Odottavan aika on pitkä

– Nälkä.

– Ruokaa tulossa!

– Pienestä välipalasta kyllä kävisi…

– Välipala yrittää karata!

– Pelastuinpas siltä hirviöltä! Mutta tähänkös maailma nyt loppui…. Hei, onhan minulla siivet!

– Sinne män.

– Taukojumpan paikka. Nämä työasennot kun tuppaavat olemaan aika yksipuolisia.

– Jospas odottelisi tässä vaihteeksi.

– Aika hankala tässä on kytätä. Taidanpa kuitenkin vaihtaa paikkaa.

– Tästä reunalta voi kurkistella joka suuntaan. Väri pitäisi saada vaan nopeammin muutettua unikonkeltaiseksi… Siihen voi mennä parikin päivää.

– Ohoh! Nytpä onkin tulossa oikein juhlapäivällinen, varjosta päätellen!

– Ettei nyt mene ihan överiksi tuo ateria…

– Olisihan tuo pitänyt arvata! Tahallaan pilailevat, kimalaiset.


– Lapsilleen ruokaa kerää kimalaismuori. Sovitaanhan tähän molemmat.

– Jatketaanhan taas …

Mainokset

Heräämisiä

Ampiaismuori heräilee. Tarkemmin katsottuna hän on puna-ampiainen.

Käenkaali eli ketunleipä aamulla.

Kimalaisemot ovat olleet hereillä jo pidemmän aikaa. Vielä löytyy siitepölyä pajuista, muttei enää kauan. Viimeisiä viedään.

Maamehiläinen kantaa siitepölyälastia vanhan sorakuopan pesäkoloonsa.

Kielon kevätkääryle.

Rämeiden kaunotar, vaivero.

Variksenmarjan mystinen kukinta.

Peltokortteen kevätversot.

Kevätpiippo kukkii huomaamatta.

Suo-orvokkikin avaa silmänsä.

Muurahainen työmatkalla.

Hei rullaati-rullaati. Saniainen.

Kesänuttu kohta valmis.

Krassimaan kansalaisia

Krassi on hyvää. Maistuis varmaan sullekin!

Lähtisiköhän reissuun… Tuo vihreä niitty näyttää herkulliselta.

Kukkaistyttö.

Naapurin puolella voisi välillä piipahtaa.

Krassimaan Virallinen Valvoja.

Kukkaishelmet.

Helmen pesä.

Verkostoituja.

Terve!

Sukeltaja.

Tähystelijällekin on krassi maistunut.

Kaskas.

Seuraavaksi voisit tulla tänne Punahattu-Puuhamaahan!

 

 

Ahertaja syysauringossa

Punainen syysaurinko paistaa täydeltä terältä. Mutta kukapa se siellä pyörii…

Kimalainenpa tietenkin, piha-auringon paras kaveri.

Molempia kimalaisen herkkuja on tarjolla, siitepölyä ja mettä, tosin siitepöly taitaa kiinnostaa enemmän.

Pikkulintujen öljypakkaukset kypsymässä. Kiitos kimalaisten pölytyksen.

Gamma ja kaverit

Gamma tuli käymään. Hän on siitä harvinainen yökkönen, että lentää myös päivällä.

Monena kesänä gamma on pistäytynyt pihalla punahattujen kukkiessa.

Kylmeneviä öitä varten hän on varustautunut kunnon turkilla.

Lämpimät säärystimetkin on vetänyt jalkaansa.

Ei palella poskiakaan.

Yökköset eivät väreillä koreile, mutta siipikuviot ovat hienot.

Nimensä gammayökkönen on saanut siipien kuvioista, jotka muistuttavat kreikkalaista gamma-kirjainta.

Vaeltaja oli niin keskittynyt punahatun nektarin naatiskeluun, ettei juurikaan piitannut paparazzin pyöriskelystä ympärillään.

Maistuis varmaan sullekin…

Gamma kuuluu metalliyökkösiin. Ainakin siivet hohtavat auringonvalossa.

Kiitos, että sain kuvata pikavierailijaa.

Esitelläänpä vielä muutama kaveri. Tässä kukkakärpänen nimeltä ampiaisvieras.

Vieras lähempää.

Neitoperhonen, nokkosperhonen, kimalainen…

Minikimalainenkin tykkää punahatusta. Kukapa ei.

Gammalla on paljon kavereita.

Sinisten kukkien vetovoima

Hentovartinen pellava taipuu kimalaisen painosta. Kukasta pitääkin ottaa kunnon ote.

Mettä riittää vain osaksi päivää, sillä pellava sulkee kukkansa jo iltapäivällä.

Ruiskukkakin vetää puoleensa kimalaisia…

… myös punapyllyisiä kimalaisia.

Kukkakärpänenkin on kiinnostunut pellavankukista…

… kuten myös lanttuperhonen.

Mutta vetovoimaisin kaikista on hunajakukka, sille ei pärjää kuin ehkä mäkimeirami. Tässä ampiaisvieras vierailee hunajakukalla. Ampiaisvieras kuuluu kukkakärpäsiin.

Varsinkaan kimalaiset eivät voi vastustaa hunajakukan kutsua.

Kukan vaihto käy vauhdikkaasti.

Kauan ei viivytä yhdellä kukalla, kun painellaan jo seuraavalle.

Hunajakukan lehdetkin ovat käyttökelpoisia joihinkin puuhiin.

Tarhamehiläisetkin ovat löytäneet pienen hunajakukkaviljelmäni, vaikka lähin mehiläistarha lienee naapurikunnan puolella. Sinistä siitepölyäkin näkyy olevan vasut pullollaan.

Ohdakeperhosen aika

Ohdakeperhosia on näkynyt päivä päivältä enemmän – ei kuitenkaan siinä määrin, mitä viime kesän massavaellusten aikaan.

Avautumassa oleva syysmaksaruoho veti erityisesti perhosia puoleensa.

Ohdakeperhonen on kuvaajaystävällinen tapaus. Tuntuu, että sille on ihan samantekevää, vaikka hassu ihminen pyörii ja konttailee ilman mitään tapoja ruokapöydän ympärillä.

Kätevä rullaati-rullaati -imukärsä.

Mitähän se minusta oikein ajattelee…

Voisi antaa jo ruokarauhan.

Tällä turkilla luulisi tarkenevan.

Maistetaanpa välillä olkikukankin nektaria.

Samettikukkakin menettelee.

Kyllä maksaruoho kuitenkin on paras tankkauspaikka.

Kimalaiskaverikin huomasi ihan saman. Hyvin tähän mahdutaan molemmat.

Ohdakeperhosesta löytyy asiapitoistakin tietoa tiiviissä paketissa, kun vierailet LuontoPortissa.