikka autolle, vuoristopurokin solisi sopivasti vieressä. Siitäpä aamulla mukaan raikasta janojuomaa ja Skibotnin kautta Kilpisjärvelle. Siellä satoi vettä…

Jääsuihkuja ja lumikylpyjä

Pieni viileä suihku virkistää helteisenä päivänä.

Suihkun jälkeen voi hörpätä kunnon kulaukset jäävettä.

Seuraa pitävät uteliaat lapinorvokit.

He näyttävät viihtyvän isommallakin porukalla putouksen reunamilla.

Valkoista metsäkurjenpolvea kasvaa paljon pohjoisessa.

Tämä putouksen reunalla kasvava pienokainen lienee jokin rikkokasvi, ehkäpä iturikko.

Kullerot kurkistelevat puiden suojissa kosteilla paikoilla.

Hän ei esitellyt itseään.

Suihkupaikkoja piisaa matkan varrella. Tie kiersi vuonon toiselle puolen ja kulki kahden pitkän tunnelin kautta putousten takaa.

Siinä saavat hiet kyytiä.

Viilennystä tuo jo lumen katselukin.

Rohkeimmat voivat tietysti käydä ottamassa lumikylvyn.

Talviunisia

Vielä kolmisen kuukautta pitää jaksaa nukkua, sitten pääsee taas uimaan.

Vanhus.

Porttivahti.

Eläkeläinen.

Suvikin näkee jo unia suvesta.

Päiväkävelyllä pieni silmä näkee monenlaisia ihmeitä, ehkeivät ihan luonnonihmeitä nämä, mutta luonnonhelmassa kuitenkin.

Jääikkunat

Varsinainen kylmäkalle on hiippaillut ovenraosta verannalleni öisin. Ottanut jäisen siveltimen kouraansa ja pistänyt ikkunat ihan uuteen malliin.

Eihän minulla tietenkään ole mitään tällaista taidetta vastaan.

Työskentelyolosuhteet ovatkin olleet ihanteelliset jäätaiteilijalle:  35-asteisia pakkasöitä eikä pakkasukon ote ole päivälläkään juuri hellittänyt.

Verannan ja eteisen välinen ikkuna onkin vuorossa seuraavana.

Sumun sylissä

Voihan hiisi! Sinne häipyy Hiidenvuori sumuun. Hyvä on vuoren valtiaan nukkua talviunta pumpulipeiton alla.

Myös järven pikku saaret saivat nukkua yönsä pehmoisten vällyjen alla.

Hyvää yötä.