Varangin kallioilla

Pykeijan tien varrella kallion kyljessä kukki juolukka 7.7.

Meillä tuttu suokasvi suokukka korkekalla Varangin rantakalliolla. Vartta se ei täällä viitsi kasvattaa kuin muutaman sentin.

Suomenkin Lapissa yleinen punakko viihtyy vähän kosteammassa paikassa tunturipuron reunamilla.

Mätäsrikko taas haluaa välttämättä asua kallionkolossa.

Saattaisi olla lapinkämmekkä – tai siten ei. Varren yläosan punaisuus pisti epäilemään lapinkämmekäksi.

Lapinvuokko ei ole oikeasti vuokko, vaan kuuluu ruusukasveihin. Mutta eihän nimi kukkaa pahenna.

Kukinnan jälkeen lapinvuokko vetää tonttumyssyn päähän ja alkaa odotella joulua.

Riekonmarjaa alkaa kypsyttää.

Siniyökönlehti pienenä ja pontevana.

Kissankäpälä.

Tunturihärkkikin tykkää kallionkoloista. Sitä kyllä näki muuallakin yleisesti.

Tämä pienokainen asusti Pykeijan tien varrella yöpymispaikalla. Karhunruohoa näki matkalla paljon. Suomessa olen törmännyt siihen lähinnä suolla.

Tunturikurjenherne nostaa iloisesti päätään vaivaiskoivujen välistä.

Uuvana oli jo päättänyt kukinnan, ainakin melkein…

… joku näytekukka oli vielä jäljellä.

Uuvana on oikeasti varpu, lehdet ovat talvivihannat. Tiivis patjamainen kasvutapa ja nahkeat lehdet suojaavat kasvia kevätkuivumiselta.

Nyt on parasta lopettaa tältä erää Varangin niemimaan kasviesittely. Jatkoa seuraa vielä, myös joitain muita alueen asukkaita esittäytyy.

Mainokset

Juhannuskukkia

Metsäkurjenpolvi on itseoikeutettu juhannuskukka. Monensävyisiä ovat kurjenpolven kukkien värit, valkoisesta violetin eri asteisiin.

Isotalvikki ehti juuri sopivasti juhannukseksi avata kukkansa. Talvivihannat lehtiruusukkeet paljastavat talvikkien asuinpaikat ilman kukkiakin. Sitten vaan odottelemaan kukkavarren kasvamista ja kukkien avautumista. Kuivuneet kukkavarret siemenkotineen  jäävät usein talventörröttäjiksi, joten niitä voi kuvata talvellakin.

Toinenkin talvikki, tähtitalvikki, on vielä voimissaan.

Kissankäpälä aloitti kukintansa jo ennen juhannusta, jatkaa edelleenkin.

Nurmitädykkeen sinisilmät tuikkivat pitkään, avaavat säästellen kukkiaan, muutaman kerrallaan. Vanhetessaan kukat alkavat punastella.

Päivänkakkara on monen mieleen.

Ulpukatkin työntävät jo kärsänsä ylös vedestä.

Järvisätkin eli vesileinikki peilailee juhannusaamuna.

Ikikukkija puna-ailakki on jo kypsyttelemässä ensimmäisiä siemenkotiaan, samalla kun kukinta jatkuu ja jatkuu… Tosin kauemmin kukkivat lienevät usein hedekukkia.

Kuusamon kasveja

valkoyökönlehti kuusamo

Valkoyökönlehti Oulangan kansallispuistossa 23.6.09. Siniyökönlehti on pohjoisessa tätä valkoista yleisempi.

lapinvuokko kuusamo

Lapinvuokko, joka ei siis oikeasti ole vuokko lainkaan, vaan kuuluu ruusukasveihin.

kissankäpälä

Kissankäpälät Kiutakönkään kalliolla.

idänkeulankärki kuusamo

Myös idänkeulankärki viihtyy samoilla kallioilla.

viherraunioinen

Kaunislehtinen viherraunioinen.

kullero kuusamossa

Kulleroon ei voi olla törmäämättä pohjoisessa. Oulankajoen varrella 23.6.09.

kiutaköngäs2

Dolomiittiseinä Kiutakönkäällä.

kiutaköngäs2 kuusamo

Täällä kävin ensimmäisen kerran pyöräretkellä vuonna 1973.

Kissantassuja

kissankäpälä

Pohjoisessa kissankäpälät kasvavat melkein missä vaan. Eteläisemmän Suomen asukkaalle ne ovat jatkuva ihmetyksen ja ihailun kohde. Nämä vaaleanpunaiset lienevät tyttökisuja.

kissankäpälä2

Pojat ovat vaaleampia.