Aamunavaus

Lauantaiaamuna pikkupakkanen, sumua, tyyntä. Vene vesille ja huopailemaan.

Kolme varttia auringonnousuun.

Marjapuuroa.

Sumu nousee.

Vielä vartti tulipallon näkymiseen.

Nuori lokki lepäili kivellä. Emo vahti reimarin nokassa. Muut lokit ovat jo lähteneet. Pahnanpohjimmaisen kasvua on pitänyt jäädä odottelemaan.

Sumu peitti auringonnousun, mutta valoa riitti silti.

Oikeastaan tällainen maisema on mielenkiintoisempi kuin kirkas auringonpaiste.

Hiidenvuori kuoriutuu sumusta.

Uusi päivä alullaan. Hieno päivä siitäkin tuli.

Mainokset

Pohjoisen matkaajat tauolla

Järripeipot pysähtyvät joka vuosi muuttomatkoillaan kotipihallani, niin tänäkin syksynä.

Värikkäät järrit sulautuvat hyvin syysväreissä olevaan pihapihlajaan.

Viherpeippo ei tykännyt, kun pohjoisen serkku yritti asettua sen vakiopaikalle istumaan.

Kirjava koiras.

Hyvää matkanjatkoa! Keväällä ehkä taas tavataan.

Syyskuun kulkijoita

 

Joitakin aamuisia kohtaamisia teillä ja pelloilla. Ihan kotimaisemissa.

Tämä komistus ylitti pellon ihan kotipihani vierestä. Ikkunasta huomasin hirvisonnin ja äkkiä ulos kameran kanssa.

Mikäs se siellä naksuttaa…

Joitakin minuutteja naksutuksen aiheuttajaa pohdittuaan hirven reissu jatkui metsän peittoon.

Hiljaisella metsätiellä varhaisena syyskuun aamuna kohtasin kymmenen nuoren teeren parven kiviä nokkimassa.

Rauhallisesti otettiin tilanne molemmin puolin.

Puolipukeinen.

Kurkiperhe käy pävittäin kotitiellä kiviä popsimassa. Koko kesän olen saanut seurata poikasen kasvamista.

Nuori kurki alkaa olla jo aikuisen mitoissa, väritys vielä kesken.

Sepelkyyhkyparvi pyrähti myös paikalle.

Puinnista jääneitä jyviä syömässä. Kotipihalta kuvattu tämäkin.

Kotilammen yllä aamusumua. Kurkipari pesii lammen rannassa joka kesä.

Pyyn tyylikäs soratien ylitys.

Nyt tarkkana, ettei tule moottorihirviöitä.

Kohta turvassa.

Soratien kivet kelpasivat myös nuorille metsoille.

Metsoja oli kaikkiaan viisi.

Koppelo.

Nuori ukko.

 

 

Rääpäsy Riisillä

Riisitunturille torstaiaamuna 21.9. varttia vaille seitsemän. Tihkusade ei lannistanut kahta pientä kulkijaa. Aurinkokin juuri nousemassa, jossain.

Tunturin persoonallisiin asukkaisiin oli kiva tutustua nousun aikana.

 

Tämäkin tervehti iloisesti ja kannusti vaan jatkamaan.

Ikivanha levähdyspaikka ei nyt houkutellut istumaan.

Riisitunturi ja suot kuuluvat yhteen.

Huipulla tuuli ja tihutti. Sade loppui vähitellen, kun aloimme laskeutua polkua alas.

Yllättäen maisema valaistui.

Kasvusto kimmelsi kauttaaltaan kosteassa maastossa. Kuvaan sitä ei saanut vangittua.

Kovasta yrityksestä huolimatta tulipallo ei päässyt kokonaan pilviverhon läpi. Onneksi. Ei tullut sinitaivasta ikävä tässä hienossa pehmeässä valossa.

Riisitunturilla puut ovat persoonallisia yksilöitä, jokainen erilainen.

Kitkajärvikin näkyi, ainakin vähän.

Suoheinän ruskaa.

Pikku vanhus.

Kuukkeleiden kohtaaminen tekee aina iloiseksi.

Kivi tulessa. Riekonmarjan lehtien punastelua.

Riisillä on aina kiva pyörähtää. Säällä kuin säällä.

Tankkauspisteellä

Pihlajanmarjat ovat saaneet viime päivinä kyytiä, kun rastasparvet käyvät niitä tankkaamassa syysmuutollaan.

Räksän rinta rottingilla.

Punakylkirastaan oivallus. Turha kurotella, kun helpommallakin pääsee.

Sinnepä meni sekin.

Kulorastaan tyyliä.

Ja vielä tuoltakin yksi….

Räksän tuumaustauko.

Pitää huilatakin välillä.

Erinomainen tankkauspiste.

Hyvä jatkaa reissaamista tankki täynnä.

Mennäänhän taas.

Muutama mustarastaskin oli porukan mukana.

Pähkinähakki

Pähkinähakki tuli muutamaksi päiväksi pyörimään ihan kotinurkille.

(Kuvat saa klikkaamalla isommiksi)

Kaunis lintu oli uskomattoman peloton. Ei mitenkään huomioinut uteliasta naksuttelijaa, mitä nyt välillä vähän vilkaisi.

Tienvarren heinikossa oli jotain mielenkiintoista.

Kauan kesti, ennenkuin tajusin, mitä hakki heinikosta nappaili.

Muurahaisia.

Kiva oli tavata tämä kaunis lintu puuhissaan.

Auton mennessä ohi, hakki pyrähti läheiseen koivuun.

Ja muurahaisjahti jatkui taas.

Tervetuloa toistekin. Kiitos, että sain tutustua.

Kutturan kuukkelit

 

 

Sain tilaisuuden viettää kaksi viikkoa Kutturan kylällä Inarissa syys-lokakuussa. Kauemminkin olisi  siellä viihtynyt, mutta hyvä näinkin. Sohjossa kyntäen kesärenkailla sieltä pois ajelin.

Tottakai kuukkeleita tuli kuvattua. Aika paljon.

Eikä näitä tarvinnut kaukaa etsiskellä. Mökki sijaitsi vaaran rinteellä keskellä metsää, joten kuukkelit olivat siellä ihan kotonaan.

Metsässä kuukkelit seurailevat silmä tarkkana kulkijaa, varsinkin kun tämä pysähtyy evästelemään…

Maasta löytyi viimeisiään vetelevä ampiaispesä, josta kuukkelit napsivat toukkia nokkiinsa.

Kaikkea pitää tutkia.

Ja porukalla.

Kaverille kanssa.

Myös lapintiaiset tulivat tutuiksi.

Yhtä luottavaisia ovat nämä pohjoisen tintit kuin savolaisen kotimetsän serkut hömötiaisetkin.