Seitsemän tammikuuta

Aloitin kuvablogin ylläpidon marraskuun alussa 2008.  Blogin nimi on ollut koko ajan sama: Irman kuvia – luonnon suuria pieniä ihmeitä.

Nykyään päivitän blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja aion myös jatkaa, kun sopivia kuvia kertyy. Tässä talven luppoaikana on tullut käytyä läpi vanhoja kuvia ja päätin tehdä koosteen tammikuun kuvista, yksi jokaiselta blogivuodelta, paitsi siltä 2008. Tässäpä nämä:

Tammikuu 2009

auringonnousu

Auringonnousu kotijärven Niiniveden jäällä 1.1.2009. Hieno potkukelkkakeli, jos vaan olisi ollut se kelkka. Tänä talvena se on, viimeistään kevättalvella.

Tammikuu 2010

nokisenkoskiTammikuinen aamu Nokisenkoskella Rautalammilla 2.1.2010. Kylmää oli.

Tammikuu 2011

siikakoskiKonneveden Siikakoskellakin höyrysi 15.1.2011.

Tammikuu 2012

030-copyKeltasirkun uljas lento kotipihan yllä 28.1.2012.

Tammikuu 2013

224-copy2

Koskikarojahan ei voi välttyä kuvaamasta talvisin.

Tammikuu 2014

296-1-copyTammikuun lopulla päivä on jo pidentynyt ja antaa lupauksen keväästä. Sinitintti joi vesitippoja jääpuikkojen päistä 29.1.2014.

Tammikuu 2015

008-1 copyTämän vuoden tammikuu on ollut pilvivoittoinen. Luntakin on saatu. Nämä visakoivut olisivat varmaan tyytyneet vähempäänkin. Markä lumi tarttui oksiin tiukasti ja painoa kertyi.

Mainokset

Pakkasella pihalla

Hm. Mistähän aloittais…

Entten, tentten…

Ruokapatojen lähellä on hyvä pysytellä.

Mulle kanssa.

Tarkkailuasemissa.

Ruokajonossa.

Kuvauspalkkiota odotellessa.

Aitiopaikalla.

Varjossa…

… ja auringossa.

Kunkku.

Kylymä.

Anturathan täällä paleltuu. Naapurin Ilona ei kauan pihalla viipynyt.

Valon päivän aamuksi Pakkasukko oli askarrellut yllärin tuulikaapin ikkunaan. Sydämellinen kiitos!

Lupaus keväästä.

Talvi

Oikeata talvea odotellessa voi muistella menneitä. Vaakakuvat saa isommiksi klikkaamalla.

Vuosi sitten joulukuun 13. oli jo talven tuntua.

Samana päivänä Niiniveden rannassa.

Tammikuussa 2010 Rautalammin Nokisenkoskella. Pakkasta noin 30 astetta.

Nokisella tämäkin.

Koskikara Nokisenkoskella tammikuussa 2010.

Keltasirkku.

Kiteitä katajalla.

Järviruokokin on koristautunut.

Lepät myös.

4.11.2006  kotijärvi oli jo jäässä.

Siipien kantavuutta kokeilemassa…

15.12.2010

Tyyrinvirran talvehtijat tammikuussa 2011.

Konneveden Siikakoskella 15.1.2011.

Siikakosken aamuhöyryjä tammikuussa.

Pilvessä

Pilvisen päivän puut.

Rantaleppien graafiset rungot.

Puiden suojassa.

Toiselta puolelta.

Rannan puut.

Pönkäsaaren petäjä.

Rastat.

Saaren puut.

Kiharat.

Sininen hetki jäällä.

Teeret aamupalalla.

Iltapilvet. Vaikka onkin vielä päivä.

 

Valoa

Tallessa on tulipallo. Leikkii nyt vähän piilosta.

Huomenna 22.12. on talvipäivänseisaus. Vähän aikaa huilattuaan tulipallo alkaa sen jälkeen kiivetä päivä päivältä korkeammalle…

Kävelin tunnin jäällä. Valaistus muuttui tuona aikana vikkelää vauhtia.

Luntakin pölläytti vähän.

 

Aurinkokylvyssä

Pakkasta ja aurinkoa, mitä mainioin ulkoilukeli. Siis jäälle.

Luodolla.

Saaren halava.

Halavan eminorkko.

Halava luopuu norkoistaan vasta keväällä.

Heinät luodolla.

Muutaman viikon kuvaustauko on välillä ihan terveellistä. Siitä kun selviää, kaikkea pitää kuvata enemmän kuin välttämättä olisi tarpeenkaan…

Saaren mäntyä…

Lepänkäpyjä, tottakai…

Talviasuisia rantakukkia…

Auringossa kylpeviä järviruokoja.

Puolenpäivän jälkeen alkoi taivaalle vyöryä pilviverho.

Sumuakin nousi vähän.

Kohtapa ollaankin ihan pilvessä.

Lyhyestä valonajasta kannattaa nyt ottaa kaikki irti. Parin tunnin kävely jäällä antoi ihmeesti energiaa.

P.S. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.

Talven yritystä

Sunnuntaina 7.11. aamu sananmukaisesti valkeni.

Puut saivat vauhdilla – jos ei nyt vielä talvipalttoota – niin ainakin välihousut ylleen.

Pahimman myräkän mentyä piti lähteä tutkimusretkelle rantaan, miltä maailma siellä näyttää.

Joka vuosi se aina yhtä suuri ihme – lumi.

Telkkäkin sitä kummasteli.

Iloinen uimari.

Toinen iloinen uimari yllätti ruovikossa: saukko!

Tässä vaiheessa veijari huomasi paparazzin, sukelsi ja ui pois. Harmi, olisihan tätä kaveria enemmänkin kuvannut, lähempääkin.

Sinitintti sitävastoin ihan esiintyi ruokailun ohessa.

Kyllä se on jäätä.

Joutsenperhettä jo kaipasinkin, kun se yllättäen lensi niemen takaa ja paineli toiseen lahteen.

Eivät muuta vielä. Pysyvät kotijärvellään, kunnes se jäätyy.

Rannan pikkupihlajassa herra punatulkku mutusteli viimeisiä marjoja.